Korttelikoris 2018 – 2019 Pudotuspeliennakko + Palkinnot

hqdefault (1)

“Liideri laittaa kolmosta pussiin, nuttin’ but net”

Runkosarja on saanut päätöksensä ja menossa oleva “kaikkien aikojen kovin” Korttelikoriksen kausi 2018-2019 huipentuu reilun viikon päästä järjestettäviin pudotuspeleihin. Vannoin viime kauden kirjoitukseni jälkeen etten enää koskaan tarttuisi näppäimistöön näissä merkeissä…

MUTTA!

Dunkin’ Spartansien yllättävä menestys tällä kaudella ei jättänyt vaihtoehtoja. Pakkohan se on kirjoittaa jotakin, kun ensimmäistä kertaa koskaan sitten alakoulun Hippo-hiihtojen olen mukana tavoittelemassa mitalia jossain kilpailullisessa liikuntaa vaativassa aktiviteetissa.

Sen kummemmitta puheita suoraan asiaan. Mitään pitkää sepustusta en jaksa kirjoittaa, mutta suurin osa merkityksellisistäkin asioista voidaan tiivistää aika vähään määrään sanoja.

VIRITYS

 Viritys being Viritys. Jos kasassa on mestaruuskonsepti, miksi vaihtaa settejä ollenkaan? Andrus liidaa ja liigan työteliäin/juonikkain/kyrvikkäin supporting cast raataa. Kun pudotuspeleihin on heittää vielä holsterista JP Männistö tekemään peliä, luomaan omia heittoja ja ajoja niin mestarisuosikki #1 ei ole epäselvyyttä. Jahtaajasta on tullut jahdattu.

Kauden ainoa tahra löytyy ottelusta Mahtia vastaan, mutta tuskinpa näemme pudotuspeleissä sweitsinmiestä nakkaamassa 29 pistettä sarjan parhaan puolustuksen grilliin. Blueprint joukkueen voittamiseen on kuitenkin olemassa sisältäen paljon hikisten miesten fyysistä raatamista ja tuskaista ähkimistä. Ehkä myös vähän nänneistä nipistämistä.

 

SPARTANS

 Kauden todellinen musta hevonen. Useimmiten joukkueet nostavat itseään sarjataulukossa selkeillä tähtipelaajakiinnityksillä, mutta Spartans on tässä mielessä poikkeus normista. Joukkue on toki edellisen ja tämän kauden aikana vahvistunut merkittävästi hyvien pelaajien ansiosta, mutta kaikki on tapahtunut joukkuekonsepti edellä. Projekti ”VISIO: Mitalipelit 2020” eteni maaliinsa edellä aikataulua ja tästä on kiittäminen 15 aikuisen miehen lapsenomaista sitoutumista yhteisen tavoitteen taakse.

Ennen kaikkea Spartans on pärjännyt laajalla materiaalillaan, joka on tullut pelistä toiseen paikalle täydellä kokoonpanolla. Ja jos joku ei ole päässyt niin joukkue on nostanut korvaajat sisältään jokaiseen rooliin. Iso merkitys on myös ollut sillä, että kaikki pelaajat ovat sitoutuneet pelaamaan vahvuuksillaan mieltymystensä sijaan. Ei mikään pikku juttu ottaen huomioon koripallon yksilökeskeisyyden ja tässäkin liigassa rehottavan ”minulla on oikeus” asenteen.

Ennustus: Spartans lähtee peliin valtavalla vauhdilla ja juoksee ennen 10 peliminuutin täyttymistä ruudulle 20-5 lukemat. Tämän jälkeen ilotulitus jatkuu 90% kolmostarkkuudella ja puoliajalle mennään 50-20 lukemissa… Ja sitten heräsin.

Fakta on se, että Virityksellä on riveissään kentän ylivoimaisesti paras pelaaja. He pelaavat paremmin yhteen molemmissa päissä kenttää ja kykenevät vastaamaan Spartansien tarjoamaan kovuuteen vähintään yhtä kovalla fyysisellä pelaamisella. Spartans tulee antamaan kaikkensa eikä jätä mitään spekuloitavaa yrityksensä tasosta, mutta Viritys vääntää lopulta kovemmalla rutiinillaan ja Andruksen johdolla noin 10-15 pisteen voiton edeten ansaitusti finaaliin.

 

MORBID

 Morbid lukeutuu tämän kauden ”positiivisiin yllättäjiin”, tosin mitään yllättävää Morbidin pärjäämisessä ei ole. Erinomaisesti yhteen hitsautunut joukkue kolkutteli mitalipelien portteja jo toissa kaudella jääden vain pisteen päähän ”taivaasta”. Viime vuonna joukkueen MVP-ehdokas Olli Ekqvist kärsi loukkaantumisista ja Morbid sitä myöten sarjasijoituksen romahduksesta. Morbidiin ja sen menestykseen kuitenkin ruumiillistuu liigan hyvinvoinnin kannalta pari oleellista pointtia:

  • Sarjassa ei ole enää kysymys siitä mikä joukkue ”Big Fourin” sisältä tällä kaudella vie mestaruuden. Mitään Big Fouria ei enää yksinkertaisesti ole olemassa.
  • Ennakkosuosikkirykelmän puuttuessa on täysin perusteltua kyseenalaistaa vain neljän parhaan pääseminen ”tosipeleihin” – vaikka se sitten yhtä ylimääräistä kierrosta ja kustannuserää joukkueille tarkoittaisikin.
  • Vain neljä paikkaa mitalipeleissä tarkoittaa kasvavaa panosta ja suurempaa tosissaan ottamisen tarvetta runkosarjan peleissä joukkueilta joilla on minkäänlaisia tavoitteita sarjasijoituksen osalta. Tämä taas johtaa vakavampaan menoon kentällä ja kasvavaan fyysisyyteen. Voidaan kysyä onko HHH-periaatteen mukaan toimivan puulaakisarjan etu ylläpitää tällaista rakennetta sarjasysteeminsä kautta?
  • 8 joukkueen loppusarja tarkoittaisi suurempaa määrää merkityksellisiä pelejä myös loppukauteen joukkueille joiden mahdollisuudet neljän kärkeen ovat menneet. Tyypillinen ilmiö keväällä on ollut joidenkin nippujen osalta miehistöpula, johon omalta osaltaan panosten säilyminen pidemmälle toisi ratkaisun.
  • Sarjasta löytyy tällä hetkellä ainakin 10 joukkuetta joilla on parhaalla miehistöllään täydet mahdollisuudet haastaa kaikki vastustajansa tästä sarjasta. Lisäksi Universtas saattaa ensi kaudella näyttää hieman erilaiselta kuin nyt ja Linkomiehien reserveistä löytyy 3-4 jätkää joiden mukaan tuleminen tekisi heistä automaattisen runkosarjan voittajan tulevaksi 10 vuodeksi. Ja ai niin, Nakkelijat eli Jäähdyttelijät ovat kirjoitushetkellä IV-divarin viidentenä 10-5 saldolla ja pelin kärkikaksikkoa vähemmän pelanneena.
  • Summa summarum, 8 joukkueen mitalipelit toisivat mukanaan ENEMMÄN merkityksellisiä pelejä ja VÄHENTÄISIVÄT kuolemanotteluita joukkueiden kesken. Sarjan tason LAAJENTUMINEN puoltaa myös tätä kehityssuuntaa. Korttelikoris ja sen joukkueet ANSAITSEVAT muutoksen.

Mutta joo, takaisin Morbidiin. Jo ennestään kenties sarjan paras yhteispelaaminen sai rinnalleen paljon kaivattua tulivoimaa Luukas Kuuselan myötä. Nyt Ollin ei tarvitse kannatella pisteidentekovastuuta yksistään ja Morbid on saanut enemmän heille hieman harvinaisempia transitiopisteitä tuulennopean Kuuselan myötä. Tämän lisäksi liigan kehittyneimmän pelaajan palkinnossa tiukasti kiinni olevan Alexandros Tsegenesin esiinmarssi molemmissa päissä kenttää on ollut joukkueen kannalta ilahduttavaa. Pudotuspeleihin voidaan vielä raijata paikalle hieman harvemmin peleissä käyneitä könsikkäitä kuten Ahonen ja Suomala, jotka tekevät Morbidista entistä vaikeamman mätsättävän. Jos harmaapaidat löytäisivät konstit Andruksen edes osittaiseen hidastamiseen kääntyisi jopa mahdollinen finaalipari heidän edukseen.

MAHTI

 Mielestäni on sanomattakin selvää, että Mahti oli sarjan ensimmäiset viisi kierrosta sarjan selkeästi paras joukkue. Voitot Minetin ja Andruksen joukkueista KIISTATTOMILLA peliesityksillä eivät jättäneet selityksille sijaa. Ennen kauden alkua viralliset selitykset antoivat ymmärtää ex-Donkin olevan ”kriisissä” pelaajamenetysten johdosta, mutta täysin päinvastainen tilanne avautui silmiemme eteen pelien alettua. Mukaan oli hankittu, jos edes mahdollista, entistäkin atleettisempia, komeampia ja suoraan sanottuna panomiehen näköisiä Hunkseja. Unelmavävyisyyden lisäksi pojat osasivat myös pelata koripalloa. Vähemmästäkin peruskaljamahalla alkaa masentamaan eikä Kortteli maistu, kun tämmöistä kavalkaadia joutuu katsomaan vetämässä leiappilinjastoa.

Ja tämä oli ennen ”Mr Switzerlandin” elikkäs Antonio Cesaron Florian Reyn värväämistä riveihin. Toki muistettakoon, että kausi on samalla tavalla maraton eikä sprintti kuten myös suoritus vällyjen välissä. Ja lasti kannattaa laukoa vasta lopussa. Mahdin Grand Old Man Otto ”Junnu” Vainio sekä ym. Sweitsin maajoukkuemies lähtivät muille maille ja joukkue itsessään on osoittanut haavoittuvaisuuden merkkejä runkosarjan edetessä. Mahti on edelleen komea, lihaksikas ja vetovoimainen nippu hyvää koripalloa pelaavia nuoria miehiä, mutta iso kysymys pudotuspeleissä on se löytyykö tästä joukosta vastuupelaaja tiukoille hetkille? Vaihtoehtoja on monia Kaivosesta Perttilään, mutta muista jatkossa olevista joukkueista Virityksellä ja Morbidilla nuo vastaukset ovat selvillä jo nyt.

Yllä oleva sillä oletuksella ettei Ryanair lennätä halvalla Sweitsistä Tampereelle. En yllättyisi toki vaikka lennättäisikin. Ja vaikka vähän kalliimmallakin.

Ennustus: Morbid EI saa Ekqvistiä takaisin peleihin täysikuntoisena. Kohtaamisesta tulee painiottelu, joka lähentelee enemmän katutappelua kuin koripallopeliä. Tuomareilla ja liigan päällystöllä hirvittää, mutta yleisöllä on hauskaa. Mahti löytää keinot hidastaakseen Morbidin hyökkäystä juuri ja juuri sen verran, että yliopistojannut kavereineen vievät voiton kotiin hirmuisen väännön jälkeen. Lopputulos 15-13 Mahdille.

 

PYRPA

 Pyrinnön veteraanit sortuivat vihdoin nuorempien tiellä. Sen verran painaa jo ikä, ettei ilman Minettiä kärkitaistelu ollut enää realismia. Sarjan taso on noussut kauttaaltaan. Pelaajien nopeus, kovuus ja taito ovat samalla kasvaneet eikä edes Pyrintö marssi mitalipeleihin ilman parhaita paikalla. Jos totta puhutaan, niin vertaillessa Korttelin 12 parasta jengiä IV-divarin 12 parhaaseen on materiaalietu selkeä Korttelin eduksi. Eli käytännössä voidaan puhua sarjasta, jonka taso liikkuu nykyisen nelosen ja nykyisen kolmosen välimaastossa. Faktoja.

Ensi kaudella PYRPA lähtee liikkeelle ”kerran vielä pojat” asenteella liikkeelle ja ottaa pytty kotiin. Myös Korttelikoris ansaitsee parhaan version PYRPA:sta peleille.

AIKALISÄ

 Aikalisän kausi oli mielenkiintoinen. Ex-Hornets päätti kauden neljän ottelun tyylipuhtaaseen voittoputkeen. He veivät pisteen runkosarjan voittaneelta Viritykseltä. Voitot niin TP-U:sta kuin Mahdistakin (toki kauden heikoin versio) seurasivat toisiaan. Sarjan kärkipäähän sijoittunut Pakkostiili kaatui myös kauden avausottelussa. Tiukkaa kilvoittelua voitoista kaikissa peleissä paitsi Spartansia ja Morbidia vastaan. Käytännössä voidaan puhua hyvin menneestä kaudesta. Silti loppusijoitus oli vasta kahdeksas! Kertoo jälleen paljon sarjan tasaisuudesta, tasosta ja myös epäkohdasta merkityksellisten pelien suhteen. Missään olosuhteissa näin hyvin pärjänneen ja tasokkaan joukkueen kauden ei pitäisi olla tavoitteellisen pelaamisen osalta ohitse ennen joulutaukoa. Nythän Aikalisä oli saanut hyviä tuloksia ennen taukoa ja voitti kaikki pelinsä puhtaasti tauon jälkeen. Silti homma oli paketissa joulupöytään astuessa ja kinkkua sai ahmia naamariin vailla huonoa omatuntoa. Voitto kai sekin?

Joukkue sai tälle kaudelle ison lisän Poliisien Eskolan tultua joukkueeseen. Tämä antoi heille runsaslukuisaan todella isojen miesten osastoon vihdoin pelaajan (kevyempää Eskolaa ei lasketa), joka pystyy säännöllisesti myös tekemään pisteitä. Vahvistumisesta huolimatta Aikalisän aikaisempi vahvuus eli fyysisyys ja koko eivät enää nykypuulaakikoriksessa kanna tämän parempiin lopputuloksiin. Joukkueilta vaaditaan entistä enemmän juoksuvoimaa, heittotaitoa ja myös puolustuspään jalkoja vastustajien takamiesten ja nopeiden laitureiden perässä pysymiseen. Sitä Aikalisältä ei tällä hetkellä pienemmästä kalustosta löydy tarpeeksi. Katsotaan minkälaisia lisäyksiä ensi kaudeksi miehistöön saadaan.

Ennustus: Kumpi haluaa sitä enemmän eli millä miehistöllä paikalle saavutaan. Pyrintöä nämä sijoituspelit tuskin erikseen motivoivat, mutta Aikalisälle luulisi kelpaavan pyrintöläisten päänahka säälipeleissäkin. Ennustetaan kaikesta huolimatta PYRPA:n voittoa, tasoero on lähtökohtaisesti verrattain iso kuitenkin.

 

PAKKOSTIILI

Kauden feel good story. Pakkostiili siisti hieman rivejään, mutta pääosin vanhat pelurit kuitenkin palasivat parketeille. Kortelahden veljemksistä se parempi teki myös paluun ja oli edellisellä stintillä joukkueen kantavia voimia. Nyt rooli oli kuitenkin täysin toissijainen nimittäin ’Stiilin kauden teki yksi mies – Aleksi ”BEAST” Määttä.

30.2 PPG per peli. Neljä peliä 40 pistettä tai enemmän. 8 peliä 30 pistettä tai enemmän. Kauden huonoimmat noteeraukset 17, 17 ja 13 pistettä. Se meni kai sitten ihan hyvin? Heittämällä MVP-spekulaatioihin Andruksen rinnalle.

Ja vaikka tähän se ”One Man Team” mantteli voidaankin liittää, niin täysin ilman tukea ei Korttelissa runkosarjan 6. sijaa oteta. Koko joukkueen uhrautuminen yhteisen edun eteen erityisesti puolustuspäässä on ollut kaunista katsottavaa (olen katsonut ’Stiilin pelejä n. 12 minuuttia tällä kaudella mutta anyways).

Erityismaininta laitetaan menemään sarjan surkeimman lempinimen omistavalle Jesse ”Juuztoinen” Poltinojalle, joka on nyt naulannut kaksi kautta yli kaksi kolmosta ja 12 pistettä per peli. Höyhenenkevyellä rungolla varustetulle pelaajalle, joka ei ole oman joukkueensa ykkösoptio (eli varsinkin tällä kaudella) tuo on kova suoritus. Ei puhuta siitä mitä jengejä vastaan parhaat pelit tulivat vaan juhlitaan onnistumisia.

KOPS

 Mitä tapahtui KOPS:lle joulutauolla? Juuri ennen taukoa kaatui Spartans erittäin tasapainoisen esityksen jälkeen ottelussa, jossa tapojensa vastaisesti KOPS ei nojannut pelkästään Jesse ”Presto” Hankosalon suorituksiin hyökkäyspäässä. Ilmeisesti tähtitakamies loukkaantui tammikuussa, koska kahden kirvelevän tappion jälkeen miestä ei enää peleillä näkynyt. KOPS oli vielä tauolla hyvissä asetelmissa ja alla oli nippu onnistuneita pelejä, mutta armoton sarjasysteemi ei anna mitään anteeksi. TP-U ja Pulterit voittivat joukkueen puhtaasti ja unelma oli sillä ohi. Eniten joukkueen sisällä jossitellaan varmasti Pultereita vastaan käyneestä kömmähdyksestä, mutta myös alkukauden puhtaasta tappiosta Pakkostiilille. Viimeinen tappio Linkomiehille oli tässä vaiheessa kosmetiikkaa.

Alvar Einola oli hyvä, joskin ei ratkaiseva, lisähankinta tälle kaudelle. Filpun pelien jääminen vain viiteen ohensi skoorauskykyisten pelaajien määrää liikaa eikä Tulonen/Leander kaksikon poistuminen parantanut materiaalin leveystilannetta. Sarjan parasta paikkaa pelaava joukkue ei vaan kyennyt näistä poissaoloista toipumaan, vaikka Kotajärven Joonas hieman tasoaan nosti. On tämä armotonta meininkiä.

Ennustus: Motivaatiotekijät puoltavat Pakkostiilin voittoa. KOPS ei pysty vastaamaan Pakkostiilin hustleen ja Määttä viipaloi paikkapuolustuksen kolmosuhallaan. Myös Cheezy osuu kaaren takaa. Pakkostiili etenee Top6-finaaliin.

 

PULTERIT

 Hyvää taistelua papoilta, mutta materiaali on auttamatta liian kapeaa ja saapuu paikalle liian harvoin täysimiehisenä hyvästä yhteispelaamisesta huolimatta. Pakko kuitenkin hehkuttaa Petri Taubertia, joka on nostanut entisestään profiiliaan miesten ympärillä kaatuessa yksi toisensa jälkeen. Pelaa pelistä toiseen ihailtavalla intensiteetillä, tekee oikeita asioita kentällä ja ennen kaikkea tekee pelaajista ympärillään parempia omalla tekemisellään. Vapaana agenttina olisi yksi kuumimmista kohteista kaikkien menestystä tavoittelevien joukkueiden listalla. Absoluuttinen koripalloilullinen helmi. Jos seuraat pudotuspeliviikonloppuina Pultereiden pelejä, niin tee itsellesi palvelus ja keskity tähän yksilöön. Et pety.

JÄÄHDYTTELIJÄT

 Samat pelaajat löytyvät nelosdivarin listalta. Kotikenttä + paikalle tuleminen = Nelosdivarin kärkeä. Vieraat kentät + kotiin jääminen = Korttelikoriksen takapuolta. Ei sillä, en usko Nakkelijoiden parhaalla kokoonpanollakaan ilman kotikenttäetua olevan tämän sarjan Top4 jengi. Lähellä sitä, mutta ei ihan. Hyvä joukkue on kuitenkin kysymyksessä ja jälleen yksi testamentti sarjan koventuneelle tasolle.

Tulevaisuus Jäähdyttelijöiden osalta näyttää kuitenkin aika hyvältä. Sakke on päässyt jo lähemmäs takavuosien virettään pitkän loukkaantumisen ja siitä toipumisen jälkeen. Jyväsjärvi, Vienola, Elomaa + solid roolipelaajia useampia. Pientä manageritoimintaa muutaman lisävahvistuksen merkeissä ja tässä olisi yksi varteenotettava joukkue kärkikahinoihin.

Ennustus: Minkä verran paikalle tuleminen taas näitäkään joukkueita kiinnostaa? Jäähdyttelijöiltä löytyy kaikki aseet pysäyttää Pultereiden tekeminen ja hyökkäyspäässä riittävästi jerkkua päästä ekana 50 pojoon. Kaikkien merkkien peli, mutta toisaalta Jäähdyttelijät käyttivät jo saunailtakorttinsa JA divaripeleissä riittää panosta => vältetään loukkaantumisia jäämällä kotiin katsomaan naisten yhdistetyn parisprintin mäkiosuuden koekierrosta. Pulterit voittoon.

TP-U

 Tämä kausi todisti muutaman asian, joista ensimmäinen toki oli tiedossa jo aiemmin.

  • Tatu Pekkarinen = TP-U. Ympärillä on kovatasoinen kaaderi tukipelaajia, mutta TP-U elää ja kuolee Pekkarisen mukana.
  • Tatu Pekkarinen & TP-U ei tarkoita enää Korttelikoriksessa automaattista menestystä. Pelikuntoon päässyt Pekkarinen oli mukana ja teki kaikkensa, mutta silti Pakkostiili, Pulterit ja Mahti jyräsivät pollareiden yli.

Poliisit oli ehdottomasti absoluuttiselta tasoltaan nyt saavutettua kymmenettä sijaa parempi yhdistelmä, mutta ei missään nimessä Top4-tasolla. Etanapalloksi tituleerattava hidastempoinen koripallo antaa vastustajille mahdollisuuden ryhmittyä parhaisiin puolustusasetelmiin Pekkarista vastaan eikä Poliiseilla myöskään ole tällä hetkellä riittävästi kaukoheittouhkaa. Korille junnaaminen ja poustista pelaaminen eivät ole tehokkainta mahdollista koripalloa edes puulaakitasolla. Ja kun puolustuksessakin jalka ei aina meinaa riittää vaikka fyysisyys riittääkin => TP-U on toistaiseksi keskikastin joukkue. Katsotaan mitä ensi kausi tuo tullessaan. Kaikki jätkät eivät taida enää virkavaltaakaan edustaa niin ehkä rekrytointia voisi tehdä suoraan kaltereiden takaa? Valavuoren Allu voisi ainakin löytyä listoille pian, onhan kaverilla kokemusta korkeimmalta sarjaportaaltakin…

LINKOMIEHET

 Uusi kausi, vanhat ongelmat. Vaikka Linkomiehet tekikin yhden kauden onnistuneimmista värväyksistä Jukka Talvitien nimissä, ei perusongelma eli vajaa kokoonpano ottanut helpottaakseen. Talvitie ei ole mikään nuori poika, mutta johtaa ”uuden sukupolven” tulemista. Hänen rinnallaan seisovat Lauri Tolonen, Tommi Nieminen ja kausi kaudelta kehitysaskeleita ottavat Tuomas Hautaniemi sekä Henkka Hytönen. Vanha kaaderi menetti ainakin tämän kauden ajaksi Vaka Telemäen, joka olikin iso takaisku pelinteko-osastolle Niemisen ollessa myös paljon sivussa. Sen verran tuntuu muutenkin ”wanhoilla” vaivaa pukkaavaan, että nuorempien esiinmarssi ei tule hetkeäkään liian aikaisin.

Oi jospa saataisiin kauden ensimmäisen pelin pelaamassa käyneet ”Divari”-Tomi Koppo ja Sauli ”sucka” Sukanen myös vakikaartiin ensi kaudesta lähtien… Treeneissä meininkin on laadukasta ja kehittävää, eikä Linkomiesten nopeaan tempoon, iloiseen heittopeliin ja pallon liikuttamiseen nojautuva pelityyli ole kadonnut mihinkään. Linkomiehet ovat persoonallinen joukkue, joka ansaitsee kilpailukykyisen miehistön tähän sarjaan. Nyt äijät viivaimet pois persiistä ja yhteisen tavoitteen taakse koko lössi!

Ennustus: Pekkarinen pamputtaa opettajat ulos salilta kostopelissä ELLEI Linkomiehet tule paikalle 10 äijällä pitämään tempoa. Silloin tulee karttakeppiä sormille toiseen suuntaan. En näe kuitenkaan näiden osallistumisorgioiden tapahtuvan eli TP-U jatkoon.

UK-K

 Uljaissa Kori-Kotkissa on myös menossa myös sukupolvenvaihdos. Suurin osa entisistä pelaajista on jättänyt koripallopelit taakseen ja tilalle on tullut uutta väkeä. Tälle kaudelle uusina niminä paikalle saapuivat Arttu Häkkinen, Paavo Honkanen, Joni Setälä ja vähemmän näkynyt Pasi Voutilainen. Arttu ja Paavo kallistuvat kategoriaan ”potentiaalisia ja ehdottomasti hyödyllisiä, mutta vaativat vahvaa koutsaamista”. Voutilaisella hyvät ominaisuudet, mutta ei UK-K:n kaipaamaa heittovoimaa. Setälä on ollut selkeä vahvistus, jolla on hyvin omintakeinen pelityyli. Toimiva sellainen kuitenkin.

Oskun siirtyminen Mahtiin oli toisaalta kolaus ja toisaalta siunaus. Homma ei näyttänyt aivan unelman lailla pelittävän kummankaan osapuolen (joukkue & Osku) osalta, mutta toisaalta oliko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Mestaruus saattaa tulla, mutta samaa hohtoa Oskun pelaamisessa ei enää Mahdissa ole ollut. Ja UK-K sai myös paljon tilaa uusille yrittäjille ottaa roolia joukkueen hyökkäyspelissä. Paras vaihtoehtohan olisi ollut se, että Osku olisi muokannut hieman pelityyliään joukkueen edun mukaan. Samalla joukkue olisi roolittanut itseään paremmin, ettei Oskun olisi tarvinnut kokea tarvetta laittaa ”paskaa ilmaan” +30 kertaa pelissä.

Aihio hyvälle koripallolle on edelleen olemassa, jos ensi kaudeksi saataisiin Osku takaisin kotiin (make it happen Mikko!) sekä Sievälän Jannen kaltainen fiksu peliä rytmittävä pelaaja völjyyn. Siihen kyytipojaksi tiukempaa roolittamista ja menestysresepti olisi kasassa (Top10). Helppoa ja hauskaa.

LaKo

 ”Jos ei oo hyvää sanottavaa olkaa hiljaa ” – Kalle Kinos

Ennustus: UK-K vie.

UNIVERSTAS

Ei ihan kestänyt Pälkäneen äijien poistumista Universtaan tekemisen taso. ERP toi ilmeisesti omat äijät tilalle paikkaamaan, mutta ei Korttelissa voi pärjätä nelosdivarin loppupään jengin pelaajilla. Ensi kaudeksi Saukkoset ja kumppanit kuitenkin tulevat takaisin, joka nostaa Universtaan automaattisesti kahdeksan sakkiin.

Uudet äijät ovat kuitenkin käyneet ihan kohtuullisen hyvin peleillä, joten mielenkiintoista nähdä muuttaako ’Verstas joukkuerakennettaan demokraattisemman peluuttamisen suuntaan vai tuleeko luonnollista poistumaa vanhojen tähtien palatessa kehiin. Universtas ei kuitenkaan ole immuuni peluutukseensa osalta mitä tulee mitalipeleihin. Parhaiden on pakko pelata Universtaalla ja PALJON mikäli kärkikahinoihin tahdotaan.

KORI-HUKAT

 Samaa settiä kuin aikaisemmillakin kausilla. Kori-Hukat toi kuitenkin mukanaan elintärkeän kilpailuvaltin Lempäälän koulun tilojen myötä. Jos vielä jaksaisivat järjestää puhvettia ja lapsiparkin niin en vaadi sarjasta sulkemista liian heikon tason johdosta. Lehtinen voisi myös pyöräyttää Kortteli-podcastin, kun se kerta työnkuvaan kuuluu.

Ennustus: Universtaalla pitäisi olla riittävästi Hukkien kaatamiseen vaikka vieraskentällä pelaavatkin.

Ja sitten palkintojen jaot…

Toimituksen valinnat

SARJAN MVP: Aleksi Määttä, Pakkostiili

Sarjan kehittynein pelaaja: Alexandros Tsegenes, Morbid

Paras ulkomaalaispelaaja: Rey Florian, Mahti

Paras puolustava pelaaja: Andrus Aleknavitsjus, Viritys

Kuudes pelaaja: Joonas Shreck, Spartans

Vuoden tulokas: Luukas Kuusela, Morbid (ei kahta palkintoa per pelaaja, joten Määttä DQ)

All-Stars valinnoissa ei ole yritetty löytää absoluuttisesti parhaita 15 pelaajaa vaan pyritty huomioimaan niin pelipaikkoja kuin pelaajan merkitystä joukkueelle. Näkemykset perustuvat satunnaiseen katsomiseen ja itse pelattuihin peleihin joten niitä ei pidä ottaa absoluuttisena totena (vaikka ovatkin). Pelaajan pitää myös olla pelannut yli puolet joukkueensa peleistä (8) tullakseen valituksi.

1st Team All-Stars:

PG: Rey Florian, Mahti

SG: Aleksi Määttä, Pakkostiili

SF: Tatu Pekkarinen, TP-U

PF: Panu Hämäläinen, PYRPA

C: Andrus Aleknavitsjus, Viritys

Tämän listan osalta ei ollut kahta sanaa. Siinä on sarjan parhaat pelaajat, jotka ovat pelanneet 8 peliä tai enemmän ja vielä toimivalla roolituksella.

2nd Team All-Stars:

 PG: Elwin Rosario, Spartans

SG: Luukas Kuusela, Morbid

SF: Markus Hiekkamäki, Mahti

PF: Joonas Shreck / Juha Kananen, Spartans

C: Mikko Eskola, TP-U/Aikalisä

Ekqvist olisi ansainnut paikan kakkosmiehistössä, mutta ei päässyt vaadittujen kriteereiden sisälle. Kuusela on tällöin erinomaisesti menestyneen joukkueen paras pelaaja. Elwin pelasi hienon kauden kahden suunnan pelaajana. Eskola urakoi kahdessa jengissä isossa roolissa yhteensä 24 peliä. Hattua päästä. Hiekkamäki ei välttämättä absoluuttisesti Mahdin toiseksi paras pelaaja, mutta oli paikalla runsaasti ja pelasi laadukkaasti. Joukkueen menestys vaatii ehdottomasti toista pelaajaa näihin viisikoihin. Kananen ja Shreck pelaavat pelit käytännössä puokkiin keskenään (epäitsekkyys!), joten toisen valitseminen toisen yli käytännössä mahdoton tehtävä. Molemmat elintärkeitä joukkueen historiallisella menestyskaudella. Molemmille puoli All-Stars valintaa.

3rd Team All-Stars:

PG: Jesse Hankosalo, KOPS

SG: Jouni Kalliomäki, Aikalisä

SF: Petri Taubert, Pulterit

PF: Jukka Talvitie, Linkomiehet

C: Timi Talliniemi, Spartans

Hankosalo ja Kalliomäki ei välttämättä ideaali pari yhdessä kentälle, mutta molemmat ovat liigan eliittiä pisteidentekijöinä. Timin tekeminen ei näy pistetilastoissa, mutta puolustavana pelaajana hän on kiistattomasti liigan parhaita ja on aliarvostettu pelintekijä ison miehen paikalta hyökkäyspäässä. Taubert palkitaan joukkueen hieman heikommasta menestyksestä huolimatta raatamisestaan tällä valinnalla. Talvitie tervetullut lisä Linkomiesten pelaamiseen ja erottuu edukseen helposti myös peliesitystensä puolesta. Top12 jengeistä Jäähdyttelijät ei saanut miestä listalle, koska paikalla ei käyty tarpeeksi ja pointtiosastolle oli Saken edelle parempia vaihtoehtoja.

Näillä mennään! Hyvää kevättä ja tulevia pudotuspelivääntöjä kaikille lukijoille.

 

 

Korttelikatsaus 2017-2018 (sis. poffs-ennustukset!)

Ensi viikon viikonloppuna alkavia pudotuspelejä varten on syytä nostaa hieman tunnelmaa käymällä läpi mennyttä runkosarjaa sekä ennakoiden tulevia pudotuspelejä.

Aivan kärkeen tahdon sanoa, että vaikka kausi kulkikin suurin piirtein odotusten ja oletettujen voimasuhteiden mukaan, oli ilo nähdä sijoilla 4. – 10. näinkin kovaa vääntöä keskinäisestä paremmuudesta. Taiston tiukkuuden johdosta nostaisin esiin kysymyksen nykymallin mukaisen neljän joukkueen mitalipelien muuttamisesta takaisin 8 joukkueen välienselvittelyksi. Niin hyvää tekemistä tuolla Top3-joukkueiden takana nähtiin, että näkisin sarjan kannalta rakentavaksi miettiä mahdollisuuksia tehdä pudotuspeleistä kolmen kierroksen spektaakkeli. Tämä ei nostaisi pelkästään jatkopelien mielenkiintoa, vaan antaisi myös monille keskikastin jengeille lisäpanosta loppukauteen. Nythän osalla mahdollisuutensa neljän sakkiin menettäneistä joukkueista ei  ollut kovin suurta draivia loppukauden peleissä.

1) Viritys

Ei tarvetta isommalle analyysille. Andrus kävi tällä kaudella peleillä aktiivisesti ja Viritys on taas siellä mihin Andrus heidät tavanomaisesti vie eli sarjan kärjessä. Muulle joukkueelle pitää kuitenkin antaa propsit äärimmäisen korkealla tasolla olevasta puolustuspelaamisesta, koska ilman sitä ei runkosarjan kärkitilaa olisi valloitettu Andruksenkaan avulla. Mielestäni pirkkalalaiset ovat tällä sektorilla sarjan paras joukkue ainakin mitä tulee koko kauden mittaiseen tarkasteluun. Äärimmäisen johdonmukaista ja ennakoitavaa muurin pystyttämistä pelistä toiseen.

Make Pirkkala Great Again! Build a Wall!

VS.

4) UNIVERSTAS

Universtaan kausi ei tuonut mitään uutta mukanaan. Aivan viime kauden tapaiseen nousukiitoon joukkue ei tällä kertaa noussut. Syitä voi olla monia, mutta itse uumoilen nimenomaan keskikastin joukkueiden tasonnousun olevan merkittävin tekijä taustalla. Universtas menetti pisteitä vielä alkukaudesta kovalla kokoonpanolla operoineelle Donkille, läpimurtokautta pelanneelle Spartansille sekä toiselle mitalipeleihin tyrkyllä olleelle joukkueelle, KOPSille. Vastapainoksi näille tappioille Universtas kuitenkin voitti Virityksen ja PYRPAn, joten se on oikeassa seurassa kärkikolmikon täydentäjänä.

Joukkueen rosterissa ei alkukaudesta näkynyt suuria muutoksia. Merkittävin tekijä on ollut peluutuksen tiivistyminen entisestään veteraanipelaajien jäätyä pois pelaavasta kokoonpanosta miltei tyystin. Penkkiosaston kapeutta on kuitenkin loppukaudesta täytetty blogin scouttiosastolle ennestään tuntemattomilla nuorilla miehillä.

Joukkueen kiistaton ykköstähti ja koko sarjan MVP-ehdokkaisiin lukeutuva Jaakko Saukkonen pelasi tälläkin kaudella täydet minuutit ja viimeisteli lähes 30 pistettä per peli. Saukkosen täytyy pelata aivan taitojensa äärirajoilla, jos Universtas mielii viime kauden tapaan finaaliin hakemaan kirkkainta mitalia.

Ennustus:

Universtas on voittanut joukkueiden kaksi edellistä kohtaamista, mutta näissä peleissä Viritys ei ole peluuttanut Andrusta. Ei myöskään sitä aiemmin sitten vuoden 2012, mutta tästä huolimatta voitot ovat irronneet näistä peleistä. Vaikka Viritys on hävinnyt kaksi edellistä ottelua, täytyy heidän kokea olonsa luottavaisiksi välierän suhteen. Ottelut ovat olleet todellisia puolustusvääntöjä ja Viritys on kyennyt pitämään Jaakko Saukkosen tiukoissa pihdeissä. Mikäli he onnistuvat tässä jälleen kerran ja samaan aikaan Andrus tuo oman panoksensa hyökkäyspäähän – Viritys marssii vastustamattomasti finaaliin.

Epäilen, ettei Universtaalta löydy samanlaista varmuutta Andruksen pysäyttämisen osalta. Edellisen kerran joukkueiden kohdatessa tähtisentteri tiputti 41 pistettä. Universtas olisi todennäköisesti pelannut mieluummin Poliiseja tai Pyrintöä vastaan. Molemmat ovat kovia joukkueita, mutta joukkueiden puolustuksista löytyy enemmän heikkouksia eikä aivan vastaavanlaista 2 metrin ongelmaa pysäytettäväksi hyökkäyspäässä.

Viritys menee finaaliin.

2) PYRPA

Pyrinnön veteraanit eivät jättäneet tällä kaudella mitään sattuman varaan. Punapaidat saapuivat riittävällä miehistöllä paikalle viikonlopusta toiseen ja parin aikaisemman kauden kaltaista verenvähyyttä ei tällä kertaa nähty. Tulokset puhuvat karua kieltään siitä kuinka paljon etua kokemus ja pelitaidot antavat, vaikka aivan viimeisen päälle jalka ei enää liikkuisikaan.

PYRPA hävisi kauden aikana vain kahdesti. Huolestuttavasti nämä tappiot tulivat kahta kärkinelikon joukkuetta vastaan. Hyvät uutiset tulevat siitä, että välierävastustaja on se kolmas kärkinelikon joukkue eli Poliisit. Tämän kohtaamisen PYRPA vei nimiinsä selkeällä erolla.

PYRPAn tämän kauden MVP on ollut Panu Hämäläinen, joka on huolehtinut niistä harvoista jaloista pyrintöläisten joukkueessa juosten tukuittain nopeita. 18.0 PPG on yksi sarjan parhaista keskiarvoista ja ylittää hänen aikaisemman kortteliennätyksensä 13.9 PPG selkeällä marginaalilla. Keski-iän kriisistä johtuva elämäntaparemontti ja itsetodistelun tarve taustalla vai pelkästään sopivampi roolitus? Aivan ei tasaisemman joukkueen tämän kauden parhaana pelaajana näytöt riitä MVP-keskusteluun, mutta All Stars -viisikosta löytynee tilaa.

VS.

3) TP-U

Poliisit vääntävät edelleen tavoilleen tutusti hieman hitaammalla temmolla, mutta nyt penkiltä löytyy lepuuttajia joka peliin ja matsit eivät ole vaarassa jäädä pelaamatta. Joukkueen sisäisessä hierarkiassa on tullut pientä muutosta. Aikaisempi ”Big Three” on muuttunut Pekkarisen veljesten (vai serkusten vai isä-poika, en tiedä) ”Big Two”:ksi, jota Koivusalo ja Iso-Tuisku komppaavat. Muu miehistö omaa joko kokoa, kovuutta, atletiikkaa, rumuutta tai jotain kombinaatiota näistä.
cb54836b58333d20ebd9987911b295da
Pekkarinen Brothers – Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset…


Vähemmän karvoitusta näkyvillä alueilla omaava Pekkarinen on tuonut myös juoksuelementin peliin ilmeisen kovakuntoisena kaverina. Näkemissäni peleissä tätä ominaisuutta ei kuitenkaan täydellä potentiaalilla ole käytetty hyväksi. Ilmeisesti menee hetken päästä toteutuksen tasolla irti totutusta ”15 sek ennen hyökkäysalueelle siirtymistä” pelitavasta? Ehkä penkiltä tuleva lepoapu on auttanut myös muita joukkueen pelaajia siinä, ettei jokaista hyökkäystä tarvitse käynnistellä 10-15 sekuntia. Ainakin runkosarjan päättäneessä pelissä Donkkia vastaan joukkue nosti paikkapuolustukseen siirtymisen jälkeen tempoa merkittävästi.

Ennustus: Jostain syystä Pyrintö saa nimenomaan Poliiseja vastaan AINA paikalle absoluuttisesti parhaan kokoonpanonsa. Eiköhän näin käy nytkin ja useimmiten kyyti on silloin ollut kylmää. Pyrintöläisille sopii hyvin TP-U:n hieman hitaampi tempo ja kärkijengien mittapuulla seisovampi/puskevampi hyökkäystyyli. Poliisit ei juurikaan juokse kuvioita, joissa esim. pallottomalle tehdään skriinejä tai pallo ylipäätään liikkuisi kovin aktiivisesti. Puolustuspäässä TP-U:lla on pahaa tapa joskus nostaa jalkaa kaasulta, jolloin Pyrinnön kyky pyörittää palloa vapaisiin heittopaikkoihin pääsee oikeuksiinsa.

Jos TP-U haluaa voittaa tämän kohtaamisen, täytyy sen joukkueena löytää uusia elementtejä pelaamiseensa. Hyvä malliesimerkki erinomaisesta reagoinnista nähtiin Donkkia vastaan ottelun toisella jaksolla. PYRPAa vastaan tuo reagointi pitää tapahtua jo ennen peliä, koska peruspelaamisen keskinäisen vertailun punapaidat vievät kotiin.

PYRPA finaaliin.

Finaaliennustus:

Viritys on voittanut joukkueiden edellisistä runkosarjakohtaamisista neljä peräkkäin. PYRPA on kuitenkin voittanut edelliset kaksi pudotuspelikohtaamista – molemmat finaaleja. Pelillisesti Viritys on aiemman historian perusteella ennakkosuosikki, mutta henkinen yliote voi silti olla PYRPAn suunnalla. PYRPA kaivaa jälleen kerran jostain ylimääräisen vaihteen ja keksii keinot Andruksen hidastamiseksi. PYRPA mestarit 2017-2018.

 

5) KOPS

Kauden suurimman yllätyksen minulle järjesti KOPS, joka nosti sijoitustaan neljä pykälää viime vuodesta. Joukkueesta poistuivat ehkä joukkueen kovin pelimies Seif Massoud ja sarjajyrä Henri Enroos. Ulkopuolisista paikkaajista Pasi Tulonen on mallia hyvä roolipelaaja ja muita mainittavia paljon pelanneita vahvistuksia en bongannut. Joukkueen sisältä pelin sielu ja ruumiillistuma Jesse Hankosalo nosti pelimääränsä yhdeksästä täyteen viiteentoista ja loukkaantumisista kärsinyt Mika Filppu sai tällä kaudella aikaiseksi tulla paikalle yhden pelin sijasta kuuteen. Nämä kaksi lisäystä olivat todennäköisesti tärkeimmät palasten loksahtamisessa kohdalleen.

 

Joukkueen pelaaminen on perustunut nähdyn perusteella totaalisesti pelintekijänsä Hankosalon ympärille. Vastaavaa pallonhallintaprosenttia ei näe edes sarjan parhaiden joukkueiden huippuyksilöiden osalta, joten KOPS:n pelityylin luulisi olevan yksi helpoimmista pelisuunnitelman tekemisen osalta. Tästä huolimatta harva joukkue löysi konsteja ”yhden miehen näytöksen” pysäyttämiseksi ja nekkuun tuli lopulta vain Korttelin Top3-jengeiltä sekä hyvin valmistautuneelta Spartansilta.

air-structure-triax-space-jam
KOPS:n vaihtopenkki ottaa vähe lepiä ku MJ eiku JH operoi full minutes.


Jo pelkästään tämä joukkueen materiaaliin nähden huikea sarjasijoitus yhdistettynä täydet minuutit pelanneen Hankosalon ympärille rakennettuun pelisapluunaan oikeuttaa hänen osaltaan keskustelun MVP-ansioista. Kaverista ja joukkueelle optimaalisesta pelitavasta voi olla montaa mieltä, mutta menestystä tämän kauden sarjassa tällä tyylillä ei voi kiistää.

VS.

8) Donkki

Donkki aloitti kauden räväkästi ja oli sarjan vahvimpia joukkueita peitoten Universtaan kolmannella kierroksella näytöstyyliin. Joukkueen tavaramerkiksi muodostunut tukahduttava miespuolustus oli saanut kylkeen pelaajaosaston vahvistusta Eetu Närhen muodossa. Universtasta vastaan Närhi kikkaili helpon triplatuplan ja laittoi Saukkosen takataskuun puolustuspäässä. Näytti vahvasti siltä, ettei Donkille löytyisi montaa pysäyttäjää tämän kauden sarjasta.

Harmillisesti kausi otti tuon pelin jälkeen vahvan käännöksen huonompaan suuntaan. Kokoonpano-ongelmat ja Närhen poisjäänti peleistä johtivat kovan luokan kyntämiseen, jonka seurauksena edes loppukauden piristysruiske ei auttanut joukkuetta kahdeksatta sijaa korkeammalle. Donkki puolustaa edelleen vahvasti vähälukuisesta vaihtopenkistään huolimatta, mutta hyökkäyspäässä vääntö ei enää riittänyt. Loppukaudesta pelaajia löytyi jälleen paremmin ja Robert Perttilän comeback teki höpöä. Poliiseja vastaan nähdyllä esityksellä ja kokoonpanolla Donkki olisi taistellut jopa mitalipeleistä.

Ennustus: Jos Donkki marssittaa saman miehistön paikalle kuin TP-U:ta vastaan, en näe syytä miksei Jesse Hankosaloa saataisi vaiennettua. Jo runkosarjan kohtaamisessa joukkue tuntui löytävän pelin edetessä konsteja pelintekijää vastaan ja nyt paikalla olisi selkeästi parempi materiaali. Ennustan, ettei KOPS voita tätä peliä Hankosalon koreilla vaan tukea täytyy löytyä laajemmalta rintamalta. Ja se vaatii myös Hankosalolta oikeita valintoja puolustuksen lukemisessa sekä luottoa joukkuekavereihin.

Donkin puolustusexpertiisi ratkaisee tämän ottelun heidän hyväkseen. Donkki jatkoon.

starting5_800_140616
Tervetuloa helvettiin Jesse!

6) Spartans

Spartansin kausi oli ennakko-odotuksiin ja materiaaliin nähden erinomainen. Joukkueeseen saatiin värvättyä täsmähankintana Elwin Rosario, jonka taidot molemmissa päissä kenttää tukivat ihanteellisesti Spartansin painottamia pelillisiä uudistuksia. Lisäksi joukkueen sisäisiä roolituksia saatiin selkiytettyä entisestään ja pelillinen identiteetti oli aikaisempaa ehyempi.

Allen-Crabbe
MONEY!

Vaikka suurin osa muutoksista kohdennettiin hyökkäykseen, oli puolustus osa-alue jolla joukkue otti suurimmat askeleensa eteenpäin. Syy puolustuksen tämän kauden parannukselle on hienoinen mysteeri. Luultavimmin kyseessä oli usean tekijän summa. Peleihin valmistauduttiin paremmin ja vastustajien vahvuuksia sekä heikkouksia pyrittiin miettimään enemmän. Toisaalta pelaajat sitoutuivat aiempaa paremmin, joka todennäköisesti näkyi parempana asennoitumisena myös puolustuspäässä. Ainakaan vastustajat eivät antaneet materiaalillaan tasoitusta yhtään. Miltei jokainen joukkue tuli jos ei parhaalla niin miltei parhaalla kokoonpanolla paikan päälle. Yhtään voittoa ei saatu annettuna.

Suurimmat haasteet kauden aikana nähtiin pelin sisäisissä vaihteluissa. Tämä ei sinällään ole uutta Spartansille, mutta aiemmin vaihtelut tapahtuivat useammissa sykleissä pelin sisällä. Tällä kaudella joukkue veti rehellisesti vihkoon useamman kokonaisen jakson. Parhaimpana esimerkkinä ottelu KOPSia vastaan, jossa ainoastaan hyvin suunniteltu puolustustaktiikka piti joukkueen mukana ensimmäisellä jaksolla.

Kausi sisälsi monia pelejä, joissa Spartans venyi äärimmilleen ja vei voiton kotiin ohuimmalla mahdollisella marginaalilla. Ensi kaudella saman tason pitäminen tai siitä parantaminen vaatisi yhä enemmän optimointia sekä sitoutumista. Nähtäväksi jää oliko tämä kausi kaunis joutsenlaulu vai ”alku jonkin keskinkertaisemman”, joka Spartansin tapauksessa olisi saavutus sekin.

VS.

7) Pulterit

Ennakoin kauden alussa Pultereille putoamista Top4-joukkueiden listalta enkä seiso runkosarjan lopussa korjattuna tämän ennustuksen osalta. Isä Aika on tullut kylään isolla kädellä eikä seiskasija runkosarjassa yllätä asiantuntijapiirejä. Joukkueella on edelleen reilusti yli viisikollisen verran kovia pelimiehiä, mutta syystä tai toisesta nämä kaverit eivät suoriutuneet paikalle yhtä aikaa kovinkaan montaa kertaa. Entiseen aikaan suorittamisen taso olisi voinut riittää tästä huolimatta, mutta kovatasoisemmaksi kehittyneessä sarjassa tällaista etuoikeutta ei kovin monella joukkueella ole.

 

Pulterit värväsivät tälle kaudelle uutta naamaakin, mutta loppupeleissä paikalla olivat pääpiirteissään ne tutut vanhat äijät. Jukka Etu-Seppälän aktivoituminen loppukaudesta otettiin varmasti ilolla vastaan. Joukkueen kuntokäyrä on myös nousujohdanteinen neljän peräkkäisen voiton myötä, joten pudotuspeleistä haettaneen vahvaa lopetusta kaudelle.

Ennustus: Spartansin tavoite on saada paikalle tällä kertaa kilpailukykyinen joukkue ja haastaa tosissaan konkarit paikasta ”pikkufinaalissa”. Pulterit ei ole Spartansille koskaan hävinnyt, joten lähtevät tähän otteluun kokemuksen ja historian suomalla ennakkosuosikin asemalla. Pulterit jatkoon.

9) Banzai! Morbid

Ei nyt oikein lähtenyt tällä kaudella Morbidilla. Aiempi nousujohteisuus menestyksessä taittui tällä kaudella odotuksiin nähden heikohkoon ysisijaan. Merkittävin syy tähän ulkopuolisen silmiin oli muutamien avainpelaajien poissaolot. Erityisesti Olli Ekqvistin tuskailu loukkaantumisten kanssa näkyi joukkueen otteissa. Kunnossa ollessaan Ekqvist on joukkueen suvereeni pelillinen johtaja ja ennen kaikkea pistelinko. Nyt hänestä saatiin irti vain 6 peliä ja nekin ainakin osittain ilmeisen puolikuntoisina. Puolustuspäässä sentteri A-P Pietilän vähäinen pelimäärä saattoi vaikuttaa myös jonkin verran Morbidin iskukykyyn. Henrik Ahoselta ei kai odoteta joukkueen sisällä täysiä pelimääriä, mutta myös hänen jäämisensä 8 peliin Ekqvistin ”floppikaudella” korosti entisestään Morbidin suurta ongelmakohtaa eli luonnollisten skooraajien puutetta.

Juuso Mäkinen ja Toni Heittola paikkasivat miehekkäästi, mutta eivät siltikään riittävästi. Useat tiukat pelit keskikastin jengejä vastaan päättyivät pienellä erolla vastustajien hyväksi. Näiden pelien ratkaisuhetkillä olisi varmasti mieluusti nähty täysissä voimissaan ollut Ekqvist tekemässä voittavia päätöksiä. Toisaalta voidaan ajatella, että tämän kauden ansiosta joukkueen roolipelaajat saivat enemmän vastuuta ja kokemusta joukkueen pelaamisesta. Kenties se kantaa hedelmää tulevaisuudessa Morbidin jatkaessa kärsivällistä rakennusprojektiaan.

VS.

12) Pakkostiili

Pakkostiili otti askeleen eteenpäin toisella kaudellaan Korttelikoriksessa. 4 pistettä enemmän ja kolme sijoitusta korkeammalla kuin viime vuonna. Suorituksen arvoa nostaa se, että joukosta puuttui viime vuoden ykköspelaaja Lauri Kortelahti. Oletettavasti parannusta otteisiin on siis tapahtunut kollektiivina, ei yksittäisten pelaajien merkittävinä tasonnostoina. Myönnettäköön, että Pakkostiilin osalta minun on edelleen näkemistäni peleistä huolimatta bongata joukosta yksilöitä. Muistan pari isoa kaveria, jotka erottuvat muuten lyhyestä joukkueesta selkeästi jo pituutensa johdosta (osaavat toki hieman pelatakin). Lisäksi silmään käyvät ”Cheezy” ja Eero ”Se Paskempi” Kortelahti, joilla on eniten koripalloilullisia taitoelementtejä tekemisessään. Toki Myös Antti ”0/0/0” Kojo herättää huomiota kentällä, mutta lähinnä kielteisissä merkeissä.

 

Pakkostiili jatkaa varmasti sitoutuneella tiukan duunin linjallaan ja tähtää hiljalleen ylöspäin. Suuri haaste tulee vastaan nykyisillä voimasuhteilla mitattuna sijoista kymmenen ylöspäin. Ja toki myös takaa voivat vanhat haastajat UK-K ja Jäähdyttelijät nostaa profiiliaan any given season.

Ennustus: Ei tässä pitäisi olla mitään spekuloitavaa, varsinkaan jos Morbid kiinnostuu tuomaan pelimiehiä paikalle. Motivaatioetu on toki pakkostiilaajilla, mutta materiaalietu on Morbidilla. Tämän lisäksi Pakkostiili ei omalla hienoisella vahvuusalueellaan, taktisella puolella, pärjää sarjan johtaviin taktiikkajoukkueisiin lukeutuvalle Morbidille.

Morbid helppo W.

 

10) Aikalisä

Uskon Aikalisän lähteneen kauteen korkein odotuksin. Junioriosastolle oli värväilty vahvistuksia ja mitalipeleihin oikeuttava nelossija oli 2016-2017 kauden sarjataulukon perusteella vain muutaman lisäpisteen päässä. Kausi lähti käyntiin vähintäänkin odotusten mukaisesti. Pakkostiili ja LaKo kaadettiin kierroksilla 1. ja 5. Näiden pelien välissä kohdattiin ennakolta kovimmat kolme joukkuetta ja niistä peleistä tuliaisina oli yksi jaksopiste. Vaikka enempää varmaan toivottiin, niin ottelut olivat ainakin tilastojen perusteella verrattain tasaisia.

Alkukauden jälkeen hieman heikentyneellä kokoonpanolla liikkeellä ollut Donkki kaatui murskalukemin, kuten myös Kori-Hukat. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin jyrkkä alamäki. Kauden päävastustajiin lukeutunut Spartans kylvetti Aikalisää näytöstyyliin 20 pisteellä ottelussa, jossa Spartan pojat onnistuivat likipitäen täydellisesti. Liekö tuon pelin vaikutus joukkueen moraaliin ollut kuolettava, koska heti perään etukäteen selkeästä altavastaajan asemasta peliin lähtenyt Linkomiehet linkosi Aikalisän kumoon 68-61. Ja kirsikkana kakun päälle joukkue hävisi myös KOPS:lle tiukan taistelun yhdellä pisteellä. Tuosta eteenpäin loppukausi olikin saamani tiedon mukaan lähinnä pelailua eikä ynnä muut sijojen tavoittelu motivoinut joukkuetta parhaimpaansa.

Näkemäni perusteella joukkueen materiaali oli nimellisesti kunnossa, mutta syystä tai toisesta pelaaminen ei klikannut kuten parhaimpina päivinä. Aikalisälle tyypillinen fyysisyys ja intensiteetti ei paistanut läpi tekemisestä, jonka lisäksi hyökkäyspäästä puuttuivat ratkaisijat. Edes sarjan kaikkien aikojen kolmoskuningas Jouni Kalliomäki ei päässyt tutulle tasolleen. Ehkä pelit nelosdirressä veivät mehuja? Toisaalta menossa oleva nuorennusleikkaus ei välttämättä antanut omalta osaltaan vielä mahdollisuuksia tavoitella parempaa menestystä. Kortteli on sarjana fyysinen ja säälimätön, vertautuen helposti nykyisen nelosdivarin parempaan puoliskoon mitä tulee sijoista 10 ylöspäin. Taistelu on kovaa ja vielä fyysisessä kehityksessään vaiheessa olevat pelaajat eivät kykene kantamaan joukkueiden menestysodotuksia. Muutama vuosi eteenpäin ja tilanne voi olla hyvinkin erilainen, joten kenties Aikalisän parhaat vuodet ovat vielä edessä.

VS.

 

11) Linkomiehet

Sama stoori kuin aina:

  • Materiaali kestää nimilistan perusteella vertailun ylempänä oleviin joukkueisiin (sijat 5. – 10.)
  • Paikan päälle tulee sakkia vaihtelevasti
  • Joukkueella ei ole tarpeeksi etukentän pelaajia riveissään
  • Ikä painaa jaloissa, joten vanha kunnon run and gun taktiikka ei ole niin tehokas

Näistä huolimatta Linkomiehet on jatkuvasti vain muutaman täsmävahvistuksen päässä paremmasta menestyksestä. Mukaan on saatu värvättyä jo uutta sukupolvea (Nieminen, Hytönen, Tolonen) ja useampi opettajasmies pelaa III-divarissa tai korkeammalla. Jo pelkästään Kaukajärven koulussa opettavista janareista saisi sellaisen täsmävahvistusten nipun kasaan, että Linkomiehet löytäisi itsensä heittämällä neljän kärjestä. Enkä liioittele lainkaan. Kysymys ei siis ole siitä räjähtääkö vaan siitä milloin räjähtää.

Ennustus: Linkomiehet nuohosi runkosarjassa ja jos Aikalisä ei ole kaivanut motivaatiota jostain runkosarjan päättymisen jälkeen, nuohoaa Linkomiehet jälleen. Toki Linkomiehet pelasivat tuon ottelun lähes tulkoon parhaalla miehistöllään ja sen toistuminen ei ole kovin todennäköistä. Ennustetaan Aikalisä jatkoon, mutta yllätys ei olisi toinenkaan lopputulos.

13) Jäähdyttelijät

Jäähdyttelijöillä on ollut kokoonpanohuolia läpi kauden, joten mikään sijoitus yhdennentoista yläpuolella ei ollut realistista. Joukkueella on edelleen kohtalaisen hyvä avausviisikko pelaajia (paikalle saapuessaan), omintakeinen pelityyli ja pelillisiä ”ässiä hihassa” joilla horjuttaa vastustajia. Positiivista oli myös se, että tälle kaudelle oli saatu värvättyä mukaan uusia nimiä. Ilman näitä värväyksiä kautta ei välttämättä olisi saatu edes pelattua läpi, vaan luovutuksia olisi voinut tulla enemmänkin.

Vaikka joukkueella on nimilistassa ihan hyviä pelaajia, niin tärkeintä on kuitenkin aina saapua paikalle. Sitä ei tällä kaudella tehty. Joukkueen pelin sielu Sakke Hakala jäi kuuteen peliin ollen ilmiselvästi vailla pelikuntoa näissä pelaamissaan peleissään. Hattua nostaa kuitenkin siitä, että tuli tuossa kunnossa auttamaan joukkuettaan, vaikka ei pystynyt parastaan antamaan. Virityksestä värvätty Pekka Elomaa oli elementissään joukkueessa, jossa yleisin otettu heitto on kolmen pisteen heitto. Modernin koripallon ihannepelaaja Elomaa ei säästellyt kättään, vaan antoi laulaa kolkkiviivan takaa jatkuvalla sarjatulella. Enemmän kuin 9 peliä olisi varmasti kelvannut joukkueelle, jolla ei muita mitat täyttäviä isoja pelaajia juurikaan peleillä käynyt. Viitaniemeä lienee jo kova ikävä. Joukkueen bodarikolmikko Oinonen-Vienola-Jyväsjärvi olisi todella mielenkiintoinen pelipaikkojen 2-3-4 muuri, mutta yhteenlaskettujen pelien määrän ollessa 12 ei tuosta lihasfantasiasta juurikaan iloa saatu revittyä. Pistetilastoissa hyvää jälkeä tehnyt Juha Pyykkö on ex-Pulterit ja pelasikin kiitettävät 10 peliä.

8177763378_fcea93fd5a.jpg
Oisko se pojat uutta harrastusta, jos vaikka korista kokeiltais?

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Etukentän kaksikko Elomaa-Viitaniemi yhdistettynä bodarikolmikkoon sekä täysikuntoiseen Sakkeen yhdistettynä jokaisen +10 peliin olisi yhdistelmänä varsin mielenkiintoinen. Jäämme odottamaan saako Jäähdyttelijät ryhtiliikkeen aikaiseksi jo ensi kaudeksi.

 

VS.

16) LaKo

Ennustus: Jäähdyttelijät voittaa.

14) UK-K

UK-K:n kausi pelastautui tyydyttävän puolelle kiitos viimeisen ottelun ”pakkovoiton” Kori-Hukista. Jäähdyttelijöitä ja Linkomiehiä ei ole vieläkään saatu kiinni näiden vaikeuksista huolimatta ja nyt Pakkostiilikin nousi jo ohitse keskinäisessä vertailussa. UK-K:ta ei voi kuitenkaan syyttää yrityksen puutteesta. Harjoituksissa on jopa nähty keskenään kuvioita treenaava joukkue, jolla on yritystä yhtenäistää pelaamistaan ja löytää heille toimivaa pelitapaa. Ajoittain tämä jopa onnistuu ja mielestäni UK-K:n pelitapa tällä materiaalilla olisi selkeä:

Pointti 1: Kaikki lähtee puolustuksesta. Joukkueen koko ei välttämättä auta hyökkäyspäässä, mutta puolustuksessa sitä voi käyttää hyväkseen. Koko joukkueen peli-ilmeen pitää puolustuksessa olla aggressiivinen ja hieman ilkeäkin. HHH-hengessä mennään toki, mutta useat joukkueet pelaavat silti hyvin kovaa ja jopa joskus sääntöjen rajamailla. Viritys, Donkki, Morbid… Joukkueilta löytyy ”mean streak” ja sitä samaa pitää myös UK-K:n toteuttaa. Joukkueelta löytyy kovuutta antavia sisäpelaajia ja jalkoja myös kaaripuolustukseen. Parhaimmillaan UK-K pelaa treeneissä hyvin ja fiksusti liikkuvaa paikkaa, joka myös tuntuu luissa ja ytimissä. Ei sillä kavereita saa, mutta pelillisesti se vie joukkuetta eteenpäin. Tietenkin aggressiivinen puolustus vie mehuja hyökkäyksestä ja siksi toimivat vaihtorotaatiot pitää saada myös pyörimään pelitavalle sopivasti.

Puolustuspään onnistumiset tuovat joukkueen hyökkäyspeliin tärkeän elementin – nopeat vastahyökkäykset. Pallonriistot ja vastustajan huonot heitot tarjoavat irtautumismahdollisuuksia Oskarille, Jerelle, Petelle, Arille ja muillekin. UK-K:n paras toivo hyökkäyksen osalta on luoda helppoja pisteitä puolustuksen kautta.

Pointti 2: Hyökkäyspelaamisen osalta joukkue on valinnut kollektiivisen pallonsiirtelyn johtoajatuksekseen. Tämän lisäksi mennään Oskarin isolaatiopallolla. “Pallo tekee työt” ei ole huono ajatus, mutta onko joukkueella kykyä toteuttaa tätä sapluunaa? Silloin tällöin tämä onnistuu ja vapaita heittopaikkoja syntyy hyvällä syklillä. Ajoittain homma menee täysin puihin ja menetyksiä tulee liukuhihnalta. Tämä syö joukkueen psyykettä todella helposti, jolloin kentällä nähdään enemmän suoria selkiä kuin luurankotehtaalla. UK-K:n henkinen vahvuus on haurasta kuin nykyajan maskuliinisuus. Epäonnistumisten ei saisi antaa syödä miestä.

Joukkue voisi ehkä miettiä olisiko Poliisien yksinkertaistetussa pelitavassa jotain annettavaa heille. Jospa heittopaikkoja ei yritettäisi luoda 10 syötön taktiikalla, vaan haettaisiin tehokkaampia ja yksinkertaisia metodeja joilla vapautetaan heittäjät.

UK-K:n hyökkäyspelaaminen on pitkälti kiinni myös siitä miten heitot uppoavat. Jostain kumman syystä harjoituksissa näyttää siltä, että heitto uppoaa heti paremmin kun puolustuspäässä tapahtuvat onnistumiset ruokkivat itseluottamusta. Ja päinvastoin, kun hyökkäyspään menetykset syövät sitä, eivät heitotkaan enää onnistu ja joukkue ei edes saavu puolustusalueelle riittävän ajoissa estääkseen vastustajan helpot kupit. UK-K ei ole sarjan parhaita heittojoukkueita ja korin läheisyydestä ei viimeistelijöitä löydy sen vertaa, joten tämä jo entisestään korostaa vahvuuksien kautta pelaamista. Popovichmainen palloliike on jalo idea, mutta vaatii taustalle itseluottamusta ruokkivia onnistumisia helpommilta osa-alueilta.

Jäämme odottamaan UK-K:n seuraavaa transformaatiota. Muuttuuko kissanpentu vihdoin kissapedoksi?

giphy.gif
Ronkais-Mixun Three Point Swagger

VS.

15) Kori-Hukat

Kori-Hukat 2017-2018 oli hyvin paljon samannäköinen joukkue kuin Kori-Hukat 2016-2017. Tekeminen muistuttaa koripalloa, mutta mikään ei tällä hetkellä indikoi parannusta sarjasijoitukseen lähitulevaisuudessa.

Ennuste: UK-K vie kuten runkosarjan viimeiselläkin kierroksella. Isompi kenttä toimii vielä UK-K:n eduksi, joten kotietu jää Kori-Hukilta tässä ottelussa pelipaikasta huolimatta saavuttamatta.

 

MVP-KESKUSTELU

Sarjan tämän kauden parasta pelaajaa miettiessä omat kriteerini ovat seuraavat:

  • Joukkueen menestys ja pelaajan merkitys joukkueen menestykselle
  • Pelaajan absoluuttinen taso ja tilastot
  • Pelatut ottelut (vähintään 2/3 pitää olla pelattuna, ts. 10 peliä)

Ehdokkaat: Andrus Aleknavitsjus (Viritys), Tatu Pekkarinen (TP-U), Jaakko Saukkonen (Universtas), Jesse Hankosalo (KOPS)

(PYRPAsta ei pelaajaa listalla, koska joukkueen paras ja kategoriaan sopivin ehdokas Tero Minetti jäi tällä kaudella 6 peliin)

Menestyksen osalta pelaajat ovat paremmuusjärjestyksessä. Tästä johtuen Jesse Hankosalo menettää asemiaan, koska ei kyennyt viemään joukkuettaan mitalipeleihin. Toisaalta hänellä on minun näkemykseni mukaan ollut vähiten tukea ympärillään ja hänen merkityksensä joukkueen pelaamiselle on ollut keskeisin kaikista ehdokkaista. Pistetilastoissa hän ei pärjää muille ehdokkaille, mutta Hankosalolla on todennäköisesti eniten koriinjohtavia syöttöjä. Määrää on hankala arvioida, mutta olettaisin sen liikkuvan jossain 6-7 syötön paikkeilla. Puolustuspelaajana Hankosalo on kokonsa takia vaikeuksissa monia hyviä pelaajia vastaan ja hän pyrkii usein valitsemaan kentältä vähemmän haastavan vastuksen. Toki myös täysien minuuttien pelaamisen johdosta on perusteltua levätä puolustuksessa, mutta parhaan pelaajan arvioinnissa tätä ei voida ottaa huomioon.

Jos katsoo pelaajien ympärillä olevaa pelaajamateriaalia, on Tatu Pekkarisella eniten kovatasoisia yksilöitä ympärillään. Tästä huolimatta hän on joukkueensa pelaamisen ehdoton kulmakivi ja keskipiste, mutta ilman Tatuakin joukkue kykenee erittäin korkeatasoiseen pelaamiseen. Mies häviää pistevertailun selkeästi kahdelle edellä olevalleen, eikä todennäköisesti myöskään ota levypalloja samaa määrää kuin nämä kaksi. Syötöissä hän on varmuudella edellä, mutta ei kuitenkaan yllä Hankosalon tehoihin. Pekkarinen on luunkova puolustaja ja ottaa vastaan mielellään haasteen parhaan pelaajan vartioinnista. Hän pystyy myös vaivatta puolustamaan pelipaikkoja 1-4, todennäköisesti myös miltei kaikkia sarjan senttereistä.

Loppujen lopuksi tämän kauden parhaan pelaajan valinta tapahtuu kaikki pelit pelanneen sarjan pistekuninkaan Jaakko Saukkosen sekä Andruksen välillä. Andruksen puolesta puhuu joukkueen ottama runkosarjan ykköstila sekä vielä Saukkostakin selkeämpi ykköspelaajan mantteli. Molemmat joukkueet kärsisivät merkittävästi tähtipelaajiensa poissaoloista, mutta Andruksen poissaolo muuttaa Virityksen käytännössä eri joukkueeksi. Puolustuksessa Andruksella on valtavan kokonsa antama etu kolmen sekunnin alueen puolustamisessa, mutta mano to mano Saukkonen on parempi pakki.

Kauden 2017-2018 MVP on Virityksen Andrus Aleknavitsjus. Runkosarjan voitto ja pelaajan elintärkeä rooli joukkueelleen ratkaisi tämän kisan tornin hyväksi.

All Stars Viisikko:

1: PG Hankosalo – SG Hämäläinen SF Pekkarinen, Tatu PF Saukkonen, Jaakko C Andrus

Hyviä pudotuspelejä ja tulevaa kesää kaikille korttelipelaajille!

 

Korttelikoris 2017-2018 Kausi”ennakko” – Uusi vuosi, vanhat kujeet?

Taas on menty muutama kierros kauden alkua, joten voidaan tehdä jonkinlaisia teksti-tv analyyseja joukkueiden muuttuneista tai muuttumattomista voimasuhteista.

Viime kauden blogissani ennakoin muutoksia kärkipään nokkimisjärjestyksiin ja voi pojat kuinka oikeassa olinkaan! Muutokset olivat jopa voimakkaampia kuin uskalsin povata ja uusi näköala ei enää näyttäydy Top4 vs. Haastajat, vaan nyt teemana on…

KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ

11061450015_819665d93a_o-550x236

Viime kaudelle ennustin Universtasin ja Donkin nousua kärkinelikon haastajiksi. Universtas tekikin sen mitä heiltä tuolla kokoonpanolla odotettiin, mutta vielä vahvemmin. Koko runkosarjan ykkössija ja taipuminen vasta finaalipelissä Pyrpalle. Donkki aloitti myös kautensa vahvasti, mutta ilmeisesti ainakin osittain helpon otteluohjelman johdosta. Kevätpuolella vastustajat olivat toistuvasti kärkipään poppoita, eikä Donkin rutiini/taitotaso vielä viime kaudella riittänyt haastamaan terävintä kärkeä.

Donkin sijaan kuuden kärkeen kiilasi lopulta nousujohteisesti pelaamistaan vuodesta toiseen kehittävä Morbid, jonka kevätkierrokseen ei mahtunut kuin yksi tappio ja sekin vasta jatkoajalla KOPSia vastaan.

Ennustuksieni mukaisesti aiemmasta “Big Fourista” heikoimmin esiintyi Viritys ja syy tähän oli ilmeinen. Peleissä, joihin he saivat sarjan parhaan pelaajan Andrus Aleknavitsjusin, Virityksen rekordi oli 10-1. Peleissä, joihin he eivät saaneet sarjan parasta pelaajaa Andrus Aleknavitsjusia, Virityksen rekordi oli 0-4. Tämä ei kaivanne sen enempää analyysia. Armoton sarjasysteemi jätti näin ollen potentiaalisen mestariehdokkaan mitalipelien ulkopuolelle.

Aikalisä täydensi odotetun kärkikahdeksikon, joskaan kauden aikana merkittävästi yksilötasolla vahvistunut KOPS ei jäänyt kuin pisteen päähän. Tulevaa kautta katsellessa näyttäisi tässä vaiheessa vahvasti siltä, että aiemmin sarjaa hallinnut “Big Four” on liudentumassa “Big Eight”iksi. Tämä on tietysti positiivinen suuntaus, tarkoittaen kärkipään jengeille yhä enemmän merkityksellisiä ja kovia pelejä.

Kärkipään takana iso kysymys onkin muiden joukkueiden kyky haastaa edellä oleviaan sekä se onko kuilu sarjataulukon ylä- ja alapään välillä yhä syvenemässä vai ei. Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia seuraavassa ennakossa. Sarjataulukon alemman kastin suoriutumisessa ei suurempia yllätyksiä nähty.

UNIVERSTAS – “Repeating Is Always Tougher”

Olin paikan päällä todistamassa Universtasin tappiota uudistuneelle Donkille. Tuon pelin perusteella sekä aiempien otteluiden box scoresta päättelemällä joukkue on lähtenyt uuteen kauteen vanhoin kujein. Ja mikäs siinä on lähtiessä, kun takataskussa on Pälkäneen Luja-Lukon edustuksen kermasta koostuva kokoonpano, jota avittavat divarikokemuksella pippuroidut rutinoituneet pelimiehet. Kauden kolmannessa pelissä Donkki oli kuitenkin liikaa Universtasille, jolta ei löytynyt  vastinetta vastustajiensa armottoman fyysiseen vääntöön ja kääntöön.

Hieman yllättäenkin runkosarjan jopa näytöstyyliin voittanut Universtas on todella kovan haasteen edessä tänä vuonna. Viime kaudella monien haastajien peli köhi paikka paikoin sen verran, että Universtas pääsi ikään kuin hyppäämään haastajiensa selän takaa alasti, yllättäen vastustajansa täydellisesti. Tällä kaudella tähtäin on tiukasti universtaslaisten otsissa, eikä mikään kärkipään joukkue halua tiputtaa pisteitä heitä vastaan saapumalla paikalle vajaalla pakalla. Sarjan moninkertainen MVP Jaakko Saukkonen on ison haasteen edessä, jos haluaa johdattaa joukkueensa samalle tasolle kuin edellisenä vuonna.

Yksi valttikortti Universtasilla on takataskussaan. Pälkäneen junnutuotanto tekee tällä hetkellä hyvää työtä ja joukkueen edustusjoukkuekin on saanut näistä hedelmistä nauttia. Onko seuraava askel marssittaa tulevat “yliopistolupaukset” kentälle myös Korttelissa ja hypätä mukaan sarjassa tilaa ottaneelle junioripeluutukselle? Korttelihan on mitä erinomaisin kasvatussarja nuorten poikien karaistamiseksi miesten peleihin ilman pelkoa pistemenetyksistä tiukoissa divariväännöissä.

Ennustus: Muut joukkueet ovat vahvistuneet, Universtas ei. Ei pysty yllättämään tällä kaudella koko pakkaa, mutta taistelee silti paikasta mitalipeleissä. Arvio: 3. – 5. sija.

PYRPA – “Vielä sadannen kerran pojat…ja sitten uudestaan”

geezers
“Sata vuotta mittarissa eikä tunnu missään”

Pyrpassa ei ole paljoa ennakoimista. Viime kaudella “rutiininomaisesti” runkosarjan toiseksi ja pudotuspeleissä hassuttelutyyliin mestariksi. Jyrän alle jäivät TP-U ja Universtas, enkä ole varma tuliko giisereillä edes hiki. Näillä jätkillä duunit on tehty pari vuosikymmentä sitten siihen malliin, että samoilla höyryillä saatetaan mennä aina hautaan saakka ilman suurempaa hidastumista.

Sarjan kiistattomasti meritoitunein pelaaja Tero Minetti ei ole alkukauden kahdessa ensimmäisessä pelissä featuroinut, ja nykysarjassa jopa Pyrpan pitää ottaa tietyt pelit vakavissaan pärjätäkseen. Jos syystä tai toisesta Minetti ei ilmesty lähtöviivalle kärkipään matseihin, voi Pyrpan sijoitus valahtaa pari sijaa alemmas.

Ennustus: Ilman force majeure -tason muutoksia sijoilla 1. – 3.

TP-U – “A.C.A.B. – All Cops Are Ballers”

cops-n-ballers-4.gif
Droppin’ Dimes

En tiedä TP-U:n nykyisestä poliisivahvuudesta, onko laimenemista aineksen osalta tapahtunut siviilipuolen suuntaan kuinka paljon Toisaalta ihan ymmärrettävää olisi, jos poliisien määrä joukkueessa on vähentynyt. Onhan poliisien määrä yhteiskunnassa vähentynyt myös jopa siinä määrin, että tutkintakynnys on tavan kansalaisen silmissä noussut rikosten osalta hämmentävän korkealle. Mutta ei siitä sen enempää.

Toissa kaudella oltiin hyvin huolissaan TP-U:n tilanteesta kokoonpanon kuihtuessa käsiin. Joihinkin peleihin paikalle saatiin alle viisikon verran pelaajia ja johonkin peliin ei tainnut paikalle tulla tarpeeksi pelureita ottelun läpisaamiseksikaan. Sanktioita langetettiin ja sääntöjäkin muutettiin, mutta onneksi TP-U:n (pysyvämpi) resepti tilanteeseen oli kokoonpanorenesanssi. Vastaus ongelmiin löytyi Korttelikoriksen keskeisimpiin farmiseuroihin kuuluvasta VeHu:sta. Joukkueen absoluuttinen taso notkahti hieman, mutta pelit saatiin pelattua. Ja sehän on tässä sarjassa se tärkein asia.

Tälle kaudelle kokoonpanoa on yhä edelleen laajennettu. Ilmeisesti VeHun laaria on jälleen kaivettu lisävahvistusten toivossa.  Kauden kahdessa ensimmäisessä pelissä paikalla on ollut 9 ja 7 pelaajaa, joka on TP-U:n historian tietäen poikkeuksellinen tilanne.

Ennustus: Jos Tatu “Beast” Pekkarinen ottaa tavoitteekseen saapua paikalle mahdollisimman usein MVP-kandidaatiksi päästäkseen, niin TP-U:lla on kaikki mahdollisuudet kirkastaa viime kauden sijoitustaan. Arvio: 1. – 3.

Pulterit – “Taipuu ennen kuin katkeaa”

Hattua päästä veteraanipitoisen Pulteri-poppoon edessä. Joukkueen keski-ikä sen kuin jatkaa nousemistaan, mutta niin vain Pispalan äijät grindasivat viime kauden lopuksi itselleen paikan mitalipeleistä sijoittumalla upeasti neljännelle sijalle. Pultereiden ehdoton vahvuus on heidän tasaisuutensa sekä kokemuksensa. Siinä missä muiden joukkueiden taso jonkin verran ailahtelee etukäteen heikompia riitapukareita vastaan, ei Pulterit viime kaudellakaan antaneet alemmas ennakoiduille opponenteilleen juurikaan armoa. Niin Aikalisä kuin Morbid kaatuivat, ja ainoa kauneusvirhe tuli pikaisella silmäyksellä katsottuna Jäähdyttelijöitä vastaan. Toki myös Spartansille menetettiin jaksopiste.

Toisaalta Pulterit ei myöskään erityisemmin venynyt, kun vastassa oli samaa tasoa tai kovempia vastustajia. Virityksen he voittivat, mutta Andrus ei pelannut kyseisessä ottelussa. Universtasia, Donkkia, TP-U:ta ja Pyrsaa vastaan turpaan tuli niin, että tukka lähti. Eiku se on jo lähtenyt vuosia sitten, mutta kuitenkin.

Tulevalla kaudella Pulterit on jälleen vuotta vanhempi ja ilmeisesti kokoonpano pysyy myös muuttumattomana. Tämä on toisaalta myös vahvuus ja ihailenkin Pultereiden ehkä sarjan saumattominta yhteispeliä hyökkäyspäässä sekä heidän “Old Man Moves”-tyylisiä veteraaniratkaisuja pitkin kenttää. Pientä filunkia ja käsikoukkua tulee, mutta vain sen verran etteivät tuomarit ehdi puhaltaa pilliinsä. Ja iästään huolimatta Pulterit ovat pystyneet vielä vastaamaan suurimman osan joukkueista fyysisyyteen.

Ilmassa on kuitenkin muutoksen tuntua. Pyrpaa Pulterit ei ole voittanut runkosarjassa sitten vuoden 2013, eikä mikään indikoi voimasuhteiden muutosta. Neljä edellistä PELATTUA peliä Poliiseja vastaan on päättynyt tappioon ja TP-U on vahvistunut tälle kaudelle. Hegemoniamatsit Viritystä vastaan ovat olleet tasaisempia, mutta Andruksella vahvistetulle pirkkalalaisviritykselle Pultereiden mahdollisuudet ovat rajalliset. Universtas kylvetti Pultereita viime kaudella kahdesti ja voimasuhteet näiden kahden joukkueen välillä saattavat olla pysyvästi muuttuneet. Fyysinen ja nuorekas Donkki asettaa todellisen haasteen Pultereille ja matsit Morbidia sekä Aikalisää vastaan tulevat olemaan todellisia kuuden pisteen otteluita.

Tämä kausi on lähtenyt Pultereilta helpohkon alkuohjelman ansiosta lentäen käyntiin, mutta todelliset koitokset ovat vielä edessä. Joukkueen ratkaisijarintama on hyvin laaja, eikä kaadu yksittäisten pelaajien poissaoloihin, mutta pärjätäkseen kehittyville vastustajilleen on Pultereiden marssitettava näihin peleihin miltei paras kokoonpanonsa. Erityisen merkittäväksi tekijäksi näen heidän osaltaan hyökkäyspelaamisessa Sami Petäsen kaukoheittouhan sekä kokonaisvaltaisesti molemmissa päissä kenttää Tuomas Hollin operoinnin. Manu Myllymäki sekä Miikka Taponen antavat vahvaa taustatukea unohtamatta muita kehäkettuja.

 

Ennustus: Old Yellerin on aika levähtää.

72858bc3-9dc7-4b44-a76c-abdb6c2f8acc.gif

Isommat, nopeammat, nuoremmat ja komeammat ottavat paikkansa sarjan kärjessä. Pulterit nuohoaa edelleen sarjan peräpään mennen, tullen ja palatessa, mutta ratkoo omat sijoituksensa matseissa Aikalisää ja Morbidia vastaan. Arvio: 5. – 7.

Viritys – Definition of a One Man Team?

lebrone-all-face

Kuten jo aiemmin “analysoitiin”, Virityksen menestystoiveet nivoutuvat hyvin vahvasti yhden miehen ympärille. Jos Andrus saapuu paikalle voi joukkue voittaa kenet hyvänsä sarjassa. Jos Andrus ei saavu paikalle voi joukkue hävitä noin 2/3 sarjan joukkueista. Tämä ei tietenkään ole mitenkään pois joukkueen muulta miehitykseltä, jonka pitää olla tietyllä (kovalla) tasolla, jotta joukkue voisi Andruksenkaan avulla tässä sarjassa pärjätä kärjen tahdissa. Ilmeisesti joukkueen identiteetti ja pelityyli muuttuu niin paljon ison sentterin ollessa pois, ettei vaihtoehtoista toimivaa pelikirjaa ole saatu luotua. Olettaisin, että luontaisten korintekijöiden puute Andruksen takana on myös suuri syy viime kauden konttaamiselle ilman ykköstähteä, koska kovuudesta ja kokemuksesta se ei ainakaan ole kiinni.

Tälle kaudelle ollaan saatu mukaan ainakin paluumuuttaja Aikalisästä. Yhden kauden hairahduksen tehnyt Jari Lehtonen on tullut takaisin tuomaan vielä lisää kovuutta ja kokoa joukkueen etukentälle. Muilta osin joukkue näyttäisi olevan muuttumaton.

Ennustus: Montako peliä Andrus missaa? Luultavasti tarpeeksi, ettemme näe Viritystä runkosarjan ykkösenä, johon Andruksen kanssakin saisi tehdä jonkin verran töitä. Arvio: 2. – 4.

Banzai! Morbid – Nousujohteisella uralla

Viime kauden ennakkoni meni Banzain osalta aika nappiin, tosin joukkue saavutti jopa ne villeimmät unelmat tasolla liikkuneet odotukseni. Kuudes sija runkosarjassa oli lopulta jopa epäonninen, koska kauden ratkaisuhetkillä Morbid lipsautti ratkaisevan pisteen KOPSille ja menetti näin ollen paikan neljän joukossa (lyhyellä matematiikalla, en jaksa tarkastaa asiaa keskinäisten osalta).  Morbidin kaudella tunnusomaista oli miltei kaikkien kärkipään joukkueiden tasainen haastaminen, jonka ansiosta he veivät pisteitä monilta etukäteen kovimmilta nipuilta. Iso kysymys tälle kaudelle onkin se, pystyykö joukkue kääntämään nuo pienten marginaalien pelit omaksi edukseen? Periaatteessa mikään ei ole esteenä “jättiyllätykselle” ja sijoittumiselle neljän kärkeen.

Muut kärkipään joukkueet ovat monilta osin kuitenkin vahvistuneet, joten pystyykö Morbid vastaamaan tähän “kilpavarusteluun”? Viime kaudelle joukkue sai tärkeän palasen nippuunsa sentteri Ari-Pekka Pietilän nimissä. Pietilä olikin keskeisiä tekijöitä yhdessä Olli Ekqvistin sekä kaudesta toiseen peliään kehittävän Juuso Mäkisen ohella. Tällä kaudella joukkue on pelannut kaksi ottelua, joista harmillisesti Pyrpaa vastaan Ekqvist ei ollut paikalla. Ilmeisesti pisteitä olisi voinut olla saatavilla, koska Pyrpa sai niistettyä ensimmäisen jakson niukasti pisteellä. Nyt ensimmäinen ottelupallo Top4:n joukkoon murtautumiseksi missattiin.

Uusia nimiä kahdessa ensimmäisessä ottelussa ei ole ollut bongattavissa, joten kehityksen tullee tapahtua joukkueen sisällä. Tämä ei tietenkään ole poissuljettu vaihtoehto ja ainakin Toni Heittola on aloittanut toisen kautensa joukkueessa lupauksia herätellen. Pietilän ja Mäkisen ollessa sisäpelin takuumiehet, voisi Heittolan kaukoheittouhka tuoda Ekqvistille tarvittavaa tukea kaaren taakse.

Ennustus: En epäile hetkeäkään eikö joukkue kykenisi parantamaan viime kaudesta, mutta liian moni kärkipään jengi on joko liikaa edellä tai vahvistunut mitalipeleihin pääsemiseksi. Arvio: 5. – 7.

Donkki – “The New Generation Cometh”

la-chino-hills-high-school-ball-brothers-20160317.jpg
Pois alta, täältä tulee nuoret kundit!

Ennen kauden alkua liikenteessä oli paljon huhua Donkin hajoamisesta. Tarinoiden mukaan moni joukkueen kantavista voimista olisi vaihtamassa maisemia, eikä kasaan oltaisi saamassa kilpailukykyistä nippua. Kuittasin nämä huhut välittömästi potaskana, koska Donkki operoi alueilla, joille muilla joukkueilla ei ole asiaa. Heillä on käytössään niin yliopiston “junantuomat”, joille ei nykymuotoisessa Universtasissa ole tilaa JA sen lisäksi joukkueen jäsenillä on kontaktiverkosto 20-30-vuotiaisiin ex-pallisteihin (ja vähän nykyisiinkin), jota suurimmalla osalla nestorijoukkueista ei ole.

Ja niinhän siinä kävikin – Donkki on aloittanut kauden ennennäkemättömän laajalla rintamalla. Peleissä paikalla on ollut 9, 9 ja 12 pelaajaa. Joukkueen runko on säilynyt aika lailla ennallaan, mutta mukaan on saatu yksi todellinen tähtiluokan vahvistus ryyditettynä penkinlaajentajilla. Kasaan keitetty soppa pelaa Donkin vahvuuksien puolesta erinomaisella tavalla. Eetu Närhi on täydellinen korvaaja (?) Robert Penttilälle, paitsi vielä jokaisella osa-alueella hieman parempi. Pelaajan tähtihetki tähän mennessä tuli viime kauden runkosarjan ykköstä Universtasta vastaan. Donkki nappasi Närhen johdolla voiton, Närhi itse latoi taululle ratkaisevat 27 pistettä, jakoi vajaan kymmenkunta koriinjohtanutta ja vaiensi miespuolustuksellaan vuosittaisen MVP-suosikin Jaakko Saukkosen todennäköisesti alle .300 heittoprosenttiin.

Tähän kun ympätään erinomaisesesti roolitetut “Aasian miehet”, jotka antavat vaihtopenkiltä kieltämättä hieman kapealle materiaalille elintärkeitä hengähdysminuutteja sen 10-15 per peli ja aikaisemmasta tutun tukahduttavan fyysisen miespuolustuksen => Donkilla on kaikki eväät haastaa tällä kaudella runkosarjan kärkisijoituksista. Paikan mitalipeleissä pitäisi olla itsestäänselvyys – olettaen Närhen pelaavan suurimman osan tärkeistä peleistä.

Ennustus: Sarjan paras puolustus + mahdollisesti sarjan paras pelaaja => 2. – 5.

Aikalisä – Nuoruuden voimalla

Aikalisä lähti hakemaan viime kaudella apuja takakentälle, johon se todella kipeästi apua tarvitsikin. Joukkueen jalkanopeus ja talent level saivat boostia nuoriso-osastolta, jonka johdosta Aikalisän yleisilme on ollut entistä paremmin. Joukkue on myös pelannut leveällä ringillä, joka on auttanut heitä intensiteetin nostamisessa kaksinkamppailuväännöissä kuin puolustuksessakin.

Nyt kun perustason korjaukset on tehty ja joukkueen jatkuvuus sekä pelillinen identiteetti on selkiytynyt kuuluukin kysymys seuraavaksi… “Mitäs sitten?”

Uusia nimiä ei kauheasti kokoonpanosta löydy ja ehkä hyvä niin. Aikaisemman vaihtuvuuden jälkeen on hyvä pyrkiä löytämään yhteispeli sekä tasaisuus otteisiin. Jari Lehtonen vaihtoi takaisin Virityksen  väreihin, mutta tämä ei ole ratkaiseva heikennys kokoonpanolle. Alkukausi on ollut hieman kahtiajakoinen. Andruksen johdattama Viritys oli liian kova, mutta toisaalta Poliiseilta saatiin jaksopiste likistettyä. Tämä taas nollaantui ylättävään toisen jakson häviöön PakkoStiiliä vastaan.

Ennustus: Suht turvallisilla vesillä takaa-ajajien osalta, mutta riittävätkö paukut säännönmukaiseen haastamiseen kärkikaartin osalta? Arvio: 6. – 9.

KOPS – Korttelikoriksen Oklahoma City Thunder

flat,800x800,070,f.u2
Vasemmalta oikealle: Kotajärvi-Massoud-Hankasalo

Taustoitin edellisessä ennakossani KOPSin mielenkiintoista historiaa olla vahvojen yksilöiden varassa. Samoin ennustin heille vaikeaa kautta, jos eivät saa haalittua joukkueeseen näitä perinteilleen tyypillisiä tähtipelaajia. Ja kuinka kävikään? Heti kohta ennakon julkistamisen jälkeen KOPSin manageriporras vetäisi takataskustaan Pälkäneellä pelaavan takamiehen Jesse Hankasalon SEKÄ Tampereen Blake Griffinin, Joonas Kotajärven, sopimukset. Tilanne muistuttaa hieman NBA-joukkue Oklahoman tilannetta. Thunderin tähtipelaaja Russell Westbrook (Massoud) kaipasi lisätukea käytännössä olemattomalla talentilla pelaavaan rosteriin ja GM-porras repäisi kuin tyhjästä Paul Georgen ja Carmelo Anthonyn sopimukset.

Harmillisesti Joonas ei viime kaudella pelannut kuin 4 peliä ja Massoudkin vain 7, joten aivan tuota parempaa puoliskoa joukkueista KOPS ei kyennyt haastamaan. Helminä joukkueen potentiaalista viime kaudelta poimittakoon voitto Pyrpaa vs. (Massoud 41, Kotajärvi 25, muut 18), voitto Spartans vs. (Hankasalo 32, Massoud 30, muut 8), voitto Donkkia vs. (Hankasalo 21), pisteen tappio Universtasille ( Hankasalo 20, Kotajärvi 13), voitto Viritys vs. (Massoud 28, muut 25)… Vastapainona tälle pistemenetyksiä tuli ainakin UK-K:ta sekä Kori-Hukkia vastaan.

Tämä kausi on lähtenyt käyntiin LaKon ja Jäähdyttelijöiden totaalisella kylvettämisellä, jonka lisäksi tappion karvasta kalkkia on saatu maistaa TP-U:ta vastaan. Hankasalo ja Kotajärvi ovat olleet peleillä, mutta Massoud ei vielä. Jos kaikki kolme pelaavat tällä kaudella paljon voidaan joukkueelta odottaa vaikka mitä. Viime kaudella mukana ollut Virityksestäkin kai tuttu Enroos ei ole vielä peleillä esiintynyt ja paluumuuttajana on nähty Pasi Tulonen, joka pelasi Korttelia viimeksi vuosikymmenen vaihteessa.

Ennustus: Ennusmerkit kauden osalta ovat hyvät, mutta riippuvaisuus yksittäisistä pelaajista niin suuri ettei sijoitusta voi luotettavasti arvioida. Aikaisemmalla starojen aktiivisuudella 8. – 10., paremmalla jopa mitalipelien tuntumaan.

Dunkin’ Spartans – Blueprint Of Mediocrity

330973_14574748122989_rId13

Korttelilegenda Juha Mankisen jäätyä määräämättömän pituiselle sapattivapaalle, siirtyivät joukkueen vastuuhenkilön tehtävät eteenpäin allekirjoittaneelle. Samalla allekirjoitettiin vastuuvapausklausuuli ja annettiin blogistille vapaat kädet joukkueen kehittämisessä. Visio oli selkeä – tuoda sisään tavalla tai toisella 1-3 uutta pelaajaa, jotka A) vastaisivat joukkueen pelillisiin tarpeisiin B) olisivat valmiita sitoutumaan niin yhdessä harjoitteluun kuin peleissä käymiseen.

Nimilistalta löytyi useampikin nimi ja yksi nimistä jopa päätyi allekirjoittamaan sopimuspaperin. Junioriosastoa edustava Elwin Rosario tuo joukkueeseen ja sen pelilliseen identiteettiin kaivattua osaamista. Samoin toisesta junioriosaston pelaajasta, Eetu Murtomäestä, voidaan puhua “ikään kuin uutena hankintana” tämän lupauduttua tänä vuonna osallistumaan joukkueen toimintaan aikaisempaa tiiviimmin.

Harmillisesti kovista pyrkimyksistä ja pitkästä nimilistasta huolimatta joukkueen etukentälle ei uusia pelaajia saatu värvättyä lukuun ottamatta Ossi “Power Guard” Sireniä.

spice-adams-1507226506
Ossi ensimmäisellä tryoutillaan Spartansien treeneissä

Mankisen lähdettyä ulos voi Spartansin pojilla tulla äitiä ikävä tietyissä peleissä kauden mittaan. Joka tapauksessa tilanne tähän kauteen lähdettäessä on se, että joukkueen materiaali ja sisäinen yhteisymmärrys toivotunlaisesta pelityylistä on aiempaa lähempänä realistisesti toteutettavissa olevaa todellisuutta. Nähtäväksi jää pystyykö Spartans tekemään miniloikan ja haastamaan hajurakoa ottanutta bättre folkia toden teolla, vai jääkö kohtaloksi jatkaa tarpomista kellarikerroksen kärkipaikoilla.
Ennustus: Yritys kehittyä on kova, mutta jokaista eteenpäin otettua askelta vastaan tuntuvat edellä olevat ottavan kaksi. Arvio: 8. – 10.

Linkomiehet – Vanhuuden voimalla

Viime vuoden ennakossa oltiin jo huolissaan Linkomiesten pelaajatilanteesta viikonloppujen osalta. Opettajakaarti sai kuitenkin kauden aikana useammin paikalle kohtuullisen määrän ukkoja, eikä vähämiehisiä pelejä tullut kourallista enempää. Palkintona tästä noin suurin piirtein tason mukainen sijoitus sarjan yhdentenätoista.

Tämä kausi ei aivan samalla tavalla ole lähtenyt liikenteeseen. Raporttien mukaan harjoituksissa on tunkua riittämiin ja aika koviakin pelimanneja, joilla ei edes olisi edustusoikeutta Korttelissa. Mutta kahteen ensimmäiseen otteluun joukkue saapui hyvin varamiehisenä. Kolmannessa matsissa Spartanseja vastaan penkilläkin oli jo äijiä, vaikkakin muutama pelaajista taisi esiintyä ns. “valenimellä”.

Laulu on vanha sama. Parhaat paikalle ja jos muutama niistä tarjolla olevista vahvistuksista vaihtaisi divaripelit Linkomiesten peleihin => taistelu ylemmän keskikastin, jopa mitalipelien, osalta olisi tosiasia. Mutta pääasia on tietenkin se, että pelit tulevat pelatuksi nyt ja jatkossa. Edelleen minulla on pehmeä paikka sydämessä linkomiesmäiselle pelityylille, jossa on haikuja Steve Nashin Phoenix Sunsista.

Ennustus: Voi kammeta Jäähdyttelijöiden edelle, mutta ylemmäs tällä osallistumisaktiivisuudella ei asiaa. Arvio: 11. – 14.

Jäähdyttelijät – Hiekka tiimalasissa käy vähiin…

Puhutaan paljon uudistumisesta. Isä aika ei anna kenellekään armoa. Jäähdyttelijöiden kokoonpanon prime time oli joitain kausia takaperin, jolloin sarjan paras pelintekijä Sakke pyöritti peliä, mörssärit Vienola & Jyväsjärvi juoksivat kenttää päästä päähän ja Viitaniemi vastasi sisäpelin vaarallisuudesta. Siihen päälle nippu kyvykkäitä levittäviä pelaajia, jotka saattoivat latoa helposti +10 kolmosta per peli saadessaan heittotilaa. Ja sitähän näiden neljän pelimiehen rinnalla tuli mielin määrin.

Tällä hetkellä Sakke on sivussa ilmeisen loukkaantumisen (?) johdosta, joka ei voi olla vaikuttamatta joukkueen pelitapaan ja -tasoon. Kun Jyväsjärveä, Viitaniemeä ja Vienolaakaan ei ole näkynyt kuin yhteensä yden pelin verran, on Jäähdyttelijät todellisella tuuliajolla. Uusia pelaajia ei ole ajettu aikoihin sisään ja vanhat alkavat olemaan todellakin sitä, vanhoja. Pahin tapahtui kauden toisessa ottelussa, jossa paikalle ei päässyt omia vihreänuttuja kuin nimen vuoksi.

Onko Jäähdyttelijöiden aika ohitse vai vieläkö Hämeenkyrön lakeuksilta kajahtaa? Uusi uljas alku tai viimeinen sotahuuto… Kykeneekö pienen paikkakunnan joukkue vielä uudistumaan?

Ennustus: Huolestuttavalta näyttää. Nimimiesten tai uusien operaattoreiden tulee aktivoitua pian, jos Jäähdyttelijät haluaa tosissaan taistella kymppisijasta. Arvio: 11. – 14.

UK-K – Tuloksiaan parempi joukkue?

[DISCLAIMER]En halua millään tavalla lähteä neuvomaan tai kertomaan “Ukille” miten joukkueen pelaamista tulisi kehittää, mutta koripalloentustiaatikkona en voi olla sukeltamatta syvemmälle läheltä useamman vuoden seuraamani joukkueen kiehtovaan paradoksiin. Tuleva kirjoitus on siis vain aidosta kiinnostuksesta syntyvää pohdintaa, jolla en pyri mitenkään vaikuttamaan joukkueen suuntaan tai olemukseen.[/DISCLAIMER]

pass-the-ball-Kobe
Huhtelinin Pete viittoilemassa syöttöä vapaaseen paikkaan

Sarjan kestojumboihin lukeutuva UK-K on syvimmältä olemukseltaan mielestäni tuloksiaan parempi joukkue. UK-K:n ja Spartansin yhteisissä harjoituksissa viikoittain käyneenä voin todeta, että UK-K:lla on aitoa halua kehittyä joukkueena. He sopivat asioista niin puolustus- kuin hyökkäyspään osalta pyrkien näitä periaatteita myös harjoittelussaan toteuttamaan. Käytännössä tekeminen on kuitenkin erittäin vaihtelevaa ja ailahtelevaa. Välillä UK-K puolustaa todella hyvin erityisesti paikkamuodostelmassa. Ryhmittymä liikkuu saumattomasti, tekeminen on intensiivistä ja vie tilaa vastustajalta, alas tullaan hyökkäyspäästä hyvin estäen vastustajan nopeat hyökkäykset. Välillä taas meno on täysin letargista. Tuntuu, että hyökkäyksessä on helppo saada kaikki mitä halutaan, tilaa on valtavia määriä ja puolustushalukkuus on jo omiin palaamisen osalta täysin nollissa.

Hyökkäyksessä on nähtävissä sama ilmiö. Osan aikaa pallo liikkuu erinomaisesti ja heittopaikkoja saadaan luotua pelaajille heidän omimpiin sektoreihin, joista he kykenevät myös koreja tekemään. Välillä joukkueen parhaan korintekijän, Osku Kahilan, johdolla joukkue juoksee nopeita tehokkaasti ja ylipäätään pelaaminen pyörii Oskun kautta kuin unelma. Ja taas välillä yksinkertaisen syötön saaminen viereiselle pelikaverille tuottaa ylivertaisia ongelmia, pelaajat hakevat väkisin omaa ratkaisua huonoista heittopaikoista ja yhteispelistä ei ole tietoakaan. Ja sama on toistuu myös peleissä. Ero hyvän ja huonon UK-K:n välillä on suurempi kuin millään muulla joukkueella, vaikka ailahtelevuutta toki tällä tasolla ilmenee miltei kaikilla nipuilla.

Usein huomaan jääväni iltapäiväruuhkissa pohtimaan tätä UK-K:n dilemmaa ja hakemaan siihen ratkaisuja virtuaalimanagerin ominaisuudessa. Tässä omat näkökulmani siihen miten UK-K voisi nykyisellä materiaalillaan ottaa askeleen seuraavalle tasolle ja päästä haastamaan säännöllisesti Top8-tason joukkueita. Uskon jengistä nimittäin löytyvän potentiaalia siihen.

1) Pelaajien oikeanlainen roolittaminen

Minulle UK-K on kuin Ruotsi. Kaikilta odotetaan toimimista joukkueen parhaan edun eteen, mutta heidän omilla ehdoillaan itseohjautuvasti. Kaikilla on oikeus toteuttaa itseään parhaaksi näkemällään tavalla, jokaisella on yhdenmukainen oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja koetuksi. Minä uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti onnellisimmillaan, kun hän löytää itselleen tai hänelle osoitetaan selkeä paikka/rooli kokonaisuudessa. UK-K:ssa roolit, odotukset ja toiminta on vailla selkeästi osoitettua suuntaa. Tämä johtaa ristiriitoihin, epävarmuuteen ja tätä kautta pelaamisen ailahtelevuuteen. Korttelikorista kun pelataan mitään kauheita hierarkioita ei ole syytä lähteä rakentamaan. On silti edullista tunnistaa ja nimetä joukkueen kantavat voimat, ns. “parhaat pelaajat”. Heidän ei välttämättä tarvitse pelata paljoa enempää kuin muiden, mutta heidän on syytä olla kentällä pelin alkaessa ja sen ratkaisuhetkillä.

UK-K:n parhaat pelaajat ovat Jani Toiminen ja Oskar Kahila. Oskar on pelaajatyypiltään kuin tuli on luonnon elementtinä. Elintärkeä, ratkaiseva osa pärjäämiseksi kutsuttavassa taistelussa. Oskarin kyky tehdä pisteitä on ehdoton vahvuus, jota UK-K:n on syytä käyttää hyväkseen. Mutta kuten tunnettu sanonta tulesta kuuluu – “Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Samaan tapaan Oskarin kyky tehdä pisteitä tulisi valjastaa UK-K:n pelaamisen rengiksi, ei missään nimessä sen isännäksi. Joukkueen tulisi entistä enemmän keskittyä siihen, että Oskarille saataisiin luotua tilanteita, joissa hän pääsee hyvään korintekopositioon ilman pallonhallintaa. Off the ball screenit, tehokkaat pick and roll kuviot ja shot management. Ottaisin Oskulta paljon mieluummin 15 heittoa pelissä, joista 12 on hyviä kuin 25 heittoa, joista 15 on huonoja. Oskulla on myös kykyä tehdä peliä ja häntä tulisi saada ohjattua myös enemmän siihen suuntaan.

Jani on kokemukseni perusteella yksi sarjan johtavista sisäpelaajista taitopalettinsa puolesta. Selkeä puolustuksen selkäranka ja hyökkäyspäässä monipuolinen pelaaja, joka pystyy korintekoon läheltä ja kaukaa. Sen lisäksi hän kykenee tekemään peliä sisältä käsin, joka on arvokas ominaisuus jota “Ukin” tulisi hyödyntää enemmän. Näkisin, että suurimman osan hyökkäyksistä tulisi kulkea Toimisen kautta hänen ollessaan kentällä.

Oskun ja Janin ympärille laittaisin Antti Akonniemen ja Kimmo Lehtisen, joilla on riittävästi kokoa pelata paikassa alemma kolmikon sivuilla. Heillä on myös liikkuvuutta, fyysisyyttä ja jalkoja pelata intensiivistä puolustusta, josta joukkueen on hyvä irrota nopeisiin hyökkäyksiin. Näiden neljän kanssa peluuttaisin pelistä riippuen joko Kalle Österdahila, joka olisi loistava yläkaksikon täydennys Oskun viereen tai Jere Marjokiveä, jolla on luonnollista “peppuenergiaa” Oskun kanssa. Tämän nipun suurin haaste on hyökkäyspään pelikuri. Liiallinen street ball meininki voi tehdä hyökkäämisestä sähläämistä. Kokonaisuudessaan viisikossa olisi kuitenkin kaikkia niitä elementtejä, joita plusmerkkistä koripalloa pelaava joukkue tarvitsee.

Toisen viisikon rakentaisin taktiikkatietokone Ari Kurlinin ympärille, jonka käsialaa joukkueen nykyinen pelimalli taitaa olla. Ari olisi luontainen pelintekijä tuohon viisikkoon ja hänen vierelleen kaaripuolustajaksi nostaisin Pete Huhtelinin, jonka prässäävä puolustusote yhdistettynä hyvään nopeiden hyökkäysten hajuun toimisi paremmin joukkueen eduksi kaarella kuin korinedustalla. Toiselle puolelle Aria sitten Kalle tai toinen Pentin veljeksistä. Korin alle itseoikeutetusti yksi sarjan parhaista rim protectoreista, Mikko Ronkainen sekä kookkaat Jyrki Lehtiniemi tai Matti Alasuvanto. Tälle yksilölle scooraaminen voi olla suurempi haaste, mutta Arin johdolla tuotakin osa-aluetta saataisiin varmasti kehitettyä.

Joukkueeseen kuuluu toki muitakin pelaajia, mutta nämä yllä mainitut näen selkeinä aktiiveina. Aina paikalle ei tietystikään tule se ideaali kokoonpano, mutta näistä lähtökohdista kuitenkin rakentelisin nippuja, joiden pelityyli ja -filosofia voisivat jopa poiketa toisistaan.

2) Intensiteetti

UK-K on parhaimmillaan, kun se pelaa hieman ylikovaa ja hieman ilkeästi. Tietynlainen taistelutahdon puute leimaa joukkuetta aika ajoin, kun taas hyvän draivin saadessaan tuo esiin nouseva taistelutahto paljonkin hyvää joukkueen tekemiseen. Lähtisin liikkeelle siitä, että joukkue työskentelisi yhdessä tuon tietynlaisen kovan asenteen säännöllisemmäksi ylläpitämiseksi. Jo ihan harjoituksissa saisi Spartanseille antaa enemmän runtua ja ottaa sitä myös vastaan. Se edistäisi molempien joukkueiden kehittymistä. Tämä kantaisi myös peleihin, joissa kuitenkin HHH-hengestä huolimatta suuri osa joukkueista pelaa aika säälimättömällä asenteella sen 50 minuuttia.

3) ???

4) Profit

Ennustus: UK-K ei ole värvännyt tälle kaudelle ketään käänteentekeviä pelaajia. Eikä ratkaisu joukkueen tilanteeseen uusista pelaajista löydy vaan joukkueen sisältä. Nykyisellään taistelee edelleen maksimissaan 11. sijasta. Arvio: 11. – 14.

 

Kori-Hukat – Kausi taputeltu

Kori-Hukkien päämatsi käytiin viikolla kolme, jolloin PakkoStiili kellisti Lempäälän ylpeyden ja osoitti kehityskäyränsä suunnan olevan vahvasti ylöspäin. Kori-Hukat näyttää olevan liikenteessä samalla nipulla kuin edellisenä vuotena, jolloin he kykenivät pitämään PakkoStiilin selkänsä takana. En näe tällä kaudella vastaavaa menestystä, vaan joukkue voi olla tiukoilla jopa miehistöään laajentanutta Lakoa vastaan.

Ennustus: Ei muutoksia. Arvio: 15.

PakkoStiili – Best coached team in Korttelikoris?

popsigns
“Sakset…sakset! Etkö helvetti tiedä mikä sakset on?!?”

Ennusmerkit kauteen eivät olleet parhaat mahdolliset. Vammalan Seudun Voima nousi viime kauden päätteeksi kolmosdivariin, joka tarkoitti PakkoStiilin osalta toimivan farmisopimuksen päättymistä toistaiseksi. Ainakin yksi joukkueen kantaviin voimiin kuulunut pelaaja, Lauri Kortelahti, jäi näin ollen pois kokoonpanosta.

Mutta eipä hätiä mitiä, koska tästä huolimatta hämeenlinnalaisten kausi on lähtenyt vauhtiin varsin mallikkaasti. Epäilemättä tälle sarjatasolle poikkeuksellinen aktiivinen valmennus sekä ylipäätään joukkueen innostunut ja sitoutunut asenne on auttanut pelaamisen kehittämisessä. Näin ollen yksilöiden rooli ei korostu niin paljoa, vaan leveällä ja vielä tässä vaiheessa koripallotaitojen osalta hieman vaatimattomalla materiaalilla pystytään toteuttamaan tuttua sanontaa “joukkue on enemmän kuin yksilöden summa”.

Jokainen koripallojoukkue tarvitsee tästä huolimatta vastuunkantajia ja PakkoStiilissä tuota Lauri Koon jättämää tyhjiötä ovat nousseet täyttämään Eero Kortelahti sekä Joonas Viita, joilta odotetaan ehdottomasti tasaista suorittamista pelistä toiseen. Ensimmäisen kolmen pelin perusteella myös Jesse Poltinoja on valmis haasteeseen, 20 ja 10 pistettä ryyditettynä tukulla kolmosia on ollut tervetullut lisä Stiilereiden hyökkäysarsenaaliin.

PakkoStiili otti elintärkeän voiton Kori-Hukista kolmannella kierroksella, mutta on sen lisäksi väläytellyt myös todella ansioituneita joukkueitakin vastaan. Aikalisältä ryövättiin jaksopiste ja Universtasia vastaan oltiin todella lähellä jaksoyllätystä myöskin. Tämä kaikki kertoo siitä, että PakkoStiili on kauden 2017-2018 todellinen musta hevonen, joka tulee vielä yllättämään useammankin joukkueen omalla sapluunallaan. Nappikausi voisi viedä jopa kymmenen sakkiin.

Ennustus: 11. – 14.

LaKo – Askeleita oikeaan suuntaan

Kauden 1. pelin osallistujamäärä: 5

Kauden 2. pelin osallistujamäärä: 5

Kauden 3. pelin osallistujamäärä: 9

En tiedä montako uutta pelaajaa LaKoon on värvätty, mutta jokainen on plussaa. LaKon uudelleenjärjestäytyminen olisi toivottava asia, jottei perinteisen joukkueen jatko sarjassa olisi varamiespelaajasysteemin varassa. Kolmannessa pelissä nähtiin jo 9 pelaajaa, ehkä trendi on pysyvä?

Ennustus: 16.

Ja näin. Lähtökohdat sarjaan ovat ehkä parhaat aikoihin. Kärkinelikko on muuttunut selkeästi kärkikuusikoksi. Heti sen perässä Morbid vaikuttaa erittäin varteenotettavalta haastajalta, eikä Aikalisä tulee liikaa perässä. Alemman kellarikerroksen väestä Spartans ja KOPS haaveilevat ainakin semirealistisesti paikasta kahdeksan joukossa, kun taas heidän alapuoleltaan odotetaan yllätyksiä ainakin PakkoStiililtä. Linkomiesten ja Jäähdyttelijöiden tilanne on tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki Kortteliporukoiden keskuudessa. Aiemmin keskikastin taisteluissa mukana olleet perinteikkäät seurat ovat nyt vaarassa lipsahtaa vahvasti marginaaliin. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan hyviä uutisia myös näiden joukkueiden osalta!

Hyvää pelikautta kaikille Korttelikoriksen pelaajille. Pidetään tekut vähissä ja golgit huikeina!

Onko tullut aika uudistaa Korttelikoriksen sarjasysteemiä?

Huomenta.

Korttelikorista nyt useamman kauden pelanneena ja vastikään joukkueeni vastuuhenkilöksi siirtyneenä koin ajan olevan kypsä tuoda mietinnän ja keskustelun alaiseksi ajatuksen Korttelikoriksen sarjasysteemin muutoksesta.

Korttelikoris on peruslähtökohdiltaan toimiva ja suorastaan erinomainen ajatus. Halpaa, mutta tavoitteellista (muttei liian) liikuntaa, jolle on selkeä tilaus koripalloilevien pirkanmaalaisten segmentissä. Loistavan perusajatuksen takaa paljastuu kuitenkin muutama mahdollisesti hienosäätöä kaipaava osa-alue, joiden korjaamisen myötä sarja saattaisi olla entistä mielekkäämpi kokonaisuus. Alla listaan tekemiäni huomioita näistä Korttelikorista leimaavista ominaispiirteistä, joihin voisi olla tarvetta hakea muutoksia:

  1. Sarjan kärkipään ja peräpään ero on merkittävän suuri. Tätä se on toki useissa muissakin lajeissa mitä puulaakiin tulee, mutta Korttelissa tuo ero koskee suurempaa osaa joukkueita molemmissa päissä spektriä ja pelillisesti ero on myös keskimääräistä puulaakisarjaa suurempi.
  2. Muutokset voimasuhteissa tapahtuvat sarjan sisällä todella hitaalla tai jopa olemattomalla vauhdilla. Kärkipään joukkueet ovat olleet vuodesta toiseen täysin samat, lukuunottamatta satunnaisia poikkeuksia vuosien varrelta (Linkomiehet, KOPS yksittäiset kaudet) sekä Universtaan pitkäjänteisempää kehittymistä (joka toki seurausta joukkueen hioutumisesta miltei pelkästään divisioona-pelaajista koostuvaksi nipuksi). Samoin häntäpäässä vaikuttavat edelleen samat joukkueet (+ nippu uusia ensivaikutelmaltaan samalla tasolla myös tulevina vuosina pysyviä joukkueita), joten sarja on luonteeltaan hyvin staattinen.
  3. Uusien pelaajien rekrytointi ei myöskään ole ainakaan auttanut peräpään joukkueiden mahdollisuutta kuroa etumatkaa umpeen. Kärkipään joukkueet ovat saaneet riveihinsä säännöllisesti parhaat uudet pelaajat. Toki myös keskikastin joukkueissa on kyetty rekrytoimaan yksittäisiä hyviä uusia pelaajia, mutta mitään voimasuhteita muuttavia hankintoja ei olla nähty, pl. Donkki, joka toi sarjaan “uuden sukupolven” koristaustaa omaavia pelimiehiä. Rekrytoinnin osalta toiminee logiikka, jossa pärjääminen nostaa houkuttavuutta, kovat pelimiehet tuntevat kovia pelimiehiä ja tämän kaltaisten lainalaisuuksien myötä rakentuvat seikat ylläpitävät nykyisiä voimasuhteita.

 

Mitä sarjasysteemiuudistuksella siis haettaisiin takaa? Lähtökohtaisesti ajatus on saada joukkueille enemmän mielekkäitä ja merkityksellisiä pelejä, joissa molemmilla joukkueilla on mahdollisuus haastaa voitosta. Enemmän pelejä, joissa samalla tasolla pelaavat pelaajat sekä joukkueet kohtaisivat toisensa. Mitä enemmän sarjassa on pelejä, joilla on osallistujille merkitystä, sitä sitouttavampaa se on teoriani mukaan osallistumiseen. Odotettavissa oleva härski selkäsauna tai helppo voitto Hämeenkyrössä tai Sastamalassa ei ole omiaan nostamaan ainakaan allekirjoittaneen intoa lähteä maakuntaretkille viikonloppuisin, kun muutakin tekemistä tuolla ajalla olisi. Sen sijaan etukäteen tasainen matsi, jonka voitolla on erityistä merkitystä sarjasijoituksen kannalta saa aina liikkeelle, vaikka alla olisi raskaampikin perjantai-ilta tai lievä loukkaantuminen.

Onko ajatus siis tehdä sarjasta keinotekoisella muurilla jaoteltu kokonaisuus, jossa paskat pelaa paskoja vastaan ja supertiimit supertiimejä vastaan? No ei. Tai on sekin mahdollista, jos poliittinen tahto vie siihen suuntaan, mutta oma ajatukseni ei ole erottaa sarjan ääripäitä täysin toisistaan. Avain kaikkeen on tasapainottaminen. Tuota segregaatio-mallia voidaan pohtia erikseen, jos niin halutaan. En käytä aikaa sellaisen mallin luomiseen nyt.

Ennen sarjasysteemiä koskevaa uudistusehdotusta haluan korostaa, että ko. idea toimii nimenomaan 16 joukkueen sarjassa ja se on mielestäni joukkuemäärä, josta Korttelikoriksen olisi hyvä pitää kiinni. 15 tai alle joukkueella systeemi ei toimi samalla tavalla, jolloin vaihtoehdoksi jäisi todennäköisesti vain alempi ja ylempi sarja.

Tässä tasapainottamista hakevassa mallissa joukkueet jaettaisiin neljään tasoklusteriin nykyisten (kausi 2016-2017 viimeinen tarkasteluajanjakso), suht pysyviltä vaikuttavien voimasuhteiden pohjalta. Jako neljään tulee seuraavasta huomiosta:

  • Sarjassa on pitkään ollut “Big Four”, johon ovat kuuluneet kahtena tasaisimpana kärkitiiminä TP-U ja Pyrpa. Näiden lisäksi nelikon ovat täydentäneet säännöllisesti kärkikahinoissa olevat Pulterit ja Viritys.
  • Nyttemmin Universtas näyttäisi tehneen pysyvämmältä tuntuvan askeleen kärkikastiin, tarjoten kärkinelikolle eli Klusteri A:lle potentiaalisen haastajan (hyvä asia, koska tuo muutosta voimasuhteiden dynamiikkaan).
  • Klusteri B olisi nimeltään “Haastajat”, eli joukkueet joilla on ollut nouseva trendi joukkueensa tasossa pelillisesti sekä selkeä tavoite kehittää tekemistä. Näihin laskisin ym. Universtaan ennen kautta 2016-2017 sekä Morbidin, Aikalisän että tervetulleen uuden tulokkaan Donkin.
  • Klusteri C olisi nimeltään “Keskikasti”. Nämä joukkueet kykenevät pelillisesti haastamaan Klusteri B:n ja satunnaisesti myös Klusteri A:n joukkueet näiden heikompina päivinä. Keskikastin joukkueita leimaa tietynlainen kyvyttömyys nostaa pelaamistaan seuraavalle tasolle, syyt hieman joukkueesta riippuen varioivat. Tämän klusterin joukkueita ovat Spartans, KOPS, Jäähdyttelijät sekä Linkomiehet.
  • Klusteri D nimettäköön “Peränpitäjiksi”. Täältä löytyvät pitkäaikaiset osallistujat UK-K ja LaKo, jotka määrittävät tämän spektrin kärkeä ja peräpäätä. Väliin tulevat uudet joukkueet Kori-Hukat ja Pakkostiili. Tästä klusterista ei yksittäisen kauden aikana todennäköisesti voida odottaa yllätyksiä Klusteri A:n joukkueita vastaan, eikä myöskään kovin montaa Klusteri B:tä vastaan, pl. poikkeusolosuhteet.

 

Kauden 2016-2017 jälkeen klusterit menisivät näin:

Klusteri A: Pyrpa, Universtas, TP-U, Pulterit

Klusteri B: Viritys, Donkki, Banzai!, Aikalisä

Klusteri C: Spartans, Kops, Jäähdyttelijät, Linkomiehet

Klusteri D: UK-K, Kori-Hukat, Pakkostiili, LaKo

Idea olisi painottaa pelejä klusterien välillä. Kunkin yksittäisen klusterin sisällä pelattaisiin kaksinkertainen sarja (yht. 6 peliä per joukkue). Lisäksi Klusteri A ja Klusteri B pelaisivat toisiaan vastaan yksinkertaisen sarjan (yht. 4 peliä per joukkue). Sama koskee Klusteria C ja Klusteria D keskenään. Näiden pelien lisäksi A ja B pelaisivat neljä peliä (2+2) Klustereiden C ja D joukkueita vastaan (yht. 4 peliä per joukkue). Ja tietenkin sama toisinpäin.

Näin päästäisiin yhteensä 14 pelin runkosarjaan. Tasapuolisuuden vuoksi luotaisiin myös kaksi erillistä sarjataulukkoa, joista toinen A+B Klustereille ja toinen C+D Klustereille. Näin pidettäisiin huoli siitä, etteivät otteluohjelman voimasuhteita painottavat ominaisuudet anna “heikompien” klustereiden “vahvimmille” joukkueille liian selkeää etua vrt. “vahvempien” klustereiden “heikot” joukkueet. Tätä pointtia ja sen sisäistä logiikkaa voin avata vielä tarkemmin myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

Pudotuspelit sisältäisivät kolme kierrosta, jolloin kokonaispelimäärä olisi edelleen sama kuin kaudella 2016-2017. Pudotuspelien osalta mallia voisi soveltaa muutamallakin eri tavalla. Tässä oma ajatukseni:

Ylemmän A+B klusterin 6 parasta joukkuetta etenee sarjan mestaruutta tavoittelevien pudotuspeleihin sekä nousukarsintoihin. Lukumäärä voi olla myös 7, jos halutaan painottaa vielä vahvemmin ylempää klusteria. Alemmasta C+D klusterista pudotuspeleihin etenisi kaksi parasta joukkuetta.

A+B 1. vs. C+D 2. / A+B 2. vs. C+D 1. / A+B 3. vs. A+B 6. / A+B 4. vs. A+B 5.

Voittajat välieriin. Häviäjät putoamiskarsintoihin!

C+D 1. vs. C+D 8. / C+D 2. vs. C+D 7. / A+B 7. vs. C+D 4. / A+B 8. vs. C+D 3.

Voittajat nousukarsintoihin. Häviäjät jatkavat sijoitusotteluita.

Ylemmässä kaaviossa edettäisiin välieristä mitalipeleihin. Puolivälierien häviäjät ratkaisevat keskenään kaksi karsintoihin joutuvaa joukkuetta.

Alemmassa kaavassa neljä voittajajoukkuetta ratkaisevat nousukarsintoihin menevän kaksikon. Hävinneet pelaavat sijoitusotteluita.

Grande Finale sisältäisi finaalin, pronssipelin, sijoitusottelun sijoista 5. – 6., nousukarsinnat (2 peliä, sijat 7. – 10.), sekä sijoitusottelut sijoista 11. – 16. (3 peliä tai lyhennetyn peliajan ottelut).

Kaikilla joukkueilla on tällöin lähtökohtaisesti mahdollisuus päästä mitalipeleihin sekä tavoittelemaan pelipaikkaa seuraavalle kaudelle ylemmistä klustereista. Puhtaasti pelillisen mallin vaihtoehtona voi tietenkin olla myös joukkueiden toiveiden kuunteleminen pelillisen sarjarumban jälkeen, jolloin yhteisymmärryksessä voidaan klusterien välisiä paikkoja vaihdellakin.

Systeemin hyvät puolet selittävät mielestäni itse itsensä. Suurempi määrä kilpailullisia pelejä ilman raakaa sarjan jakamista kahteen tasosegmenttiin. Looginen ja myös pudotuspeleihin panosta lisäävä systeemi.

Huonona puolena näen lähinnä joukkueiden kausien välillä mahdollisesti tapahtuvat dramaattiset voimasuhteiden muutokset, jolloin erityisesti klustereiden rajapinnoilla operoivat joukkueet voivat saada selkeää kilpailullista etua tai päinvastoin liian kovan otteluohjelman. Esimerkkeinä heitetään hatusta vaikkapa seuraavat kaksi:

  • KOPS pelaa Klusterissa C ja värvää tulevalle kaudelle suhteidensa avulla 4 erittäin vahvaa pelimiestä, joilla tuoretta kokemusta divisioonapalloilusta. KOPS nuohoaa kaikki Klusteri C:n joukkueet mennen, tullen ja palatessa, kuten myös Klusteri D:n. KOPS:n uudelle tasolle sopivampia pelejä kertyy kauden ajalta A ja B Klustereita vastaan vain 4, kun vanhassa mallissa niitä olisi tullut 8.
  • Donkki pelaa Klusterissa A nappiin menneen kauden jälkeen, mutta seuraavalle kaudelle miehistöstä katoaa interreilaamaan ja Hesan työkuvioihin 5 pelimiestä. Muutenkin suht kapealla miehistöllä operoiva Donkki ei saa mitat täyttäviä pelimiehiä tilalle ja koko kausi tulee vastapalloon niin maan perusteellisesti.

Ja näin etiäpäin. Normisarjaa pelatessa tällaiset poikkeukselliset muutokset eivät kertaannu sarjaohjelman “yksinkertaisuuden” johdosta, vaan mielekkäät pelit vaihtavat vain vastustajan nimeä. Toki pitää huomioida aikaisempi pointti siitä, etteivät voimasuhteet sarjassa ole vuosien varrella muuttuneet kovin nopeaan tahtiin eikä isoja romahduksia ole nähty kovin montaa kertaa.

Toinen Klusteri-mallin haasteista on joukkuemäärä. Jos se muuttuu kausien välissä tuosta maagisesta numerosta 16, on seuraavalle kaudelle haettava uusi malli sarjasysteemiksi.

Näillä ajatuksilla alkavaan kauteen. Ennakkoa ei luultavasti tälle kaudelle ole tulossa, jos sitä joku mielessään on pohtinut. Toki älä koskaan sano ei koskaan…

 

Terv,

JH

 

 

 

 

Maakuntakoris… Eiku Korttelikoris 2016-2017 Kausikatsaus

 

Tervetuloa tarkoituksellisesti myöhäistetyn Korttelikorista koskevan kausikatsauksen pariin. Myöhästymisen syy on luonnollisesti se, ettei joukkueiden voimasuhteista ja kokoonpanoista voi saada järkevää tietoa ennen kauden alkua, vaan on katsottava muutama ottelu jonkinlaisen hajun saamiseksi.

Korttelikorista nyt muutaman vuoden pelailleena 100% harrastelijapelaajana on ollut mielenkiintoista paneutua syvällisemmin joukkueiden ja pelaajien historiaan. Silmiä avaava vaikutus on ollut suuri – Korttelikoriksessa ei todellakaan ole kysymys puhtaasta höntsämeiningistä, vaan suuri osa joukkueista koostuu pitkälti joko kovan koristaustan omaavista tai tälläkin hetkellä vielä divisioonakoripalloa pelaavista pelaajista. Itseni kaltaisten totaalisten harrastepelaajien määrä sarjassa on normaalia harrastesarjaa (kokemusta salibandy, jalkapallo, futsal) pienempi. Toki koripallo lajina on näitä vaativampi ja vaatii pelaajaltaan enemmän paneutumista, joten noviisin olisi hankala lähteä edes tämän tason kilpailulliseen toimintaan mukaan toisin kuin em. lajeissa. Silti olotilani voisi tässä vaiheessa tiiviistää näin:

Korttelikoriksen joukkueet koostuvat pääsääntöisesti nykyisistä tai entisistä divaripelaajista

mammi

Janne Hakola luki asiasta ensimmäistä kertaa BBStatista ja järkyttyi.

– Onko pelaajien enemmistö divaritasoa? Tähän ei enää lappilainen jöröjullikka osaa sanoa mitään. Perkele, ettei minulle kerrottu, Janne Hakola huudahtaa.

Hän aloitti pelaamisen Korttelisarjassa Dunkin Spartansien pyynnöstä vuonna 2011. Hakolalle ei tuolloin kerrottu, että Korttelikoriksen taso vastaa parhaimmillaan helposti 3. – 4. divarin kärkipäätä.

– Mulla oli vilpitön olettamus, että puulaakia täällä pelataan. En rehellisesti tiennyt, miten asiat ovat. Minua kyllä vedettiin retkuun oikein villikelkalla, Hakola pahoittelee.

– Sinänsä uskon, että oli aivan varmasti hyvä, että pelaajat saavat pelata myös täällä. Luulen, että heidän sisäinen palonsa helpottaa hirveästi, kun saavat päteä harrastepelaajien kustannuksella. Oikein he tekevät, Hakola päättää.

Tietenkään harrastepelaajien määrä joukkueessa ei ole Ainoa Mittari, kun puhutaan aidoista ja uskottavista puulaakiporukoista, vaan hyvän höntsäjengin tarina on paljon tätä syvempi. Keskeisessä roolissa ovat joukkueen yhdessä olemisen pitkäikäisyys, jatkuvuudesta huolehtiminen, perinteiden ja omien juurien vaaliminen sekä tietysti ratkaisut pelikentällä – ovatko kaikki pelaajat arvokkaita osallistujia, vai tavoitellaanko voittoa hampaat irvessä heikompien pelaajien kustannuksella? ‘

Hyvässä puulaakijoukkueessa porukan ydinjengillä on yhteinen historia ja joukkueessa kulttuuri, johon mukaan tuleminen uudellekin pelaajalle tapahtuu saumattomasti. Kelpuutetaanko mukaan myös muitakin kuin absoluuttisia vahvistuksia vai voiko pelaajapulasta kärsivä joukkue hyväksyä riveihinsä myös hieman heikompitasoisen, mutta innokkaan veijarin?

Toki kolikolla on toinenkin puolensa. Mielestäni on hienoa nähdä, kun joukkueet kehittyvät ja pyrkivät paremmalle urheilulliselle tasolle vuodesta toiseen. Ideaalitilanteessa tämä tapahtuu yhteisen harjoittelun ja pelaamisen kautta, joka nivoo joukosta yksilöitä parhaan mahdollisen joukkueen. Joukkueen kokoonpano ei elä valtavasti ja mukaan tulevat pelaajat täydentävät nykyistä kokoonpanoa niin pukukoppipersoonsansa kuin pelillisen erityisosaamisensa kautta. Menestystä ei kuitenkaan tavoitella väkisin, puutteita rosterissa ei paikata soittamalla läpi alueen divarijengejä tai vasta lopettaneita supertähtiä, vaan kehitys tapahtuu orgaanisesti vuosi vuodelta kohti seuraavaa kehitystasoa.

Jatkuvuudesta huolehtiminen on myös tärkeää. Puulaakijengejä sekä erilaisia projekteja vetäneenä tiedän kuinka arvokasta osallistujille ja organisaattoreille on olemassa olevien rakenteiden pysyvyys. Hyvin hoidetussa joukkueessa kunnioitetaan niitä juuria ja perinteitä, joista nykytilanteeseen on tultu. Linkomiehet ovat tästä hyvä esimerkki. Joukkue koostuu Tampereen seudun opettajista ja vaikka keski-ikä Linkomiehillä on noussut vuosien saatossa, yhä edelleen tänä päivänä johtava ajatus on ottaa joukkueeseen pedagogiikan asiantuntijoita. Täysin mahdotonta joukkueeseen ei ole päästä toistakaan reittiä, mutta ehdon tahdoin mukaan ei oteta parempia koripallon pelaajia vain koska pelaajista on puutetta tai kilpailullisesti olisi mukavampaa pärjätä paremmin.

Tärkeää on myös kaikkien joukkueeseen kuuluvien pelaajien mahdollisuus pelata taidoistaan ja kyvyistään huolimatta riittävästi, oman kuntonsa ja jaksamisensa mukaan. Toki peleissä pelataan voitosta ja parhaiden pelaajien on syytäkin loppuviimein olla ratkaisemassa se kumpi kentällä esiintyvistä joukkueista voiton tällä kertaa vie. Mutta jos se tapahtuu tavalla, jossa joukkueen heikoimmat lenkit eivät käy kentällä tai saavat peliaikaa ainoastaan minuutin sieltä ja toisen täältä, on jotain pielessä. Korttelikoriksen tulisi tarjota kaikille osallistujille tasa-arvoisen mahdollisuuden harrastaa maailman parasta urheilulajia yhdessä muiden koripallistien kanssa.

Seuraavaksi tarjoankin joukkueille ainutlaatuisen scouting reportin kahdesta yhteispakettina kulkevasta Koulukadun katukorisskenen legendasta, Joe Petälästä sekä Ossi Sirenistä. Molemmat pelaajat ovat olleet jo jonkin aikaa halukkaita osallistumaan Korttelikoriksen rientoihin, mutta eivät syystä tai toisesta ole löytäneet sopivaa alustaa esitellä taitojaan. Tässä siis scoutit näistä pelaajista:

Joe Petälä:

6’0 Guard/Forward From School Of Hard Knocks

+ Unlimited range
+ Lockdown Defense
+ Intangibles
+ Blocking Threat

– Mental Lapses
– Can Be Streaky

“Hated But Rated”

Ossi Siren:

5’5 Guard From Dime City

+ Dimes
+ Rebounds With Vengeance
+ Drives Llke a Cadillac…

– … Shoots Like Rondo

Yhteydenotot Pho: 044 9900160, vain TXT, Mail: Lowermerion33joe@gmail.com

Joukkuekatsaus:

Luotaus liigan lähimenneisyyteen kertoo sarjan kärkipään osalta monotonista kieltään. Kestomenestyjiksi itsensä kiilanneet PYRPA, Viritys, TP-U ja Pulterit ovat hallinneet sarjaa käytännössä mielin määrin jo useamman vuoden ajan. Aikaisemmin mitaleita kuitanneet Aikalisä (ex-Hornets) sekä KOPS ovat taantuneet tasaisen keskikastin jäseniksi ajoittaisista valonpilkahduksistaan huolimatta. Liian harvassa ovat olleet leicestermäiset tuhkimotarinat, joissa jokin alempana sarjataulukossa majaillut joukkue olisi noussut edes kauden ajaksi kärkikahinoihin kaataen Top 4 -jengejä matkan varrella. Edellinen tällainen yllätys nähtiin kaudella 2010-2011, 6 vuotta sitten, kun Linkomiehet järkytti koripalloilevaa maailmaa voittamalla 13 pelistään 10, sijoittuen sarjassa toiseksi vain pisteen Viritystä huonompana.

Oma toiveeni tälle kaudelle onkin löytää joukkueista se seuraava Linkomiehet, joka voisi tuon tempun uusia ja sijoittua sarjassa kolmen parhaan joukkoon. Käymme joukkueet läpi ja nostamme perusteluiden kera muutaman kuuman vaihtoehdon tähän rooliin. Lisäksi vastapainona pyrimme myös löytämään Top4-joukkueista heikkouksia, jotka tuon uroteon haastajajoukkueille mahdollistaisivat. Mitkä kärkipään kestomenestyjistä ovat haavoittuvaisimmillaan tällä kaudella ja miten tuo notkahdus edes olisi mahdollista (vaatii siis kahden joukkueen “romahdusta” heikomman yllättäjän tieltä)?

Sarja on perinteisesti jakautunut vahvasti kolmeen, jopa neljään osaan. Kärkinelikon takana haastaja/keskikastiosastolla ovat roikkuneet KOPSin ja Aikalisän lisäksi Universtas, Morbid, Jäähdyttelijät, Spartans ja viime kauden uusi tulokas Donkki. Aiemmin tälle listalle kuulunut Linkomiehet on kärsinyt kokoonpano-ongelmista parin kauden ajan ja lipsahtanut siten tuon “jumbo-osaston” kärkipäähän yhdessä UKK:n kanssa. Peränpitäjien peränpitäjiä ovat olleet Lako ja Playsaukot, joiden taso on ollut sen verran kaukana muista joukkueista, että käytännössä nämä ryhmittymät ovat muodostaneet täysin oman kastinsa liigan hännille. Tälle kaudelle kuitenkin näistä joukkueista Playsaukot lopetti mittavan uransa sarjassa ja tilalle saatiin uutta verta Pakkostiilin sekä Kori-Hukkien toimesta. Nämä tervetulleet lisät sarjaan ovat alkukauden näyttöjen perusteella tuomassa todellisen piristysruiskeen nimenomaan tähän peräpään kamppailuun. Näin ollen sarjan “karkeajako” ennen sarjakauden alkua tai näin kolmen kierroksen jälkeen olisi jatkossa 4-7-5, joka olisi jo kohtalainen balanssi ja tarjoaisi entistä enemmän mielekkäitä pelejä kaikille mukana oleville porukoille. Tuon karkeajaon osalta palataan joukkuekohtaisissa ennakoissa tarkemmin, täysin noin sarja ei todennäköisesti tule käyttäytymään. Huhuissa olleeseen tulevaisuudessa siintävään lohkojakoon en halua tässä vaiheessa ottaa kantaa, vaikka hieman epäilevin ajatuksin sen osalta olenkin.

PYRPA:

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset (uusimmasta vanhimpaan):

1. – 2. – 1. – 3. – 1.

Tulleet pelaajat: ?

Lähteneet pelaajat: ?

Paras avaus (tällä kaudella pelanneista): Minetti-Nurisalo-Hämäläinen-Raunio-Mäkelä

Ajoittain tylsistyttävän ylivoimainen PYRPA on sarjan kestomenestyjä, joka ei tavallisesti tykkää taipua kauden aikana kuin satunnaisesti ja joskus finaaleissa. Joukkueen taso huomioiden voidaan spekuloida joidenkin otteluiden alunperäistäkään miellekkyyttä, mutta toisaalta mistäpä jäähdytteleville pelimiehille parempaakaan sarjaa löytyisi, jos divaripelien kiertäminen ja joukkueen pyörittäminen niissä piireissä ei innosta? Suomalainen veteraanikoripalloskene on sen verran ohutta, että kyllä PYRPAn paikka ylivoimaisuudesta huolimatta Korttelissa on. Hakasen firman joukkueen hyökkäyspeli on ollut vuosien saatossa aivan omalla tasollaan. Viimeksi viime kaudella joukkue piiskasi taululle melkein 96 pistettä per peli, joka oli ensimmäinen 90 pisteen ylitys sitten 2011-2012 kauden, jolloin legendaarinen Uzi Karmeli johdatti joukkueen miltei 106 pisteen tehtyjen korien keskiarvoon. Kun samaan aikaan joukkue myös huolehtii puolustuspään pitävyydestä miltei samalla pieteetillä (alle 60 PPG vastustajalle joka kausi ainakin viimeiset 7 vuotta), ei kovin montaa thrilleriä joukkueen korttelihistoriaan mahdu.

Pyrpan ykköstähti on itseoikeutetusti useita kertoja sarjan All Stars miehistöön valittu Tero Minetti, jonka ajoittainen puuttuminen kokoonpanosta ei yksittäisissä otteluissa kovin paljoa näy. Joukkue asettuu hyökkäyspäässä totutuille paikoilleen ja pallo pyörii esimerkillisen yksinkertaisesti pelaajalta toiselle. Pyrintö saa luotua paljon vapaita heittopaikkoja niin kaarelle kuin lähemmäs koria. Joukkueesta löytyy Timo Ekmanin johdolla muutamia tarkkasilmiä viivan takaa ja etukentän telaketjuosasto Markku Mäkelän esimerkistä pistää myös palloa sisään tehokkaasti paikan saadessaan. Tiukan paikan tullen Maestro Minetti luo heittopaikan itselleen vaikka väkisin.

Vaikka kyseessä on ikämiesjoukkue, ei PYRPA anna millekään sarjan joukkueista tasoitusta fyysisesti. Rivistöstä löytyy riittävästi vääntövoimaa ja sen mitä iässä häviää, paikkaa joukkue kokemuksessa sekä sijoittumisessa. Nopeajalkaisin joukkue PYRPA ei ole, mutta osaavat painostaa pallollista pelaajaa sekä peittää syöttölinjoja puolustuksessa luoden menetyksiä vastustajille. Näistä saattaa silloin tällöin Minetti, Petteri Nurisalo tai joukkueen “nuorisokaartin” edustaja Lassi Raunio juosta jaksaessaan myös nopeita koreja.

PYRPAn alkanut kausi on lähtenyt liikkeelle hieman kaksijakoisesti. Perusvoitot Linkomiehistä ja Jäähdyttelijöistä ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella jättivät väliinsä ensisilmäykseltä yllättävän tappion Universtaalle ottelussa, jossa Pyrinnöllä oli paikalla ykkösmiehistönsä. Tästä tappiosta huolimatta on hankala nähdä PYRPAa putoamassa pois kolmen kärjestä. Montaa lipsahdusta sarjassa ei saa tulla, jos kärkikaksikkoon itseänsä haluaa, mutta PYRPAn laaja materiaali ja rutiini pitää heidät sarjan kärkisijoilla. Toivotaan kuitenkin, että nuoremmalla innolla pelaavat haastajat saisivat järisytettyä PYRPAn ylivoimaa mahdollisimman monta kertaa, joko pisteitä vieden tai muuten tasaisten pelien merkeissä.

Joukkueen tulevaisuus tuntuu myös taatulta. Pyrinnön taustalla varustettuja jäähdyttelijöitä on varmasti jatkossakin tulossa miehistön vahvistukseksi ja taso tuskin tulee kauheasti nykyisestä putoamaan. Joukkueen selkeä ylivoima karistaa hieman sympatiaa pois, mutta noin muuten PYRPA vaalii puulaakitason prinsiippejä varsin esimerkillisesti.

Arvio: Hankala nähdä PYRPAn tasoisen joukkueen lipsahtavan ulos mitalipeleistä missään skenaariossa. Runkosarjassa sijoilla 1. – 2., sopivasti ristiinpelaten jopa 3.

Pirkkalan Viritys:

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 2. – 4. – 2. – 2. – 4.

Tulleet pelaajat: ?

Lähteneet pelaajat: Jari Lehtonen (Aikalisä), Enroos ?, Etu-Seppälä?

Paras avaus: Mäkinen-Salakari-Salminen-Elomaa-Aleknavitsjus

Oman urani alkuaikona mielikuvani Virityksestä oli sarjan kärkiporukka, jonka peli nojasi koripallon tylsiin peruskiviin: koko, kovuus, yhteispeli. Joukkue pärjäsi näillä prinsiipeillä hyvin, mutta ehkä oli nähtävissä PYRPAn ja Poliiseiden karkumatkalle lähtö. Viritys osui kuitenkin jackpotiin kaudelle 2012-2013, värvättyään riveihinsä Jukka Etu-Seppälän Pultereista, Henri Enroosin KOPSista sekä Andrus Aleknavitsjusin ylemmistä divareista. Erityisesti Andrus ja Etu-Seppälä olivat niin huikeita vahvistuksia, ettei ollut mikään ihme nähdä Virityksen ylittävän 80 tehdyn pisteen rajaa tuolla kaudella. Sittemmin Andrus on ollut on/off-pelaaja joukkueelle ja Etu-Seppälän Jukka ei enää viime kaudella tainnut pelejä ainakaan runkosarjassa pelata.

Tästä huolimatta joukkueen sijoitus sarjan kärkipäässä on pysynyt vakiona, vaikka sitä himoittua runkosarjan voittoa ei olekaan tullut. Joukkueen ydinryhmä on pysynyt hyvin kasassa jo useamman vuoden ajan. Ijäs, Salminen, Mäkinen ovat pitäneet yhtä pidemmän aikaa ja vuosien varrella joukkueeseen ovat tulleet mukaan mm. Salakari, Elomaa, Leander ja Saario. Toki joukkueen iskukyky ja vaarallisuus on aivan eri tasolla Andruksen ollessa paikalla, mutta häntä voisi kutsua puulaakijoukkueille tyypilliseksi ja erittäin onnistuneeksi täsmävahvistukseksi. Ja onhan koripallo kuitenkin joukkuelajin statuksestaan huolimatta myös hyvin vahvasti yksilötaitoon nojaava urheilumuoto, joten tätäkin perinnettä Andruksen dominanssi jo muutenkin vahvalla Virityksen etukentällä vaalii. Joukkueen vahvuuksien painottuessa enemmän kokoon, fyysisyyteen, yhteispeliin ja oikeanlaisiin roolituksiin, ei ole ihme ettei yli 80 pisteen kausia ole tullut enempää. Joukkueella ei ole varsinaista go-to-scoreria em. tähtipelaajien takana, vaan pisteiden tekeminen jakautuu tasaisesti.

Hienoisia kysymysmerkkejä joukkueen kauden ympärille asettaa alkukauden kolmen pelin perusteella tulleiden ja lähteneiden pelaajien epätasapaino. Lehtonen on varmuudella vaihtanut seuraa, mutta pelaavatko muut listan pelaajista vielä tämän kauden aikana Virityksessä? Kuten KOPS 3. peliviikolla osoitti, on Viritys ilman tähtivahvistuksiaan lyötävissä nappisuorituksella. Ja tämän kauden korttelikorissarja ei anna liian montaa lipsahdusta anteeksi, jos neljän sakkiin ja mitalipeleihin halajaa.

Joukkue on erittäin perinteinen puulaakijoukkue, jolla on yhteistä historiaa, selkeä pelillinen identiteetti ja divarivahvistusten käyttö on hillittyä. Joukkueen jatkuvuus lienee myös taattu, kun isäntäseuran divarikallet haluavat lähteä jäähdyttelemään uransa päätteeksi. Viritys tarjoaa tähän luontaisen jatkumon, joka takaa joukkueelle menestysrikkaan tulevaisuuden.

Arvio: Kysymysmerkkejä on ilmassa, joten runkosarjaa tuskin voitetaan tällä nipulla. Voi jopa lipsahtaa mitalipelien ulkopuolelle, jos Andruksen pelimäärät jäävät vaatimattomiksi ja jos kuumimmat haastajat pystyvät pelaamaan tasaisen kauden. Runkosarjassa sijoilla 3. – 6.

TP-U

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 5. – 1. – 4. – 1. – 3.

Tulleet pelaajat: Tomi Pennanen (VeHu), Jere Suuriniemi, Lauri Ruoholahti (VeHu)

Lähteneet pelaajat: Ville Korhonen, Jani Ikonen, Juuso Saastamoinen, Eero Jyväsjärvi ?

Paras avaus: Koivusalo-Iso-Tuisku-Pekkarinen-Eskola-Tarhonen

TP-U kuuluu sarjan parhaisiin joukkueisiin ja omissa kirjoissani se olikin aika selkeällä erolla paras vielä viime kauteen saakka. PYRPAn tapaan myös TP-U:n materiaali on ollut täysin ylivertaista sarjan muihin sakkeihin verrattuna, tehden otteluista ajoittain aikamoista kärsimysnäytelmää vastustajille. Joukkueeen ydinkolmikko on ollut ikuisesti Mikko Eskola, Timsi Koivusalo ja Jussi Iso-Tuisku. Poliisit ovat myös perinteisesti pelannut aina mahdollisimman kapealla materiaalilla, todennäköisesti maksimoidakseen peliaikansa sekä statsit. Kun mukaan on saatu viime vuosien saatossa nimiä kuten Ville Korhonen, Eero Jyväsjärvi, Jani Ikonen ja Juusto Saastamoinen, ei muilla joukkueilla PYRPAa lukuunottamatta ollut juurikaan nokan koputtamista. Tappioita on toki aika ajoin tullut joukkueen kärsiessä pelaajakadosta langanlaihan rinkinsä johdosta. Tästä syystä runkosarjavoittojakaan ei ole tullut kahta enempää viiteen viime vuoteen.

Viime kaudella 80-90 PPG:n tasosta kuitenkin romahdettiin käsittämättömään 57 pisteeseen per peli. Selityskin on selvä. Joukkueen parhaat pelaajat Korhonen, Saastamoinen sekä Ikonen lähtivät pelaamaan ylempiä divareita, ja korvaajia ei hankittu tilalle. TP-U jopa joutui luovuttamaan yhden pelin kauden aikana, joka jätti pahan maun moneen suuhun. Ylipäätään TP-U:ta on hankala pitää kovin sympaattisena joukkueena. Mukaan värvätään tavallisesti pelaajia todella korkeilla kriteereillä, harvempi mukaan tullut pelaaja on tasoltaan alle III-divarin. Voisi kuvitella joukkueen, jolla on suuria vaikeuksia saada kokoonpano kasaan, ottavan rinkiin pelaajia hieman laupeammillakin ehdoilla. Viime kaudella apuun tuli aikaisemmin II-divarissa dominoinut ja Aikalisää yhden kauden ajan vahvistanut Tatu Pekkarinen. Joukkueen “omista pojista” koostuva avausviisikko lienee jopa sarjan paras. Nyt kun penkin päähän on otettu roolipelaajiksi VeHu:n IV-divarin rotaatiopelaajat täyttämään poissaolevien aukkoja, on TP-U todella lähellä kruisailla runkosarjan ykköseksi.

Kapeasta materiaalista johtuen Poliisit harvemmin esittää mitään tempokorista hyökkäyspäässä. Palloa tuodaan maltilla ylös, jonka jälkeen Timsi laittaa pelin liikkeelle. Iso-Tuiskun rooli pallottomana pelaajana on iso, ja hän onkin yksi liigan parhaita off the ball pelaajia. Poliiseilla ei myöskään ole mitään ongelmaa tehdä koreja heittämisen ja kuvioiden lisäksi puhtaasti fyysisesti runnomalla. Harvempi joukkue sarjassa pystyy antamaan TP-U:lle vastusta kummankaan korin läheisyydessä. Puolustuspäässä TP-U turvautuu useimmiten seisovaan paikkaan, jossa korin alle ei päästetä ketään. Ennemmin Poliisit luottavat siihen, etteivät vastustajat saa roiskittua vapaitakaan kaukoheittojaan sisään. Kuumat pelaajat otetaan pois, mutta muuten heittopaikan saaminen kauempaa ei mikään mahdoton tehtävä ole.

Aivan sarjan sympaattisimpiin joukkueisiin Poliisit eivät valitettavasti lukeudu. Plussaa tietenkin pitkään yhdessä pelanneesta ydinkolmikosta ja onnistuneista värväyksistä, mutta puulaakihenkeä ei ole aivan samaa vertaa kuin monissa muissa joukkueissa. Useissa lajeissa on tullut vastaan tällaisia omiin sarjoihinsa aivan liian kovatasoisia porukoita, joilla ei tavallisesti vaihtomiehiä ole yhtään ylimääräistä ja meininki kentällä on todella ylimielistä. Poliisit ovat harvemmin ylimielisiä, eivätkä juurikaan sorru minkäänlaisiin mauttomuuksiin, vaan käyvät kentällä kuntoilemassa ihan reilussa hengessä. Viime kauden kaltaisia luovuttamisia ei toivottavasti enää jatkossa nähdä.

Arvio: Otteluohjelmien hintsu julkaiseminen saattaa vaikeuttaa aikataulujen sopimista, mutta eiköhän sieltä tarpeeksi monena viikonloppuna tule tarpeeksi pelimiehiä paikalle. Runkosarjan sijoille 1. – 3. hieman aktiivisuudesta riippuen.

Pispalan Pulterit

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 3. – 3. – 3. – 7. – 2.

Tulleet pelaajat:

Lähteneet pelaajat:

Paras avaus: Petänen-Taubert-Mattinen-Taponen-Holli

Pulterit on Pispalan Tarmon IV-divisioonan joukkue, joka pelaa myös Korttelikorista. Sinänsä hieman huvittavaa, että itse asiassa Pulterit on kovempi nippu kuin tuo nelosdirren kokoelma, koska joukkueen parhaat pelaajat Holli ja Petänen eivät pelaa divaria. Varsinkin Hollin värvääminen viime kaudeksi oli Pultereita todellinen gamesaver joukkueelle, joka kaipasi kipeästi johtavaa pelaajaa kokoonpanoonsa haastaakseen muut kärkipään porukat. Pulterit ei ole koskaan ollut samanlainen korintekomasiina kuten PYRPA tai TP-U eikä heillä ole ollut Virityksen tapaan Andruksen kaltaista supertähteä jengissä. Joukkueen käyntikortti ei näiden muiden jengien tapaan ole ollut myöskään fyysisyys tai koko, vaan Pultereiden vahvuus on aina lähtenyt tasalaatuisesta materiaalista, joka pelaa hyvää joukkuekoripalloa molemmissa päissä kenttää. Varsinkin aikaisemmin tehokkaammassa käytössä ollut “sakset”-kuvio oli legendaarinen näissä piireissä. Kaikesta näkee, että yhteinen pelitapa on hiottu divarivuosien aikana huippuunsa.

Pulterit on sijoittunut runkosarjassa tasaisesti kärkipäähän, mutta viimeiset neljä vuotta Top2:n ulkopuolelle. Joukossa on jopa 7. sija kaudelta, jona Pulterit menettivät ykköspelaajansa Jukka Etu-Seppälän Viritykselle. Toki tuokaan kausi ei tuloksia tarkastellessa ollut mikään katastrofi. Sarjasijoitus kertoo vain siitä, että hävitessäsi kärkipään keskinäiset matsit ja ottaessasi sen lisäksi pataan muutaman kerran haastajilta, olet nopeasti ynnä muut sijoilla pyörimässä. Virhemarginaalia ei kauheasti ole. Toki tuolla kaudella Etu-Seppälän lähdön lisäksi nähtiin myös Petäsen Samin osalta merkittävä tason notkahdus. Edellisellä kaudella parikymmentä pojoa per peli pussittanut takuri ei ole aivan entiselle tasolleen toipunut tuon huippukauden jälkeen.

Holli tuo joukkueelle kipeästi kaivatun fyysisen preesensin omalle korille ja on yksi liigan parhaista pelaajista luomaan omat heittopaikkansa hyökkäyksessä. Hollia täydentää iso liuta erittäin rutinoituneita divarijyriä Taubertin veljeksistä lähtien aina Korttelilegenda Manu Myllymäkeen saakka, joka värvättiin pari kautta sitten Aikalisästä joukkueen riveihin. Pultereilta saa muutama pelaaja olla poiskin (ei Holli), eikä tason putoamista tapahdu. Joukkueen suurin heikkous on muita kärkipään porukoita vastaan fyysisyyden puute ja noin yleisellä tasolla miehistön hienoinen vanheneminen. Askeleen painaminen voi näkyä tällä kaudella muutamia nuorempia haastajasakkeja vastaan, jotka tulevat peleihin todella kovalla höngällä. Mm. ottelu Donkkia vastaan on todella mielenkiintoista nähdä. Tuossa kohtaamisessa nähdään miten käy kokemuksen kohdatessa nuoruuden innon.

Pulterit on perinteinen Korttelikorisjoukkue, jolla on pitkät perinteet ja toiminnan jatkuvuuskin tuntuu olevan luotettavalla tasolla. Pieni miinus pitää antaa niin vahvasta divaristatuksesta, mutta toisaalta joukkueen tähtipelaajien “divarittomuus” ja joukkueen vahvuuksien nojautuminen muihin kuin fyysisiin avuihin paikkaa tätä epätasapainoa.

Arvio: Pulterit on splitannut kärkipään kohtaamiset 1-1 Poliisien ja Virityksen kanssa. PYRPAlta tullee turpaan, joten kahden kärkeen on vaikea mahtua. Runkosarjan sijoille 3. – 6., ellei sitten Poliisien epäaktiivisuus avaa ovea kahden kärkeen.

Universtas

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 7. – 7. – 5. – 6. – 9.

Tulleet pelaajat: Arttu Piirainen (PäLu), Matti Heikkilä (PäLu)

Lähteneet pelaajat: Yliopiston edustajat?

Paras avaus: PäLun avauskokoonpano

Sarjan turvallisen keskikastin pitkäikäinen edustaja Universtas on ottanut viime vuosina askelia kohti terävimpää korttelikärkeä samaan tahtiin kuin Pälkäneen Luja-Lukko on ottanut askelia V-divarista aina viime kauden III-divarin karsintoihin saakka. Samaan tahtiin on myös joukkueen divaripitoisuus noussut lähelle sataa ja tämän kauden peleissä joukkue onkin koostunut miltei täysin PäLun pelaajista sekä penkiltä apuja antavista ERP Basketin (IV-divisioona) pelureista. Erityisesti puolustuksessa tämä joukkueen tason paraneminen on näkynyt viimeisten kolmen kauden aikana. Aikaisemmin 65-70+ pistettä päästänyt joukkue on päästänyt kolme edellistä kautta 60 tai alle pistettä, viime kauden erinomaisen 55 vastustajien korintekokeskiarvon ollessa huippusuoritus.

Herää kysymys siitä, onko joukkue enää uskollinen juurilleen? Käsitykseni mukaan alkuperäinen idea oli tarjota yliopisto-opiskelijoille ja työntekijöille mahdollisuus pelata koripalloa puulaakisarjassa. Nykyisen joukkueen yliopistopitoisuuteen en ota kantaa, mutta silmämääräisesti katsottuna penkin päästä ei vanhoilla pieruilla pahemmin ole kentälle asiaa ottelun aikana ja sama trendi tuntui olevan jokunen vuosi takaperin myös mukaan tulleiden vaihto-opiskelijoiden osalta. Kolme surullismielistä kiinalaista eivät minuutteja juurikaan saaneet tiukoissa väännöissä voitosta. Onko joukkueella enää yhtymäkohtaa alkuperäiseen ideaansa vai onko tarkoitus tarjota IV-divarin kavereille ylimääräistä sparria lauantaipäiville? Ja miten käy, jos PäLu nousee kolmoseen? Tai jos divarijengeillä on päällekkäiset pelit korttelin kanssa?

Yksilötasolla joukkuetta johtaa huikealla tavalla kehittynyt Jaakko Saukkonen, jonka rahkeet riittäisivät nähdyn perusteella helposti III- ja jopa II-divariin. Varsinkin miehen heittorange on jotain muuta kuin kenelläkään muulla pelaajalla koko sarjassa ja kun ympärille löytyy myös muutamia muita kolmoslinkoja ja pistenikkareita, on joukkueen pysäyttäminen hyökkäyspäässä haastavaa. Käytännössä Saukkonen täytyy puolustaa stephcurrymaisesti puolesta kentästä lähtien ja pakottaa mies ajamaan sisälle, jossa hän on vain hyvä viimeistelijä erinomaisen sijasta.

Ero aikaisempaan on kuitenkin tullut puolustuksessa, johon divarista värvätty koko ja fyysisyys on tuonut uuden ulottuvuuden. Universtas pystyy pelaamaan hyvin aggressiivista puolustuspeliä, joka aiheuttaa vastustajille helposti pallonmenetyksiä ja huonoja heittoja. Joukkueen pelaajat pärjäävät hyvin 1v1 ja yhteinen divaritausta auttaa heitä myös apupuolustuksessa, joka on hyvää luokkaa. Saukkos-Joonaan fyysinen preesens ja blokkiuhka korin alla paketoi puolustuskonseptin, jossa ei ole selkeää heikkoutta.

Jos Universtas saa divarinippunsa paikalle hyvällä prosentilla tällä kaudella, on sillä mahdollisuus olla todellinen uhka Top4-joukkueilla. Tästä näyttönä tältä kaudelta on jo PYRPAn likipitäen parhaan miehistön kaataminen selvänumeroisesti Pikkolan kentällä ja vahvalla nipulla paikalle saapuneen Aikalisän niistäminen hieman huonommallakin pelillä. Universtaan nousu on sarjan kärkipään kannalta tervetullut mauste, mutta hieman makua vie perinteiden unohtaminen ja erittäin korkea divaripitoisuus.

Arvio: PäLun pelit on saatu hyvin sovittua perjantai-iltoihin, joten uskon Universtaan olevan kovassa tikissä koko kauden. Jos antavat Pultereille ja Viritykselle samaa lääkettä kuin PYRPAlle, on Top2 tosiasiaa. Runkosarjan sijoille 2. – 5., onko ykkössijakin jopa haarukassa?

Donkki

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 10., –

Tulleet pelaajat: Ruben Vaherto (TaNMKY II), Xavier Breducci (TanMKY II, Petja Venäläinen

Lähteneet pelaajat: ?

Paras avaus: Vaherto-Vainio-Kostilainen-Nissilä-Kukkonen

Viime kaudella mukaan Kortteliin tullut Donkki ei sytyttänyt maailmaa tuleen nuoruuden innollaan, vaan jäi lopulta sarjassa 10. tilalle. Otteissa oli silti potentiaalia, parhaina esimerkkeinä Spartansin niistäminen tiukan väännön jälkeen, pisteen anastaminen hyvällä sakilla liikkeellä olleelta Universtaalta ja roikkuminen PYRPAn mukana suht tasaväkisesti. Joukkueen pelaajien parhaimmisto pelaa Morbidissa ja Tampereen Namikassa, mutta iso osa pelaajista on myös puhtaita harrastepelaajia. Jo viime kaudella kävi selväksi mikä on joukkueen käyntikortti – kenties koko sarjan paras miespuolustus, joka todella tulee iholle koko 50 minuutin ajan. Joukkueessa on myös reagoitu viime kauden suurimpaan heikkouteen eli pisteidentekoon. Joukkueen pisteidentekoon kykenevä osasto oli liian kapea Robert Perttilän ja Tommi Kostilaisen kantaessa liian suurta vastuuta scooraamisesta. Nyt mukana on muutaman vuoden tauon jälkeen Ruben Vaherto, joka tuo takakentälle yhden hyvän ja sähäkän scooraajan lisää. Huhujen mukaan myös toinen uusista tulokkaista, Xavier Berducci, olisi kova poika ainakin donkkaamaan. Ei lienee epäselvyyttä siitä mikä joukkue on sarjan atleettisin!

Jos Donkki pystyy tällä kaudella pitämään kiinni tukahduttavasta puolustustyylistään ja löytää vastauksia pisteiden tekemiseen vahvistustensa kautta, on heillä mahdollisuus nostaa sarjasijoitustaan huomattavasti. Yksi iso kysymysmerkki on ollut etukentän pelaajien kyky vääntää ja painia molemmissa päissä kenttää. Paljon lepää Nissilän ja Kukkosen harteilla tämän osalta, mutta harvalta joukkueelta sellaista dominoivaa voimaa etukentälläkään on, jolla Donkki täysin aseettomaksi jäisi.

Vasta toista kautta mennään, joten Donkin tulevaisuuden suunnasta on hankala tehdä arvioita. Jos joukkuetta ei aleta ahtamaan liian täyteen divarijamppoja, on tulevaisuus sympaattisena kortteliporukkana taattu. Hieman huolestuttavalla tavalla joukkueen kokoonpano on aika nopeallakin tahdilla muovautunut divarijoukkueiden kokoonpanolistojen palapeliksi.

Arvio: Tulee kaatamaan monta sakkia pelkällä puolustuksella ja atleettisuudella. Jos pisteiden tekeminen ei nouse kynnyskysymykseksi, haastaa Top4 tosissaan. Runkosarjan 4. – 7., mahkut jopa kolmospostille divarijamppojen sitoutuessa tekemiseen 100%.

Aikalisä

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 4. – 9. – 10. – 8. – 5.

Tulleet pelaajat: Jari Lehtonen (Viritys), Eppu Heinonen, Tuomas Levonen, …

Lähteneet pelaajat: Jura Ratia ?, Pekka Päivike ?, Jouni Kalliomäki ?, …

Paras avaus: Mäkinen-Eskelinen-Eskola-Salminen-Lehtonen

Aikalisän kokoonpanon seuraaminen viime vuosilta käy jo työstä, siinä määrin paljon ovet ovat käyneet ex-Hornetseissa sisään ja ulos. Syytä näin suureen vaihtuvuuteen voi vain arvailla, mutta joukkueen kunniaksi on sanottava sen tehneen esimerkillisen ryhdistäytymisliikkeen muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin peleille tuli usein vain 3-5 pelaajaa. Siinä vaiheessa näytti siltä, ettei joukkueella ole enää tulevaisuutta Kortteliliigassa, mutta niin vain nimenvaihdoksen myötä hommaan saatiin uutta rotia. Pois seurasta ovat vuosien varrella lähteneet mm. seuraavat kovat pelimiehet: Arimo Siren (LaKo/Playsaukot), Manu Myllymäki (Pulterit), Ville Jokela (PYRPA), Tatu Pekkarinen (TP-U). Toki tilalle on myös tullut uutta miestä ja nykyään perusmiehistö koostuukin V-divisioonan YPan pelaajista.

Aikalisän vahvuus on aina ollut sen “telaketjuosasto”, jota on johtanut ikuisuudelta tuntuvan ajan Manu Eskola suvereenilla otteella. Muita nykyisen ison kaartin kärkimiehiä ovat tilastojen valossa isoja kehitysloikkia tehnyt Lassi Salminen, Timo Kosonen ja uusi värväys Virityksestä, Jari Lehtonen. Lisäksi nähtäväksi jää näemmekö vielä Kortteliliigan peruskalustoon kuuluvaa “Pätkä” Päivikettä peleillä. Tällä kaudella mies ei ole esiintynyt, kuten ei ole myöskään sarjan kautta aikojen paras kolmoslinko Jouni Kalliomäki. Molempien panosta kaivattaisiin kipeästi, jos Aikalisä tahtoo uusia viime kauden nappisuorituksensa, jonka avulla he sijoittuivat runkosarjassa kolmen kuivemman kauden jälkeen huikeasti neljänneksi.

Joukkueen elossa pitämisen lisäksi pitää nostaa hattua myös korjausliikkeille, joita ollaan tehty takakentän ja etukentän tasapainon löytämiseksi. Enää Niemen Arin ei tarvitse urakoida yksinäisenä takamiehenä koko peliä, vaan johtavan aseman Aikalisän pelintekijänä on ottanut nuoriso-osastoa edustava Leevi Mäkinen, jolla on varaa tulevina vuosina kehittyä yhdeksi sarjan johtavista takamiehistä. Muutenkin takakentällä on tällä kaudella ollut enemmän optioita, mm. uudet hankinnat Tuomas Levonen ja Eppu Heinonen tuovat sinne kivasti jalkoja. Tämän myötä voimme olettaa Aikalisän puolustuksen pääsevän ainakin lähelle viime kauden 53 päästettyä pistettä per peli. Myös hyökkäyspäässä korjausliikkeet näkyivät viime vuonna, joukkueen palatessa 70 tehdyn pisteen keskiarvon tuntumaan. Aikaisemmassa historiassaan silloiselle Hornetsille ei ollut homma eikä mikään puhkaista 80 pisteen rajaa. Niihin aikoihin tuskin ollaan palaamassa kovempitasoisessa sarjassa, mutta vähempikin voi riittää Top4:n haastamisessa.

Isoin kysymysmerkki on mielestäni löytää se johtava pelaaja, joka voittaa tiukat pelit Aikalisälle. 3. kierroksella Lempäälässä joukkue voitti ensimmäisen jakson Universtasta vastaan, mutta ei löytänyt lääkkeitä tasaisen pelin voittamiseksi jälkimmäisellä puolikkaalla. Lähinnä tällaisia pelaajia vakituisesti peleihin tulevista voisivat olla Manu Eskola ja Leevi Mäkinen. Eskolan temput suurin osa joukkueista tietää sen verran hyvin, etteivät samat liikkeet enää välttämättä pelin lopussa enää toimi ja Leevin kannattaa vielä tutkia hieman esim. Jäähdyttelijöiden Saken tekemistä ratkaisuhetkillä. Tasaisia pelejä sarjassa varmasti tulee eteen, jopa ennätyspaljon tällä kaudella, joten ratkaisut clutchtilanteisiin voivat hyvinkin näytellä merkittävää roolia loppupistemäärää katsellessa.

Divarijengistä koostuvalle ja paljon vaihtuneelle rungolle ei voi sarjan sympaattisimman jengin leimaa antaa. Lisäksi osalla joukkueen pelaajista on ollut tapana ajautua kentällä aikamoisiin nokkapokkiin ja välienselvittelyihin. Nämä taas eivät kuulu sarjan luonteeseen ja toivon mukaan parempi pelillinen menestys karsii tätä osastoa entisestään. Plussaa Aikalisälle annetaan siitä, että luovuttamisen sijaan joukkue saatiin kasattua uudestaan ja ilmeisen hyvävoimaiseksi.

Arvio: Kokenut, fyysinen ja laaja (ei pelkästään fyysisesti) miehistö takaa tasavarman suorittamisen läpi kauden. Vaikeasti voitettava nippu, mutta riittääkö vääntö Top4 joukkueita tai kovimpia haastajia (Universtaalle jo Loss, Donkki) vastaan? Sijoittuu runkkarissa sijoille 5. – 8., jos Ratiat, Päivikkeet ja Kalliomäet feattaavat ahkerasti, voi uusia viime kauden sijoituksensa nelosena.

Banzai! Morbid

Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 8. – 6. – 8. – 11., –

Tulleet pelaajat: Toni Heittola (UK-K), Ville Rajamäki (UK-K), Ari-Pekka Pietilä

Lähteneet pelaajat: ?

Paras avaus: Ekqvist-Hakamäki-Ahonen-Mäkinen-Pietilä

Viidettä kauttaan korttelisarjoissa aloitteleva divaridynastia Morbidin Banzai!-joukkue lähtee tähän kauteen suurin toivein. Joukkue on vahvistunut siirtomarkkinoilla merkittävästi, joten odotettavissa voi olla parin kauden takaisin kuudennen sijan kaltainen urotyö suht muuttumattomana pysyneeltä joukkueelta. Banzai! ei ole koskaan ollut mikään korintekomasiina, vaan pistetehtailu on ollut tosi vahvasti muutamien yksittäisten pelaajien sekä vierailevien tähtien (Näppilä, Ahonen, Vaalavuo) harteilla. Puolustuspäässä joukkueen konsepti on ollut hallussa jo pidempään, mutta varsinkin kaksi edellistä kautta (52 OPPG, 55 OPPG) ovat olleet rautaa. Joukkue turvautuu pitkälti miespuolustukseen, jota myös joukkueen vähemmän osaavat pelaajat toteuttavat kovalla asenteella. Tämän kauden jättipotti puolustuksen osalta on ollut sentteri A-P Pietilän värvääminen peleille. Mies vaikutti olevan todellinen “rim protector”, joka tuo mukanaan Banzai!:n oman korin puolustukseen aivan uuden ulottuvuuden. Hyökkäyspäässä Pietilä pystyy myös tuomaan pisteitä korin läheltä ja levypalloista siivoten, joka on tervetullut avu joukkueelle, jonka etukentän pisteet ovat olleet miltei tyystin Juuso Mäkisen hypäreiden varassa. Unohtaa ei pidä myöskään UK-K:sta ja Morbidin divarijengistä värvättyä Ville Rajamäkeä, joka on laadukas ja ennen kaikkea älykäs iso mies rotaatioroolista käsin.

Banzai! on kuitenkin lähtökohtaisesti erittäin perimeter-orientoitunut joukkue, jota johtaa sarjan ehkä paras scoring guard Olli Ekqvist. Hyvää taustatukea tulee ikiliikkuja Sami-Pekka Hakamäeltä sekä todennäköisesti Heittolan Tonilta. Heittola ei kukoistanut UK-K uransa aikana potentiaalinsa mukaisella tavalla, kenties liian suuri pallollinen vastuu ja odotukset pisteidenteosta aiheuttivat liikaa paineita mielialapelaajalle. Banzaissa Heittola saa pelata vapautuneesti off the ball roolia, joka sopii hänen taidoilleen paremmin kuin hyvin. Näiden pelaajien lisäksi isossa roolissa hyvän runkosarjasijoituksen jahtaamisessa ovat VeHU:n Henrik Ahonen sekä Morbidin parhaisiin pelaajiin lukeutuva Janne Sievälä (ei vielä pelejä tällä kaudella). Jos nämä herrat ja satunnaisesti käytössä olevat Vaalavuo sekä Näppilä pääsevät hyvin paikalle, voi Morbid laajentuneella materiaalillaan jyrätä hyvin lähelle Top4-sijoitusta.

Banzai! Morbid koostuu hyvin pitkälti divaripelaajista, joten puulaakiromantiikkaa joukkueesta löytyy suurin piirtein saman verran kuin tehotuotantoon tarkoitetusta jättikanalasta verrattuna lähikanalan luomutuotteisiin. Joukkueen ydinporukka on kuitenkin pysynyt hyvin pitkälti samana ja se toimii myös jossain määrin heikompien pelaajien “kasvatuslaitoksena” NHL-farmin tapaan, joten mitenkään muoviselta viritys ei tunnu vaikka nämä heikoimmat pelaajat eivät mitään isoja minuutteja pelaakaan. Joukkueen pysyvyys on myös hyvällä tasolla emäseuran koon johdosta, joten Banzai! on sarjan paremmasta päästä näistä divariviritelmistä.

Arvio: Hyvin lähellä uusia parhaan runkosarjasijoituksensa tai jopa ideaalitilanteessa parantaa sitä. Runkosarjan sijoille 6. – 9.

Dunkin’ Spartans

Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 9. – 8. – 7. – 10. – 11.

Tulleet pelaajat: Mikko Myllykangas

Lähteneet pelaajat:

Paras avaus: Bass-Hurskainen-Kananen-Shreck-Myllykangas

Spartans on tehnyt hidasta, mutta vääjäämätöntä nousua sarjan alemman kastin höntsäporukasta uskottavaksi keskikastin koripallojoukkueeksi. Vielä kaudella 2012-2013 sparttalaiset tuskastelivat helmasyntinstä, pisteidenteon, kanssa. Mukaan tuolleckaudelle tulleet Hakola ja Hurskainen hakivat vielä roolejaan, eikä kukaan joukkueen pelaajista tehnyt 7.6 pistettä per peli enempää. Ei siis ihme, että joukkue jäi sillä kaudella todella säälittävään 51 pisteen tehtyjen korien keskiarvoon. Seuraavalla kaudella joukkueen roolituksia saatiin selkiytettyä ja pelitapa otti pieniä askeleita kohti jonkinlaista säännönmukaisuutta. Tuloksena oli hieno 7. sija, joka oli Spartansille siihen aikaan todellinen tasonylitys. Tämän jälkeen joukkuetta on muokattu kaudesta toiseen muutamilla pelaajamuutoksilla, mukaan ovat tulleet mm. Juha Kananen (VeHu), Joonas Shreck (ex-RaPy) ja uusimpana tulokkaana sentteri Mikko Myllykangas. Joukkueen pistekeskiarvo onkin saatu hilattua 60 pisteen paikkeille viimeisen kolmen kauden ajan.

Puolustus on ollut Spartansien perinteinen vahvuus, tosin jostain syystä joka toisella kaudella tunnutaan päästävän yli 60 pojoa, kun taas joka toisella kaudella mennään alle 60:n täpän. Ykkösprioriteetti joukkueen vahvistamisessa on ollut fyysisyyden ja koon kasvattaminen. Tälle kaudelle Spartans lähteekin poikkeuksellisen kookkaalla joukkueella – mukana on 3 luontaista sentteripelaajaa ja useampi isoa laituria heittämällä pelaamaan kykenevä pelaaja. Tälläkin kaudella puolustuspelaamisen pitää olla se kulmakivi, jolle mahdolliset menestystoiveet asetetaan. Jos pakki vuotaa, ei joukkueen rutiini tule hyökkäyspäässä riittämään tämän paikkaamiseksi.

Minkäänlaisen johdonmukaisen pelikonseptin sisäänajaminen on ollut hankalaa, koska kaikki joukkueen pelaajat eivät käy harjoituksissa ja edelleen suurella osalla porukasta ei ole mainittavaa juniori- tai divaritaustaa. Tiettyjä periaatteita ollaan saatu sovittua, mutta suurimmaksi osaksi hyökkääminen on puhdasta freelanseeraamista. Tämä näkyy otteluiden välillä ja usein jopa otteluiden sisällä. Hyökkäyspelaaminen voi lähteä jengoiltaan helposti, tosin aivan aikaisempien vuosien päätön kana tapaista panikointia enää harvemmin nähdään. Aiemmin ongelmana olleeseen kaukoheittovoiman puutteeseen joukkue ei ole selkeää yksittäistä vastausta siirtomarkkinoilta löytänyt, mutta toivon mukaan Myllykankaan mukanaan tuoma sisäpeliosaaminen vapauttaa myös kaarelle lisätilaa ja -aikaa onnistuneiden heittosuoritusten tekemiseksi.

Kauden alku on ollut myönteinen, edellisen kauden vastaaviin peleihin nähden Spartans on kerännyt kaksi pistettä enemmän (Linkomiehet, TP-U molemmilta piste enemmän kuin viime kaudella). Spartans on muutaman lähivuoden aikana pärjännyt verrattain hyvin keskikastin joukkueiden väännöissä, joten uusimalla nuo uroteot ja kenties nappaamalla Viritykseltä tai Pultereilta irtopisteitä, ovat mahdollisuudet parantaa edellisen kauden 9. sijaa. Kovan työn takana tuo kuitenkin on, koska moni muukin samoista sijoista taisteleva yhdistelmä on vahvistunut sitten viime näkemän.

Sympatiaa tälle joukkueelle on helppo jakaa! Spartansilla on riveissään vain muutamia divaripelaajia ja joukkueen ydinporukassa on puhtaita harrastepelaajia vailla aiempaa kokemusta “tosipeleistä”. 5/5 puulaakimeiningistä sparttaneille, eikä mukana ole yhtään kotiinvetolisää!

Arvio: Taistelee kynsin hampain sijoista kärkinelikon takana. Runkosarjan sijoille 7. – 10., nappisuorituksella sijan pari ylemmäs. Neljän sakkiin lento ei riitä.

KOPS

Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 6. – 5. – 11. – 4. – 10.

Tulleet pelaajat: ?

Lähteneet pelaajat: Österlund (III-divari), Filppu ?

Paras avaus: Massoud-Kulmala O.-Tamminen-Paavilainen-Saarela

KOPSin ennakoiminen sarjan häntäpäähän on rohkea veto ottaen huomioon sen sijoitukset neljän viime kauden ajalta. Joukkue ei kuitenkaan enää ole se sama, joka on kahminut mitaleita edellisellä vuosikymmenellä (mm. runkosarjan 2. kaudella 08-09) eikä mielestäni edes sama kuin viime kaudella. Kausisijoituksia katsomalla on myös todennettavissa joukkueen sukeltavan kunnolla silloin kun se sukeltaa.

KOPSin peli on tilastojen perusteella nojautunut aina enemmän tai vielä enemmän kovatasoisten takamiesten varaan. Näitä takamiehiä kuten esimerkiksi Timo Vartiainen tai viime kaudella 18 PPG paukutellutta Konsta Österlundia yhdistää myös isot pistelukemat, joita heidän on täytynyt tehdä pelien voittamiseksi. Nyt tämän hetkisen tiedon mukaan jäljellä ei ole kuin Seif Massoud, jolla on todella kova paikka hilata KOPS viime kauden sijoille. Kun ympäriltä on vielä ottelulistojen perusteella lähtenyt myös muita nimiä kuten Jokinen, Enroos, Kiskonen ja Filppu, on tehtävä nykytasoisessa Kortteliliigassa miltei tekemätön. KOPSin tehtyjen korien pistearvo on vuosien saatossa saattanut heilahdella jopa yli 20 pistettä per kausi. Viimeisin yli 70 pisteen ylitys nähtiin 12-13 kaudella, kun Uzi Karmeli mätti pisteitä joukkueelle. Nyttemmin jopa 60 pisteen raja on tehnyt tiukkaa.

Aliarvioida KOPSin rutiinilla rikastettua joukkuetta ei kuitenkaan pidä. Tästä hyvänä osoituksena edellisen peliviikon sensaatiomainen voitto Virityksestä. Tuossa ottelussa Massoud teki 28 pistettä, yli puolet joukkueensa saldosta, ja johdatti perinteiseen KOPS-tyyliin joukkueensa voittoon sarjan yhdestä voimatalosta. Tokikaan Andrus ei tuossa pelissä pelannut, mutta pirkkalalaisten joukkue oli silti tuollakin porukalla selkeä ennakkosuosikki. Viritys-pelin vastapainona joukkue hävisi selvästi Lempäälän Kori-Hukille, jonka pelillistä tasoa ei vielä täysin tiedetä. Tuota tulokasta tuskin löydetään aivan sarjan 8. parhaan joukkueen joukosta kauden lopussa.

Omat muistikuvani muutaman vuoden takaa kertoivat KOPSin olleen fyysinen joukkue, joka ei kaihtanut koviakaan keinoja vastustajan pysäyttämisessä. Hyökkäyspäässä joukkue tosiaan nojasi vahvasti yksilöihin, mutta paletista löytyi myös tiettyjä settikuvioita, joissa pallottomat pelaajat leikkasivat baselinea pitkin avoimiin tekopaikkoihin ja muutkin roolipelaajat kykenivät upottamaan vapaita heittoja. Nykyinen KOPS ei ole viimeisen kahden kohtaamisen aikana tuota muistikuvaa muistuttanut, joten mielenkiinnolla seuraamme jatkossa mitä työkalupakista on tälle kaudelle kaivettu.

Arvio: Ellei kauden aikana löydy jostain todellista nappivahvistusta, taistelee KOPS sijoista sarjan häntäpäässä. Runkosarjassa 9. – 12. tällä kaudella.

Jäähdyttelijät

Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 11. – 10. – 6. – 5. – 8.

Tulleet pelaajat: ?

Lähteneet pelaajat: ?

Paras avaus: Hakala-Vienola-Ojanen-Ojanen-Viitaniemi

Jos usea joukkue sarjassa on tällä hetkellä nosteessa niin Jäähdyttelijät edustaa vastavoimaa tälle liikkeelle. Edelliset kaksi kautta on mennyt sarjassa kaksinumeroisilla luvuilla, eikä tämän kauden alku lupaa muutosta tilanteeseen. Edellinen hyvin mennyt kausi oli 2013-2014, jolloin mukana oli vielä vahvarakenteinen Olli Jyväsjärvi, joka yhdessä Tommi Vienolan kanssa muodosti varsinaisen Bullvs.Vertti parivaljakon, joka aiheutti tuhoa ympäri pelikenttää. Tätä kaksikkoa suitsimassa oli sarjan tyylikkäin, klassinen pelintekijä Sakke Hakala, joka edustaa pelaajatyyppinä sitä parasta mahdollista – tekee pelaajista ympärillään parempia. Nelikon täydensi Jouni Viitaniemi, joka kykeni ja kykenee edelleen tekemään pisteitä monipuolisin tavoin kaaren sisäpuolelta. Tämän paletin ympärille Jäähdyttelijöillä oli heittää riittävästi kaukoheittovoimaa sekä riittävät minuutit kentällä tasaväkisesti painivia roolipelaajia.

Ilmeisesti Jyväsjärven lähteminen ja joukkueen luonnollinen ikääntyminen yhdistettynä sarjan koventuneeseen tasoon on jäähdyttänyt Jäähdyttelijöiden tason sarjan häntäpäähän. Edelleen tänä päivänä Sakke saa haettua omansa pois peleistä, mutta on usein turhauttavan yksin pelivälineen kanssa. Enää ei ympäriltä tule apuja ja löydy korintekijöitä kuin ennen, jonka johdosta urhea takamiehemme on joutunut tekemään entistä enemmän töitä pitääkseen hämeenkyröläiset kilpailullisina. Aiempien huippuvuosien jälkeen Jäähdyttelijöiden tehtyjen korien saldo on asettunut tasaiselle hieman reilun 60 pisteen tasolle. Ottaen huomioon heikentyneet sarjasijoitukset ja poistuneet pelaajat, se on hyvä suoritus heiltä ja kertoo jotain joukkueen yhteispelistä. Puolustuspäässä hämeenkyröläisporukka ei ole kyennyt neljään viime kauteen pitämään vastustajien korikeskiarvoa alle 60, mikä ei ole ihme tietäen heidän etukenttänsä puutteet oman korin puolustamisesssa.

Hakala-Vienola-Viitaniemi ja kunnossa ollessaan Ojanen (P.) voivat vieläkin tehdä magiikkaa ja voittaa yksittäisiä kovia vastustajia, mutta sarjamuotoisessa kilpailussa pärjätäkseen he kaipaisivat kipeästi muutamaa pelimiestä laajentamaan rinkiä. Nähdäänkö tätä laajennusta tällä tai ensi kaudella vai odotetaanko pyörien lopullista irtoamista? Kenties Oinonen tai jompi kumpi (tai molemmat) Jyväsjärvistä tekee paluun? Toivon mukaan Jäähdyttelijät palaavat vielä takaisin kärkikamppailuihin, siinä määrin omalaatuinen joukkue on kysymyksessä. Toki runko koostuu V-divisioonan pelaajista, mutta silti kentällä oleva nippu vaihtopenkkeineen ei voisi enempää kuvastaa puulaakiurheilun syvintä olemusta.

Arvio: Hakalan varassa, joka takaa onneksi vähimmäistason. Runkosarjassa 10. – 11. kauden päätteeksi ellei Nakkelijoista tai muualta kaiveta lisäapuja.

UK-K

Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 12. – 11. – 12. – 12. – 12.

Tulleet pelaajat: Antti Akonniemi, Kimmo Lehtinen

Lähteneet pelaajat: Toni Heittola (Banzai Morbid), Ville Rajamäki (Banzai Morbid)

Paras avaus: Kurlin-Kahila-Akonniemi-Huhtelin-Toiminen

UK-K:n matalapaine on kestänyt nyt viisi vuotta ja käännettä parempaan ei näillä näkymin aivan lähitulevaisuudessa tulossa. Joukkue on menettänyt Morbidista värväämiään pelaajia Morbidin omaan farmijoukkueeseen. Sievälä lähti viime vuonna, Heittola ja Rajamäki tällä kaudella. Kausina 09-10 ja 10-11 loistaneen joukkueen pelaajista on vielä nimiä jäljellä, mutta yksi kantavista voimista, Petri Huhtelin, on kärsinyt loukkaantumisista eikä ole enää aivan samalla tasolla kuin tuolloin. Uusia pelaajia on tullut sisään ja harjoituksissa näkyy jos jonkinmoista uutta naamaa viikosta toiseen. Uutta pohjaa nousulle on luotu ja nimet kuten Oskar Kahila, Jere Marjokivi, Antti Akonniemi ja Kimmo Lehtinen ovat kaikki heittämällä korttelitason pelaajia. Käynnissä on kuitenkin murrosvaihe, jossa uusi ja vanha hakevat kemioita keskenään. Hyökkäyspään tekemisessä tämä on näkynyt vahvasti harjoituksissa kuin peleissä. Joukkueen roolitukset eivät natsaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja vaikka pelaaja-valmentaja Ari Kurlin kovasti systeemiä pyrkii rakentamaan, ei pelaaja-aines ole kyennyt tuota sapluunaa vielä hedelmällisesti toteuttamaan.

On UK-K kuitenkin myös kehittynyt. Spartansien otettua kehitysaskeleita muutama kausi takaperin, näkyi se myös joukkueiden yhteisissä harkoissa. Aiemmin aikamoista härväämistä ja tasaista sekasortoa olleissa treeneissä nähtiin useamman kuukauden, jos ei jopa yli vuoden ajan kaksi eri tasolla olevaa joukkuetta. Spartans vei ja UK-K vikisi. Nyttemmin UK-K on saanut suunnitelmallisuutta pelaamiseensa ja tämä on näkynyt puolustuspään organisoitumisena sekä tiivistymisenä. Myös sarjan puolella tämä ryhdistäytyminen on näkynyt kolmen avointen ovien kauden jälkeen UK-K päästi viime kaudella vain 62 pistettä per peli.

Tulevan kauden osalta UK-K:n päätähtäin on pitää selän takanaan viime kauden aikanakin siellä olleet yhdistelmät, haastaa Jäähdyttelijät sarjan 11. sijasta ja pitää uudet tulokkaat ruodussa keskinäisissä kohtaamisissa. Toivon mukaan joukkue saa mahdollisimman pian mukaansa Kahilan, jonka loukkaantuminen heti ensimmäisen ottelun jälkeen laittoi läpimurtokauden jäihin hetkeksi. Heittolan lähdettyä joukkueesta, tarvitsee UK-K kipeästi heittovoimaa ja skooraajaa, eikä rosterista oikein tähän rooliin muita ykköskoiria löydy. Myös Akonniemen ja Lehtisen tulee löytyää jalansija liigassa ja tottua Korttelin kovaan tempoon sekä fyysisyyteen. Molemmilla pelaajilla on taitopaletti auttaa joukkuettaan isosti heti tulokaskausillaan.

Arvio: Uudistumisesta huolimatta tiukkaa tekee pitää haastajat selän takana. UK-K:lla on normaalisti hyvä osallistumisprosentti peleihin ja tämä voi muutaman pelin kääntää heidän edukseen vrt. esim. Linkomiehiin. Runkosarjassa sijat 12. – 14. realismia. 11. sija myös mahdollinen hyvän kauden päätteeksi, samoin 15. jos oikein vihkoon menee.

Linkomiehet

Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 13. – 12. – 9. – 9. – 7.

Tulleet pelaajat: ?

Lähteneet pelaajat:

Ikä ei tule yksin. Sen kera tulevat myös turpajaiset Kortteliliigassa. Linkomiehet sijoittui huimasti 2. kaudella 2010-2011, jolloin joukkueen koriero oli hulppeat 16 pistettä plussalla. Tuon jälkeen sijoitukset ovat tippuneet tasaisesti kaudesta toiseen ja jälleen tällä kaudella kauden alku on näyttänyt suunnan olevan sama. Pelityyliltään Linkomiehet on minulle sarjan suosikkijoukkue. Jos nykykoriksen virtauksia hallitsee Golden State Warriorsin kovatempoinen kolkkitehtailu ja sen oppi-isänä toimi Mike D’Antonin Phoenix Suns “7 Seconds Or Less” pelitavallaan, on Linkomiehet tämän pelisuuntauksen osalta nykykoripallon esi-isä. Jo korintekolukemista sen näkee. Linkomiehet ovat vielä ennen kahta viime kautta hakanneet palloa pussiin yli 65 pisteen tahdilla ja samaan aikaan päästäneet uloisesti nappikauttaan lukuunottamatta 70 pistettä per peli. Joukkueen pelityyli on kärkkyä ja juosta nopeita, heittää vapaat heitot välittömästi kun niitä tulee ja puolen kentän seteissä antaa pallon tehdä töitä miesten sijaan. Pallottomat pelaajat osaavat Linkomiesten porukassa liikkua kuin vanhasta tottumuksesta ja joukkueen pelaaminen on parhaimmillaan todella jouhevaa.

Linkomiehet ovat joutuneet jo pitkään antamaan tasoitusta fyysisyyden ja koon puolella. Joukkue on osannut pelata kovaa ja vastata isompikokoisten fyysisyyteen hyvin, mutta kokoa ei ikävä kyllä tässä lajissa voi opettaa. Joukkueen parhaan sentterin Sami Karin hajottua atomeiksi, on Linkomiehet joutunut antamaan tällä osastolla entistä enemmän tasoitusta. Kun samaan aikaan monet punapaitojen avainpelaajiin kuuluvista pelimiehistä on vähentänyt viikonloppuaktiivisuuttaan, näkyy tulos sarjataulukossa. Joukkueen tason romahtamisesta ei ole kysymys. Maanantain treenivuorolla muutaman vuoden käyneenä voin todeta tuon vuoron pelillisen tason olevan paria astetta kovempaa kuin omissa treeneissä Spartansin ja UK-K:n kanssa – ainakin silloin kun pelimiehet päättävät saapua paikalla runsain joukoin.

Oman arvioni mukaan Linkomiehet voisivat yhä tänä päivänäkin haastaa helposti sijoista 8 parhaan joukkueen sakissa. Pointeiksi heillä on heittää kokenut kolmoslinko ja namupassien jakelija Vaka Telemäki sekä Pyrintö-taustaa omaava Tommi Nieminen, molemmat erittäin laadukkaita pointteja tähän sarjaan. Heittävän takamiehen paikalle löytyy Ville “Rehtori” Raatikainen, joka ei ole nähnyt heittoa josta ei pitäisi. Ja pistää myös niitä sisään hyvällä prosentilla aina IV-divarissa saakka. Heittävän takamiehen tai pienen laiturin paikkaa voivat toimittaa myös nopeiden hyökkäysten spesialisti Marco Oey, kaikenlainen Kalle Laine, Universtaasta siirtynyt kaukoheittospesialistit Lauri Tolonen ja Mika Haavisto, atleettinen Antti Huttunen… Muutamia vain mainitakseni. Etukentän puolella voivat operoida nelospaikalla täysin Korttelisarjassa vertailun kestävät Hannu Hiipakka ja Arto Malinen. Ainoastaan sentteriosasto huutaa apua, koska Sami Karin takana kehitystyötä tekevä Rami Jokinen on vielä projektivaiheessa lyhyen koristaustansa vuoksi. Näiden nimien lisäksi joukkueesta löytyy vielä ainakin puolentusinaa pelimiestä, jotka pystyvät helposti pelaamaan sen 15-20 minuuttia pelissä haittaamatta joukkuetta pelillisesti.

Joukkue on pyrkinyt uusiutumaan, mutta kauheasti uusia tulokkaita ei ole ollut tarjolla. Viime kauden aikana saatiin kuitenkin tärkeät nuoret, perheettömät miehet Nieminen ja Tolonen mukaan. Myös muutamia muita nuorempia kasvoja on pyörinyt mukana, vaikka peleihin asti eivät ole päässeet. Sinänsä arvostettavaa, ettei Linkomiehet ole lähtenyt väkisin kilpavarusteluun mukaan ja pitävät perinteistään kiinni. Joukkue on ensisijaisesti opettajien joukkue, johon voi päästä myös ulkopuoleltakin mukaan, tosin enemmän namaakertoimella kuin pelitaitojen perusteella. Joukkueesta löytyy sen verran laajaa verkostoa, että halutessaan Linkomiehet voisi marssittaa vaikka ensi viikonloppuna paikalle Top6 jengin. Siihen ei kuitenkaan ole sorruttu ja hyvä niin. Perinteet kunniaan.

Erikseen on mainittava Korttelikoris- ja koripallolegenda Ari Lavikko, joka on ansiokkaasti toiminut Linkomiesten pelaaja-valmentajana käytännössä koko joukkueen olemassaolon ajan. Tämän lisäksi hän on pelannut ja tuomaroinut useita satoja, todennäköisesti tuhansia pelejä mittavan uransa aikana. Muutama puhalletuista otteluista matkan varrella on saattanut päättyä joidenkin pelaajien mielensä pahoittamiseen. Kaikki pelit on kuitenkin hoidettu tinkimättömällä ammattitaidolla sekä järkähtämättömällä puolueettomuudella, aina oppikirjan mukaisesti tai sitä nerokkaasti soveltaen. Saamieni tietojen mukaan Legendan peli- ja mahdollisesti tuomarointiura saattaa olla loppusuoralla, joten itse haluan henkilökohtaisesti kiittää Aria hänen ohjauksestaan, kannustustuksestaan sekä esimerkistään näiden muutamien yhteisten vuosiemme ajalta. En osaa kuvitella kuinka suuri piikki perseessä hän on ollut niille pelaajille, jotka ovat saaneet kunnian tuntea hänet vuosikymmeniä!

Joten arvostakaa sitä hetkeä, jos vielä näette Lavikon kanssanne yhtä aikaa kentälle astuvan. Ja jos hän Korttelipelejä viheltää – älkää jättäkö käyttämättä tilaisuuttanne ottaa vielä yhtä teknistä virhettä mussuttamalla paskasta vihellyksestä.

Hattu. Päästä.

Arvio: Jos ja jos. Kykyjä riittää, joukkueella on omintakeinen ja ihailtava pelitapa. Se vaan ei riitä, jos pelaajat eivät tule peleille. Runkosarjan sijat 12. – 14. LaKo ja jompi kumpi rookieporukoista jäätävä selän taakse.

Lamminpään Korpi

LaKo on sarjan perustajajoukkueita ja ansaitsee paikkansa kiistattomasti Korttelikoriksessa. Ymmärrän kuitenkin miten joillekin pelaajille LaKo-pelit voivat tuntua turhauttavilta kokemuksilta. Ottelut LaKoa vastaan harvemmin tarjoavat urheilullista haastetta, enemmänkin kysymyksessä on Fair Play -taitojen harjoittelu ja ylläpitäminen. Välttämättä lauantaiaamupäivänä voi olla muutakin tekemistä kuin käydä hakemassa Hämeenkyrössä pisteet kotiin LaKolta yksipuolisessa näytöksessä.

Toisaalta kysymyksessä on puulaakiurheilu ja mikään joukkue ei ole enempää puulaakijoukkue kuin LaKo. Henkilökohtaisesti ehkä toivoisin, että myös LaKo:ssa olisi halua kehittää joukkuetta vallitsevan olotilan sijasta. Tampereelta löytyy paljon innokkaita ja kehityskelpoisia pelaajia, jotka mielellään lähtisivät testaamaan kykyjään Kortteliliigaan. Jos tahtoa riittää, niin nämä pelaajat ovat löydettävissä.

Mutta kukin joukkue tavallaan ja LaKo on ansainnut oikeuden vetää itselleen sopivalla tavalla.

Arvio: Sijoittuu 16. tilalle.

Kori-Hukat

Oma tietämykseni lempääläisen LeNMKY:n raunioille perustetun Kori-Hukkien depth charteista on siinä määrin puutteellinen, etten uskalla lähteä arpomaan heille parasta avauskokoonpanoa. Muutenkaan joukkueen sijoittumisesta tämän sarjan porukoiden seassa ei voi täsmällistä arviota tehdä. Kahden ottelun tulokset ovat olleet kaksijakoiset. Toisaalta he voittivat leikitellen viime kauden sarjakutosen KOPSin, toisaalta he ottivat todella pahasti käkeen Donkilta kolmannen kierroksen kohtaamisessa. KOPSia vastaan Hukat olivat todennäköisesti peleillä miltei parhaalla kokoonpanollaan. Samaan aikaan KoPSilta puuttui Seif Massoud, joten käytännössä heiltä puuttui täysin heidän menestymiselleen pakollinen keihäänkärki. Donkkia vastaan Hukilta itseltään puuttuivat Tuur, Niiniharju, Kaartoluoma sekä Jäämaa – neljä viidestä parhaasta pisteidentekijästä. Molemmat ottelut pelattiin Kori-Hukkien kotikentällä, joten heillä oli myös selkeä kotietu. Ellei jatkossakin joka toista kierrosta pelata Lempäälässä, niin Kori-Hukat menettävät tässä suuren edun.

Viitosdivarissa joukkue oli heittopussin roolissa, eikä voittanut juurikaan otteluita kauden aikana. Tämä tausta ei tiedä hyvää myöskään Kortteliin, joka on tasoltaan kirjavampi, mutta keskiarvolta varmasti vähintään samoilla leveleillä. Yksi huolestuttava piirre joukkueen pelaamisessa Donkkia vastaan oli se, ettei ryhmästä löytynyt ainoatakaan pallonkäsittelijää, joka olisi kyennyt laittamaan pelivälinettä maahan ja tekemään peliä joukkueelle. Ellei poissaollut nelikko tuo tähän sektoriin merkittävää parannusta, voi Kori-Hukilla tulla tiukkaa vastustajien puolustusten puhkomisessa. Toki Donkki on sarjan paras miespuolustusjoukkue ja he ovat saaneet kovemmatkin jengit näyttämään puppeleilta ahdistavalla prässillään.

Koska en ole näitä neljää puuttunutta kaveria nähnyt, en voi kauheasti analysoida pelaajiston vahvuuksia ja heikkouksia. Lehtisen veljembojot Harri ja Ilari olivat molemmat pelimiehiä. Ilari joutui pelaamaan todennäköisesti pakotettuna liikaa kolmen pisteen viivan ulkopuolella, mutta osoitti pelimiehen visiota sen mitä tuossa pelissä pystyi. Harri on todistettu scooraaja, joka on laittanut munkkia pussiin LaKon riveissä aiemmin. Vastustaja joutuu kunnioittamaan häntä puolustuksessa ja sellaisia pelaajia ei ole koskaan liikaa. Kolmas Lehtinen, Lauri, oli tässä ottelussa erittäin vaisu, mutta on aiemmin V-divarissa ollut joukkueen johtavia pisteidentekijöitä. Katsotaan miten mies jatkossa vertyy.

Joka tapauksessa Kori-Hukkien paikka on ehdottomasti Korttelissa, ja jos vaikka heistä ei alkuvaiheessa ole aivan keskikastin joukkueeksi, niin jälkipään joukkueille Hukat tulee tarjoamaan kaivattua varianssia ottelutapahtumiin. Eikä Kori-Hukkien voittaminen täysi läpihuutojuttu ole sijojen 7. – 10. jengeillekään. Upgrade Playsaukoista. Tervetuloa liigaan!

Arvio: Sijat 12. – 15. haarukassa. UK-K, Linkomiehet, Pakkostiili kovimmat kilpailijat. KOPS-pelin tapaan pystyvät myös haastamaan Jäähdyttelijöitä, Spartansia yms. ja jopa viemään pisteitä, jos vastustajilla huono päivä / parhaat pelaajat pois.

Pakkostiili

Toinen uusi tulokas yhdistää Hämeenlinnan katukorisskenen Vammalan IV-divarijengin pelaajistoon. Tutkimustyöni perusteella joukkueen yhdistäviä voimia ovat Kortelahden veljembojkat Lauri ja Eero, joilla on ollut vaikutusvaltaa molemmissa joukkueissa. Kai sieltä vielä joku kolmaskin veljes tai serkku löytyy. Saamieni tietojen mukaan joukkueen runko koostuu Pakkostiilistä ja tarpeen mukaan paikalle saapuu myös Vammalan divarijengin vähemmän peliaikaa saanutta väkeä. Tämän kauden osalta Lauri K. on ainoa, jonka nimi on näkynyt molemmilla listoilla.

Tarkkailtuani joukkueen pelaamista Jäähdyttelijöitä vastaan näin Pakkostiilin pelaamisessa paljon hyviä piirteitä. Joukkue on energinen, innokas ja selvästi nauttii mahdollisuudesta päästä pelaamaan organisoitua koripalloa virallistettuun sarjamuotoiseen kilpailuformaattiin. Pelaajisto on värikästä ja mukaan mahtuu kaikennäköistä, -taitoista ja -kokoista porukkaa. Kyseessä ei ole mikään heittopussijoukkue, joka ei tietäisi koripallon alkeita. Joukkueen pelaaminen on erittäin takamiesorientoitunutta ja Kortelahden veljekset ovat selkeästi isoimmassa pelillisessä vastuuroolissa, niin tekemisen kuin minuuttienkin osalta. Vahvuuksiksi voisin ylipäätään sanoa takamiesten liikkeen ja energisyyden, voivat aiheuttaa vikkelyydellään harmeja monille joukkueille.

Joukkue vaikuttaa aika perinteiseltä katukorisjengiltä, jolla on hakemista yhteispelissä ja 5v5 koripallon saloissa. On mielenkiintoista seurata tulevien kausien aikana miten joukkue kehittyy. Innokkuutta ja motivaatiota ainakin tuntuisi olevan, joka on hyvä asia. Yksi heikkous saattaa myös olla koko, jota Pakkostiilillä ei kovin paljoa ole. Korttelikoris on yllättävän fyysinen sarja ja tähän tottumisessa tai tuohon kokoon/fyysisyyteen vastaamisessa Pakkostiilillä voi olla vaikeuksia vastata tällä miehistöllä kehityksenkään myötä. Toivon mukaan yhteistyösopimus Vammalan kanssa toimii, eikä mitään peliaikaan ja -rooleihin kohdistuvaa ristiriitaa synny “faktioiden” välillä. Voittaminen ei nähdyn perusteella tulisi olla joukkueen agendalla ykkösenä, vaan kehittyminen pelistä ja kaudesta toiseen.

Ensi viikonloppuna onkin tarjolla todellinen herkkupala näiden tulokasjoukkueiden iskiessä yhteen. Pakkostiili on ainakin tulossa paikalle vahvalla miehistöllä – jo 12 ilmoittautunutta tässä vaiheessa viikkoa! Toivottavati kaikki ehtivät lämpimäksi pelin aikana…

Arvio: Arvioni mukaan aika lailla samalla tasolla Kori-Hukkien kanssa, mutta ilman vastaavaa kokemusta 5v5-koripallosta. Taistelee samoista sijoista 12. – 15. Laittakaapa pojat kutsua peleille kesällä, pyörin aina silloin tällöin Hämeenlinnan seudulla.

Yhteenveto:

Odotan tästä kaudesta mielenkiintoisinta aikoihin. Kaikki kärkipään joukkueet ovat edelleen iskussa, mutta ero haastajiin on kaventunut. Niin Morbid, Universtas, Donkki kuin Aikalisäkin ovat vahvistuneet viime vuodesta, joten ristiinpelaamista ja altavaastajien voittoja on luvassa myös jatkossa. Kärkikahdeksikon takana Spartans haluaa myös laittaa lusikkansa soppaan ja parantaa viime kaudesta. Kauden suurimmaksi putoajaksi on povattu KOPSia, mutta kuten viime kierroksella Viritystä nähtiin, ei heitäkään voi lukea pois laskuista. Olisin yllättänyt, jos Top10 ulkopuolelle rankatuista joukkueista joku muu kuin Jäähdyttelijät pystyisi kärkikympin järjestystä sekoittamaan. Siitä huolimatta myös jälkipään taso on uusien tulokkaiden myötä ilahduttavasti noussut. Tällä kaudella tullaan näkemään entistä tasaisempia pelejä kummassakin päässä sarjataulukkoa.

Sarjataulukkoveikkaus:

1. PYRPA
2. TP-U
3. Universtas
4. Pulterit
5. Donkki
6. Viritys
7. Morbid
8. Aikalisä
9. Spartans
10. KOPS
11. Jäähdyttelijät
12. UK-K
13. Kori-Hukat
14. Linkomiehet
15. Pakkostiili
16. LaKo

Antoisaa koripallokautta!