Tervetuloa tarkoituksellisesti myöhäistetyn Korttelikorista koskevan kausikatsauksen pariin. Myöhästymisen syy on luonnollisesti se, ettei joukkueiden voimasuhteista ja kokoonpanoista voi saada järkevää tietoa ennen kauden alkua, vaan on katsottava muutama ottelu jonkinlaisen hajun saamiseksi.
Korttelikorista nyt muutaman vuoden pelailleena 100% harrastelijapelaajana on ollut mielenkiintoista paneutua syvällisemmin joukkueiden ja pelaajien historiaan. Silmiä avaava vaikutus on ollut suuri – Korttelikoriksessa ei todellakaan ole kysymys puhtaasta höntsämeiningistä, vaan suuri osa joukkueista koostuu pitkälti joko kovan koristaustan omaavista tai tälläkin hetkellä vielä divisioonakoripalloa pelaavista pelaajista. Itseni kaltaisten totaalisten harrastepelaajien määrä sarjassa on normaalia harrastesarjaa (kokemusta salibandy, jalkapallo, futsal) pienempi. Toki koripallo lajina on näitä vaativampi ja vaatii pelaajaltaan enemmän paneutumista, joten noviisin olisi hankala lähteä edes tämän tason kilpailulliseen toimintaan mukaan toisin kuin em. lajeissa. Silti olotilani voisi tässä vaiheessa tiiviistää näin:
Korttelikoriksen joukkueet koostuvat pääsääntöisesti nykyisistä tai entisistä divaripelaajista
Janne Hakola luki asiasta ensimmäistä kertaa BBStatista ja järkyttyi.
– Onko pelaajien enemmistö divaritasoa? Tähän ei enää lappilainen jöröjullikka osaa sanoa mitään. Perkele, ettei minulle kerrottu, Janne Hakola huudahtaa.
Hän aloitti pelaamisen Korttelisarjassa Dunkin Spartansien pyynnöstä vuonna 2011. Hakolalle ei tuolloin kerrottu, että Korttelikoriksen taso vastaa parhaimmillaan helposti 3. – 4. divarin kärkipäätä.
– Mulla oli vilpitön olettamus, että puulaakia täällä pelataan. En rehellisesti tiennyt, miten asiat ovat. Minua kyllä vedettiin retkuun oikein villikelkalla, Hakola pahoittelee.
– Sinänsä uskon, että oli aivan varmasti hyvä, että pelaajat saavat pelata myös täällä. Luulen, että heidän sisäinen palonsa helpottaa hirveästi, kun saavat päteä harrastepelaajien kustannuksella. Oikein he tekevät, Hakola päättää.
Tietenkään harrastepelaajien määrä joukkueessa ei ole Ainoa Mittari, kun puhutaan aidoista ja uskottavista puulaakiporukoista, vaan hyvän höntsäjengin tarina on paljon tätä syvempi. Keskeisessä roolissa ovat joukkueen yhdessä olemisen pitkäikäisyys, jatkuvuudesta huolehtiminen, perinteiden ja omien juurien vaaliminen sekä tietysti ratkaisut pelikentällä – ovatko kaikki pelaajat arvokkaita osallistujia, vai tavoitellaanko voittoa hampaat irvessä heikompien pelaajien kustannuksella? ‘
Hyvässä puulaakijoukkueessa porukan ydinjengillä on yhteinen historia ja joukkueessa kulttuuri, johon mukaan tuleminen uudellekin pelaajalle tapahtuu saumattomasti. Kelpuutetaanko mukaan myös muitakin kuin absoluuttisia vahvistuksia vai voiko pelaajapulasta kärsivä joukkue hyväksyä riveihinsä myös hieman heikompitasoisen, mutta innokkaan veijarin?
Toki kolikolla on toinenkin puolensa. Mielestäni on hienoa nähdä, kun joukkueet kehittyvät ja pyrkivät paremmalle urheilulliselle tasolle vuodesta toiseen. Ideaalitilanteessa tämä tapahtuu yhteisen harjoittelun ja pelaamisen kautta, joka nivoo joukosta yksilöitä parhaan mahdollisen joukkueen. Joukkueen kokoonpano ei elä valtavasti ja mukaan tulevat pelaajat täydentävät nykyistä kokoonpanoa niin pukukoppipersoonsansa kuin pelillisen erityisosaamisensa kautta. Menestystä ei kuitenkaan tavoitella väkisin, puutteita rosterissa ei paikata soittamalla läpi alueen divarijengejä tai vasta lopettaneita supertähtiä, vaan kehitys tapahtuu orgaanisesti vuosi vuodelta kohti seuraavaa kehitystasoa.
Jatkuvuudesta huolehtiminen on myös tärkeää. Puulaakijengejä sekä erilaisia projekteja vetäneenä tiedän kuinka arvokasta osallistujille ja organisaattoreille on olemassa olevien rakenteiden pysyvyys. Hyvin hoidetussa joukkueessa kunnioitetaan niitä juuria ja perinteitä, joista nykytilanteeseen on tultu. Linkomiehet ovat tästä hyvä esimerkki. Joukkue koostuu Tampereen seudun opettajista ja vaikka keski-ikä Linkomiehillä on noussut vuosien saatossa, yhä edelleen tänä päivänä johtava ajatus on ottaa joukkueeseen pedagogiikan asiantuntijoita. Täysin mahdotonta joukkueeseen ei ole päästä toistakaan reittiä, mutta ehdon tahdoin mukaan ei oteta parempia koripallon pelaajia vain koska pelaajista on puutetta tai kilpailullisesti olisi mukavampaa pärjätä paremmin.
Tärkeää on myös kaikkien joukkueeseen kuuluvien pelaajien mahdollisuus pelata taidoistaan ja kyvyistään huolimatta riittävästi, oman kuntonsa ja jaksamisensa mukaan. Toki peleissä pelataan voitosta ja parhaiden pelaajien on syytäkin loppuviimein olla ratkaisemassa se kumpi kentällä esiintyvistä joukkueista voiton tällä kertaa vie. Mutta jos se tapahtuu tavalla, jossa joukkueen heikoimmat lenkit eivät käy kentällä tai saavat peliaikaa ainoastaan minuutin sieltä ja toisen täältä, on jotain pielessä. Korttelikoriksen tulisi tarjota kaikille osallistujille tasa-arvoisen mahdollisuuden harrastaa maailman parasta urheilulajia yhdessä muiden koripallistien kanssa.
Seuraavaksi tarjoankin joukkueille ainutlaatuisen scouting reportin kahdesta yhteispakettina kulkevasta Koulukadun katukorisskenen legendasta, Joe Petälästä sekä Ossi Sirenistä. Molemmat pelaajat ovat olleet jo jonkin aikaa halukkaita osallistumaan Korttelikoriksen rientoihin, mutta eivät syystä tai toisesta ole löytäneet sopivaa alustaa esitellä taitojaan. Tässä siis scoutit näistä pelaajista:
Joe Petälä:
6’0 Guard/Forward From School Of Hard Knocks
+ Unlimited range
+ Lockdown Defense
+ Intangibles
+ Blocking Threat– Mental Lapses
– Can Be Streaky“Hated But Rated”
Ossi Siren:
5’5 Guard From Dime City
+ Dimes
+ Rebounds With Vengeance
+ Drives Llke a Cadillac…– … Shoots Like Rondo
Yhteydenotot Pho: 044 9900160, vain TXT, Mail: Lowermerion33joe@gmail.com
Joukkuekatsaus:
Luotaus liigan lähimenneisyyteen kertoo sarjan kärkipään osalta monotonista kieltään. Kestomenestyjiksi itsensä kiilanneet PYRPA, Viritys, TP-U ja Pulterit ovat hallinneet sarjaa käytännössä mielin määrin jo useamman vuoden ajan. Aikaisemmin mitaleita kuitanneet Aikalisä (ex-Hornets) sekä KOPS ovat taantuneet tasaisen keskikastin jäseniksi ajoittaisista valonpilkahduksistaan huolimatta. Liian harvassa ovat olleet leicestermäiset tuhkimotarinat, joissa jokin alempana sarjataulukossa majaillut joukkue olisi noussut edes kauden ajaksi kärkikahinoihin kaataen Top 4 -jengejä matkan varrella. Edellinen tällainen yllätys nähtiin kaudella 2010-2011, 6 vuotta sitten, kun Linkomiehet järkytti koripalloilevaa maailmaa voittamalla 13 pelistään 10, sijoittuen sarjassa toiseksi vain pisteen Viritystä huonompana.
Oma toiveeni tälle kaudelle onkin löytää joukkueista se seuraava Linkomiehet, joka voisi tuon tempun uusia ja sijoittua sarjassa kolmen parhaan joukkoon. Käymme joukkueet läpi ja nostamme perusteluiden kera muutaman kuuman vaihtoehdon tähän rooliin. Lisäksi vastapainona pyrimme myös löytämään Top4-joukkueista heikkouksia, jotka tuon uroteon haastajajoukkueille mahdollistaisivat. Mitkä kärkipään kestomenestyjistä ovat haavoittuvaisimmillaan tällä kaudella ja miten tuo notkahdus edes olisi mahdollista (vaatii siis kahden joukkueen “romahdusta” heikomman yllättäjän tieltä)?
Sarja on perinteisesti jakautunut vahvasti kolmeen, jopa neljään osaan. Kärkinelikon takana haastaja/keskikastiosastolla ovat roikkuneet KOPSin ja Aikalisän lisäksi Universtas, Morbid, Jäähdyttelijät, Spartans ja viime kauden uusi tulokas Donkki. Aiemmin tälle listalle kuulunut Linkomiehet on kärsinyt kokoonpano-ongelmista parin kauden ajan ja lipsahtanut siten tuon “jumbo-osaston” kärkipäähän yhdessä UKK:n kanssa. Peränpitäjien peränpitäjiä ovat olleet Lako ja Playsaukot, joiden taso on ollut sen verran kaukana muista joukkueista, että käytännössä nämä ryhmittymät ovat muodostaneet täysin oman kastinsa liigan hännille. Tälle kaudelle kuitenkin näistä joukkueista Playsaukot lopetti mittavan uransa sarjassa ja tilalle saatiin uutta verta Pakkostiilin sekä Kori-Hukkien toimesta. Nämä tervetulleet lisät sarjaan ovat alkukauden näyttöjen perusteella tuomassa todellisen piristysruiskeen nimenomaan tähän peräpään kamppailuun. Näin ollen sarjan “karkeajako” ennen sarjakauden alkua tai näin kolmen kierroksen jälkeen olisi jatkossa 4-7-5, joka olisi jo kohtalainen balanssi ja tarjoaisi entistä enemmän mielekkäitä pelejä kaikille mukana oleville porukoille. Tuon karkeajaon osalta palataan joukkuekohtaisissa ennakoissa tarkemmin, täysin noin sarja ei todennäköisesti tule käyttäytymään. Huhuissa olleeseen tulevaisuudessa siintävään lohkojakoon en halua tässä vaiheessa ottaa kantaa, vaikka hieman epäilevin ajatuksin sen osalta olenkin.
PYRPA:
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset (uusimmasta vanhimpaan):
1. – 2. – 1. – 3. – 1.
Tulleet pelaajat: ?
Lähteneet pelaajat: ?
Paras avaus (tällä kaudella pelanneista): Minetti-Nurisalo-Hämäläinen-Raunio-Mäkelä
Ajoittain tylsistyttävän ylivoimainen PYRPA on sarjan kestomenestyjä, joka ei tavallisesti tykkää taipua kauden aikana kuin satunnaisesti ja joskus finaaleissa. Joukkueen taso huomioiden voidaan spekuloida joidenkin otteluiden alunperäistäkään miellekkyyttä, mutta toisaalta mistäpä jäähdytteleville pelimiehille parempaakaan sarjaa löytyisi, jos divaripelien kiertäminen ja joukkueen pyörittäminen niissä piireissä ei innosta? Suomalainen veteraanikoripalloskene on sen verran ohutta, että kyllä PYRPAn paikka ylivoimaisuudesta huolimatta Korttelissa on. Hakasen firman joukkueen hyökkäyspeli on ollut vuosien saatossa aivan omalla tasollaan. Viimeksi viime kaudella joukkue piiskasi taululle melkein 96 pistettä per peli, joka oli ensimmäinen 90 pisteen ylitys sitten 2011-2012 kauden, jolloin legendaarinen Uzi Karmeli johdatti joukkueen miltei 106 pisteen tehtyjen korien keskiarvoon. Kun samaan aikaan joukkue myös huolehtii puolustuspään pitävyydestä miltei samalla pieteetillä (alle 60 PPG vastustajalle joka kausi ainakin viimeiset 7 vuotta), ei kovin montaa thrilleriä joukkueen korttelihistoriaan mahdu.
Pyrpan ykköstähti on itseoikeutetusti useita kertoja sarjan All Stars miehistöön valittu Tero Minetti, jonka ajoittainen puuttuminen kokoonpanosta ei yksittäisissä otteluissa kovin paljoa näy. Joukkue asettuu hyökkäyspäässä totutuille paikoilleen ja pallo pyörii esimerkillisen yksinkertaisesti pelaajalta toiselle. Pyrintö saa luotua paljon vapaita heittopaikkoja niin kaarelle kuin lähemmäs koria. Joukkueesta löytyy Timo Ekmanin johdolla muutamia tarkkasilmiä viivan takaa ja etukentän telaketjuosasto Markku Mäkelän esimerkistä pistää myös palloa sisään tehokkaasti paikan saadessaan. Tiukan paikan tullen Maestro Minetti luo heittopaikan itselleen vaikka väkisin.
Vaikka kyseessä on ikämiesjoukkue, ei PYRPA anna millekään sarjan joukkueista tasoitusta fyysisesti. Rivistöstä löytyy riittävästi vääntövoimaa ja sen mitä iässä häviää, paikkaa joukkue kokemuksessa sekä sijoittumisessa. Nopeajalkaisin joukkue PYRPA ei ole, mutta osaavat painostaa pallollista pelaajaa sekä peittää syöttölinjoja puolustuksessa luoden menetyksiä vastustajille. Näistä saattaa silloin tällöin Minetti, Petteri Nurisalo tai joukkueen “nuorisokaartin” edustaja Lassi Raunio juosta jaksaessaan myös nopeita koreja.
PYRPAn alkanut kausi on lähtenyt liikkeelle hieman kaksijakoisesti. Perusvoitot Linkomiehistä ja Jäähdyttelijöistä ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella jättivät väliinsä ensisilmäykseltä yllättävän tappion Universtaalle ottelussa, jossa Pyrinnöllä oli paikalla ykkösmiehistönsä. Tästä tappiosta huolimatta on hankala nähdä PYRPAa putoamassa pois kolmen kärjestä. Montaa lipsahdusta sarjassa ei saa tulla, jos kärkikaksikkoon itseänsä haluaa, mutta PYRPAn laaja materiaali ja rutiini pitää heidät sarjan kärkisijoilla. Toivotaan kuitenkin, että nuoremmalla innolla pelaavat haastajat saisivat järisytettyä PYRPAn ylivoimaa mahdollisimman monta kertaa, joko pisteitä vieden tai muuten tasaisten pelien merkeissä.
Joukkueen tulevaisuus tuntuu myös taatulta. Pyrinnön taustalla varustettuja jäähdyttelijöitä on varmasti jatkossakin tulossa miehistön vahvistukseksi ja taso tuskin tulee kauheasti nykyisestä putoamaan. Joukkueen selkeä ylivoima karistaa hieman sympatiaa pois, mutta noin muuten PYRPA vaalii puulaakitason prinsiippejä varsin esimerkillisesti.
Arvio: Hankala nähdä PYRPAn tasoisen joukkueen lipsahtavan ulos mitalipeleistä missään skenaariossa. Runkosarjassa sijoilla 1. – 2., sopivasti ristiinpelaten jopa 3.
Pirkkalan Viritys:
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 2. – 4. – 2. – 2. – 4.
Tulleet pelaajat: ?
Lähteneet pelaajat: Jari Lehtonen (Aikalisä), Enroos ?, Etu-Seppälä?
Paras avaus: Mäkinen-Salakari-Salminen-Elomaa-Aleknavitsjus
Oman urani alkuaikona mielikuvani Virityksestä oli sarjan kärkiporukka, jonka peli nojasi koripallon tylsiin peruskiviin: koko, kovuus, yhteispeli. Joukkue pärjäsi näillä prinsiipeillä hyvin, mutta ehkä oli nähtävissä PYRPAn ja Poliiseiden karkumatkalle lähtö. Viritys osui kuitenkin jackpotiin kaudelle 2012-2013, värvättyään riveihinsä Jukka Etu-Seppälän Pultereista, Henri Enroosin KOPSista sekä Andrus Aleknavitsjusin ylemmistä divareista. Erityisesti Andrus ja Etu-Seppälä olivat niin huikeita vahvistuksia, ettei ollut mikään ihme nähdä Virityksen ylittävän 80 tehdyn pisteen rajaa tuolla kaudella. Sittemmin Andrus on ollut on/off-pelaaja joukkueelle ja Etu-Seppälän Jukka ei enää viime kaudella tainnut pelejä ainakaan runkosarjassa pelata.
Tästä huolimatta joukkueen sijoitus sarjan kärkipäässä on pysynyt vakiona, vaikka sitä himoittua runkosarjan voittoa ei olekaan tullut. Joukkueen ydinryhmä on pysynyt hyvin kasassa jo useamman vuoden ajan. Ijäs, Salminen, Mäkinen ovat pitäneet yhtä pidemmän aikaa ja vuosien varrella joukkueeseen ovat tulleet mukaan mm. Salakari, Elomaa, Leander ja Saario. Toki joukkueen iskukyky ja vaarallisuus on aivan eri tasolla Andruksen ollessa paikalla, mutta häntä voisi kutsua puulaakijoukkueille tyypilliseksi ja erittäin onnistuneeksi täsmävahvistukseksi. Ja onhan koripallo kuitenkin joukkuelajin statuksestaan huolimatta myös hyvin vahvasti yksilötaitoon nojaava urheilumuoto, joten tätäkin perinnettä Andruksen dominanssi jo muutenkin vahvalla Virityksen etukentällä vaalii. Joukkueen vahvuuksien painottuessa enemmän kokoon, fyysisyyteen, yhteispeliin ja oikeanlaisiin roolituksiin, ei ole ihme ettei yli 80 pisteen kausia ole tullut enempää. Joukkueella ei ole varsinaista go-to-scoreria em. tähtipelaajien takana, vaan pisteiden tekeminen jakautuu tasaisesti.
Hienoisia kysymysmerkkejä joukkueen kauden ympärille asettaa alkukauden kolmen pelin perusteella tulleiden ja lähteneiden pelaajien epätasapaino. Lehtonen on varmuudella vaihtanut seuraa, mutta pelaavatko muut listan pelaajista vielä tämän kauden aikana Virityksessä? Kuten KOPS 3. peliviikolla osoitti, on Viritys ilman tähtivahvistuksiaan lyötävissä nappisuorituksella. Ja tämän kauden korttelikorissarja ei anna liian montaa lipsahdusta anteeksi, jos neljän sakkiin ja mitalipeleihin halajaa.
Joukkue on erittäin perinteinen puulaakijoukkue, jolla on yhteistä historiaa, selkeä pelillinen identiteetti ja divarivahvistusten käyttö on hillittyä. Joukkueen jatkuvuus lienee myös taattu, kun isäntäseuran divarikallet haluavat lähteä jäähdyttelemään uransa päätteeksi. Viritys tarjoaa tähän luontaisen jatkumon, joka takaa joukkueelle menestysrikkaan tulevaisuuden.
Arvio: Kysymysmerkkejä on ilmassa, joten runkosarjaa tuskin voitetaan tällä nipulla. Voi jopa lipsahtaa mitalipelien ulkopuolelle, jos Andruksen pelimäärät jäävät vaatimattomiksi ja jos kuumimmat haastajat pystyvät pelaamaan tasaisen kauden. Runkosarjassa sijoilla 3. – 6.
TP-U
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 5. – 1. – 4. – 1. – 3.
Tulleet pelaajat: Tomi Pennanen (VeHu), Jere Suuriniemi, Lauri Ruoholahti (VeHu)
Lähteneet pelaajat: Ville Korhonen, Jani Ikonen, Juuso Saastamoinen, Eero Jyväsjärvi ?
Paras avaus: Koivusalo-Iso-Tuisku-Pekkarinen-Eskola-Tarhonen
TP-U kuuluu sarjan parhaisiin joukkueisiin ja omissa kirjoissani se olikin aika selkeällä erolla paras vielä viime kauteen saakka. PYRPAn tapaan myös TP-U:n materiaali on ollut täysin ylivertaista sarjan muihin sakkeihin verrattuna, tehden otteluista ajoittain aikamoista kärsimysnäytelmää vastustajille. Joukkueeen ydinkolmikko on ollut ikuisesti Mikko Eskola, Timsi Koivusalo ja Jussi Iso-Tuisku. Poliisit ovat myös perinteisesti pelannut aina mahdollisimman kapealla materiaalilla, todennäköisesti maksimoidakseen peliaikansa sekä statsit. Kun mukaan on saatu viime vuosien saatossa nimiä kuten Ville Korhonen, Eero Jyväsjärvi, Jani Ikonen ja Juusto Saastamoinen, ei muilla joukkueilla PYRPAa lukuunottamatta ollut juurikaan nokan koputtamista. Tappioita on toki aika ajoin tullut joukkueen kärsiessä pelaajakadosta langanlaihan rinkinsä johdosta. Tästä syystä runkosarjavoittojakaan ei ole tullut kahta enempää viiteen viime vuoteen.
Viime kaudella 80-90 PPG:n tasosta kuitenkin romahdettiin käsittämättömään 57 pisteeseen per peli. Selityskin on selvä. Joukkueen parhaat pelaajat Korhonen, Saastamoinen sekä Ikonen lähtivät pelaamaan ylempiä divareita, ja korvaajia ei hankittu tilalle. TP-U jopa joutui luovuttamaan yhden pelin kauden aikana, joka jätti pahan maun moneen suuhun. Ylipäätään TP-U:ta on hankala pitää kovin sympaattisena joukkueena. Mukaan värvätään tavallisesti pelaajia todella korkeilla kriteereillä, harvempi mukaan tullut pelaaja on tasoltaan alle III-divarin. Voisi kuvitella joukkueen, jolla on suuria vaikeuksia saada kokoonpano kasaan, ottavan rinkiin pelaajia hieman laupeammillakin ehdoilla. Viime kaudella apuun tuli aikaisemmin II-divarissa dominoinut ja Aikalisää yhden kauden ajan vahvistanut Tatu Pekkarinen. Joukkueen “omista pojista” koostuva avausviisikko lienee jopa sarjan paras. Nyt kun penkin päähän on otettu roolipelaajiksi VeHu:n IV-divarin rotaatiopelaajat täyttämään poissaolevien aukkoja, on TP-U todella lähellä kruisailla runkosarjan ykköseksi.
Kapeasta materiaalista johtuen Poliisit harvemmin esittää mitään tempokorista hyökkäyspäässä. Palloa tuodaan maltilla ylös, jonka jälkeen Timsi laittaa pelin liikkeelle. Iso-Tuiskun rooli pallottomana pelaajana on iso, ja hän onkin yksi liigan parhaita off the ball pelaajia. Poliiseilla ei myöskään ole mitään ongelmaa tehdä koreja heittämisen ja kuvioiden lisäksi puhtaasti fyysisesti runnomalla. Harvempi joukkue sarjassa pystyy antamaan TP-U:lle vastusta kummankaan korin läheisyydessä. Puolustuspäässä TP-U turvautuu useimmiten seisovaan paikkaan, jossa korin alle ei päästetä ketään. Ennemmin Poliisit luottavat siihen, etteivät vastustajat saa roiskittua vapaitakaan kaukoheittojaan sisään. Kuumat pelaajat otetaan pois, mutta muuten heittopaikan saaminen kauempaa ei mikään mahdoton tehtävä ole.
Aivan sarjan sympaattisimpiin joukkueisiin Poliisit eivät valitettavasti lukeudu. Plussaa tietenkin pitkään yhdessä pelanneesta ydinkolmikosta ja onnistuneista värväyksistä, mutta puulaakihenkeä ei ole aivan samaa vertaa kuin monissa muissa joukkueissa. Useissa lajeissa on tullut vastaan tällaisia omiin sarjoihinsa aivan liian kovatasoisia porukoita, joilla ei tavallisesti vaihtomiehiä ole yhtään ylimääräistä ja meininki kentällä on todella ylimielistä. Poliisit ovat harvemmin ylimielisiä, eivätkä juurikaan sorru minkäänlaisiin mauttomuuksiin, vaan käyvät kentällä kuntoilemassa ihan reilussa hengessä. Viime kauden kaltaisia luovuttamisia ei toivottavasti enää jatkossa nähdä.
Arvio: Otteluohjelmien hintsu julkaiseminen saattaa vaikeuttaa aikataulujen sopimista, mutta eiköhän sieltä tarpeeksi monena viikonloppuna tule tarpeeksi pelimiehiä paikalle. Runkosarjan sijoille 1. – 3. hieman aktiivisuudesta riippuen.
Pispalan Pulterit
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 3. – 3. – 3. – 7. – 2.
Tulleet pelaajat: –
Lähteneet pelaajat: –
Paras avaus: Petänen-Taubert-Mattinen-Taponen-Holli
Pulterit on Pispalan Tarmon IV-divisioonan joukkue, joka pelaa myös Korttelikorista. Sinänsä hieman huvittavaa, että itse asiassa Pulterit on kovempi nippu kuin tuo nelosdirren kokoelma, koska joukkueen parhaat pelaajat Holli ja Petänen eivät pelaa divaria. Varsinkin Hollin värvääminen viime kaudeksi oli Pultereita todellinen gamesaver joukkueelle, joka kaipasi kipeästi johtavaa pelaajaa kokoonpanoonsa haastaakseen muut kärkipään porukat. Pulterit ei ole koskaan ollut samanlainen korintekomasiina kuten PYRPA tai TP-U eikä heillä ole ollut Virityksen tapaan Andruksen kaltaista supertähteä jengissä. Joukkueen käyntikortti ei näiden muiden jengien tapaan ole ollut myöskään fyysisyys tai koko, vaan Pultereiden vahvuus on aina lähtenyt tasalaatuisesta materiaalista, joka pelaa hyvää joukkuekoripalloa molemmissa päissä kenttää. Varsinkin aikaisemmin tehokkaammassa käytössä ollut “sakset”-kuvio oli legendaarinen näissä piireissä. Kaikesta näkee, että yhteinen pelitapa on hiottu divarivuosien aikana huippuunsa.
Pulterit on sijoittunut runkosarjassa tasaisesti kärkipäähän, mutta viimeiset neljä vuotta Top2:n ulkopuolelle. Joukossa on jopa 7. sija kaudelta, jona Pulterit menettivät ykköspelaajansa Jukka Etu-Seppälän Viritykselle. Toki tuokaan kausi ei tuloksia tarkastellessa ollut mikään katastrofi. Sarjasijoitus kertoo vain siitä, että hävitessäsi kärkipään keskinäiset matsit ja ottaessasi sen lisäksi pataan muutaman kerran haastajilta, olet nopeasti ynnä muut sijoilla pyörimässä. Virhemarginaalia ei kauheasti ole. Toki tuolla kaudella Etu-Seppälän lähdön lisäksi nähtiin myös Petäsen Samin osalta merkittävä tason notkahdus. Edellisellä kaudella parikymmentä pojoa per peli pussittanut takuri ei ole aivan entiselle tasolleen toipunut tuon huippukauden jälkeen.
Holli tuo joukkueelle kipeästi kaivatun fyysisen preesensin omalle korille ja on yksi liigan parhaista pelaajista luomaan omat heittopaikkansa hyökkäyksessä. Hollia täydentää iso liuta erittäin rutinoituneita divarijyriä Taubertin veljeksistä lähtien aina Korttelilegenda Manu Myllymäkeen saakka, joka värvättiin pari kautta sitten Aikalisästä joukkueen riveihin. Pultereilta saa muutama pelaaja olla poiskin (ei Holli), eikä tason putoamista tapahdu. Joukkueen suurin heikkous on muita kärkipään porukoita vastaan fyysisyyden puute ja noin yleisellä tasolla miehistön hienoinen vanheneminen. Askeleen painaminen voi näkyä tällä kaudella muutamia nuorempia haastajasakkeja vastaan, jotka tulevat peleihin todella kovalla höngällä. Mm. ottelu Donkkia vastaan on todella mielenkiintoista nähdä. Tuossa kohtaamisessa nähdään miten käy kokemuksen kohdatessa nuoruuden innon.
Pulterit on perinteinen Korttelikorisjoukkue, jolla on pitkät perinteet ja toiminnan jatkuvuuskin tuntuu olevan luotettavalla tasolla. Pieni miinus pitää antaa niin vahvasta divaristatuksesta, mutta toisaalta joukkueen tähtipelaajien “divarittomuus” ja joukkueen vahvuuksien nojautuminen muihin kuin fyysisiin avuihin paikkaa tätä epätasapainoa.
Arvio: Pulterit on splitannut kärkipään kohtaamiset 1-1 Poliisien ja Virityksen kanssa. PYRPAlta tullee turpaan, joten kahden kärkeen on vaikea mahtua. Runkosarjan sijoille 3. – 6., ellei sitten Poliisien epäaktiivisuus avaa ovea kahden kärkeen.
Universtas
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 7. – 7. – 5. – 6. – 9.
Tulleet pelaajat: Arttu Piirainen (PäLu), Matti Heikkilä (PäLu)
Lähteneet pelaajat: Yliopiston edustajat?
Paras avaus: PäLun avauskokoonpano
Sarjan turvallisen keskikastin pitkäikäinen edustaja Universtas on ottanut viime vuosina askelia kohti terävimpää korttelikärkeä samaan tahtiin kuin Pälkäneen Luja-Lukko on ottanut askelia V-divarista aina viime kauden III-divarin karsintoihin saakka. Samaan tahtiin on myös joukkueen divaripitoisuus noussut lähelle sataa ja tämän kauden peleissä joukkue onkin koostunut miltei täysin PäLun pelaajista sekä penkiltä apuja antavista ERP Basketin (IV-divisioona) pelureista. Erityisesti puolustuksessa tämä joukkueen tason paraneminen on näkynyt viimeisten kolmen kauden aikana. Aikaisemmin 65-70+ pistettä päästänyt joukkue on päästänyt kolme edellistä kautta 60 tai alle pistettä, viime kauden erinomaisen 55 vastustajien korintekokeskiarvon ollessa huippusuoritus.
Herää kysymys siitä, onko joukkue enää uskollinen juurilleen? Käsitykseni mukaan alkuperäinen idea oli tarjota yliopisto-opiskelijoille ja työntekijöille mahdollisuus pelata koripalloa puulaakisarjassa. Nykyisen joukkueen yliopistopitoisuuteen en ota kantaa, mutta silmämääräisesti katsottuna penkin päästä ei vanhoilla pieruilla pahemmin ole kentälle asiaa ottelun aikana ja sama trendi tuntui olevan jokunen vuosi takaperin myös mukaan tulleiden vaihto-opiskelijoiden osalta. Kolme surullismielistä kiinalaista eivät minuutteja juurikaan saaneet tiukoissa väännöissä voitosta. Onko joukkueella enää yhtymäkohtaa alkuperäiseen ideaansa vai onko tarkoitus tarjota IV-divarin kavereille ylimääräistä sparria lauantaipäiville? Ja miten käy, jos PäLu nousee kolmoseen? Tai jos divarijengeillä on päällekkäiset pelit korttelin kanssa?
Yksilötasolla joukkuetta johtaa huikealla tavalla kehittynyt Jaakko Saukkonen, jonka rahkeet riittäisivät nähdyn perusteella helposti III- ja jopa II-divariin. Varsinkin miehen heittorange on jotain muuta kuin kenelläkään muulla pelaajalla koko sarjassa ja kun ympärille löytyy myös muutamia muita kolmoslinkoja ja pistenikkareita, on joukkueen pysäyttäminen hyökkäyspäässä haastavaa. Käytännössä Saukkonen täytyy puolustaa stephcurrymaisesti puolesta kentästä lähtien ja pakottaa mies ajamaan sisälle, jossa hän on vain hyvä viimeistelijä erinomaisen sijasta.
Ero aikaisempaan on kuitenkin tullut puolustuksessa, johon divarista värvätty koko ja fyysisyys on tuonut uuden ulottuvuuden. Universtas pystyy pelaamaan hyvin aggressiivista puolustuspeliä, joka aiheuttaa vastustajille helposti pallonmenetyksiä ja huonoja heittoja. Joukkueen pelaajat pärjäävät hyvin 1v1 ja yhteinen divaritausta auttaa heitä myös apupuolustuksessa, joka on hyvää luokkaa. Saukkos-Joonaan fyysinen preesens ja blokkiuhka korin alla paketoi puolustuskonseptin, jossa ei ole selkeää heikkoutta.
Jos Universtas saa divarinippunsa paikalle hyvällä prosentilla tällä kaudella, on sillä mahdollisuus olla todellinen uhka Top4-joukkueilla. Tästä näyttönä tältä kaudelta on jo PYRPAn likipitäen parhaan miehistön kaataminen selvänumeroisesti Pikkolan kentällä ja vahvalla nipulla paikalle saapuneen Aikalisän niistäminen hieman huonommallakin pelillä. Universtaan nousu on sarjan kärkipään kannalta tervetullut mauste, mutta hieman makua vie perinteiden unohtaminen ja erittäin korkea divaripitoisuus.
Arvio: PäLun pelit on saatu hyvin sovittua perjantai-iltoihin, joten uskon Universtaan olevan kovassa tikissä koko kauden. Jos antavat Pultereille ja Viritykselle samaa lääkettä kuin PYRPAlle, on Top2 tosiasiaa. Runkosarjan sijoille 2. – 5., onko ykkössijakin jopa haarukassa?
Donkki
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 10., –
Tulleet pelaajat: Ruben Vaherto (TaNMKY II), Xavier Breducci (TanMKY II, Petja Venäläinen
Lähteneet pelaajat: ?
Paras avaus: Vaherto-Vainio-Kostilainen-Nissilä-Kukkonen
Viime kaudella mukaan Kortteliin tullut Donkki ei sytyttänyt maailmaa tuleen nuoruuden innollaan, vaan jäi lopulta sarjassa 10. tilalle. Otteissa oli silti potentiaalia, parhaina esimerkkeinä Spartansin niistäminen tiukan väännön jälkeen, pisteen anastaminen hyvällä sakilla liikkeellä olleelta Universtaalta ja roikkuminen PYRPAn mukana suht tasaväkisesti. Joukkueen pelaajien parhaimmisto pelaa Morbidissa ja Tampereen Namikassa, mutta iso osa pelaajista on myös puhtaita harrastepelaajia. Jo viime kaudella kävi selväksi mikä on joukkueen käyntikortti – kenties koko sarjan paras miespuolustus, joka todella tulee iholle koko 50 minuutin ajan. Joukkueessa on myös reagoitu viime kauden suurimpaan heikkouteen eli pisteidentekoon. Joukkueen pisteidentekoon kykenevä osasto oli liian kapea Robert Perttilän ja Tommi Kostilaisen kantaessa liian suurta vastuuta scooraamisesta. Nyt mukana on muutaman vuoden tauon jälkeen Ruben Vaherto, joka tuo takakentälle yhden hyvän ja sähäkän scooraajan lisää. Huhujen mukaan myös toinen uusista tulokkaista, Xavier Berducci, olisi kova poika ainakin donkkaamaan. Ei lienee epäselvyyttä siitä mikä joukkue on sarjan atleettisin!
Jos Donkki pystyy tällä kaudella pitämään kiinni tukahduttavasta puolustustyylistään ja löytää vastauksia pisteiden tekemiseen vahvistustensa kautta, on heillä mahdollisuus nostaa sarjasijoitustaan huomattavasti. Yksi iso kysymysmerkki on ollut etukentän pelaajien kyky vääntää ja painia molemmissa päissä kenttää. Paljon lepää Nissilän ja Kukkosen harteilla tämän osalta, mutta harvalta joukkueelta sellaista dominoivaa voimaa etukentälläkään on, jolla Donkki täysin aseettomaksi jäisi.
Vasta toista kautta mennään, joten Donkin tulevaisuuden suunnasta on hankala tehdä arvioita. Jos joukkuetta ei aleta ahtamaan liian täyteen divarijamppoja, on tulevaisuus sympaattisena kortteliporukkana taattu. Hieman huolestuttavalla tavalla joukkueen kokoonpano on aika nopeallakin tahdilla muovautunut divarijoukkueiden kokoonpanolistojen palapeliksi.
Arvio: Tulee kaatamaan monta sakkia pelkällä puolustuksella ja atleettisuudella. Jos pisteiden tekeminen ei nouse kynnyskysymykseksi, haastaa Top4 tosissaan. Runkosarjan 4. – 7., mahkut jopa kolmospostille divarijamppojen sitoutuessa tekemiseen 100%.
Aikalisä
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 4. – 9. – 10. – 8. – 5.
Tulleet pelaajat: Jari Lehtonen (Viritys), Eppu Heinonen, Tuomas Levonen, …
Lähteneet pelaajat: Jura Ratia ?, Pekka Päivike ?, Jouni Kalliomäki ?, …
Paras avaus: Mäkinen-Eskelinen-Eskola-Salminen-Lehtonen
Aikalisän kokoonpanon seuraaminen viime vuosilta käy jo työstä, siinä määrin paljon ovet ovat käyneet ex-Hornetseissa sisään ja ulos. Syytä näin suureen vaihtuvuuteen voi vain arvailla, mutta joukkueen kunniaksi on sanottava sen tehneen esimerkillisen ryhdistäytymisliikkeen muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin peleille tuli usein vain 3-5 pelaajaa. Siinä vaiheessa näytti siltä, ettei joukkueella ole enää tulevaisuutta Kortteliliigassa, mutta niin vain nimenvaihdoksen myötä hommaan saatiin uutta rotia. Pois seurasta ovat vuosien varrella lähteneet mm. seuraavat kovat pelimiehet: Arimo Siren (LaKo/Playsaukot), Manu Myllymäki (Pulterit), Ville Jokela (PYRPA), Tatu Pekkarinen (TP-U). Toki tilalle on myös tullut uutta miestä ja nykyään perusmiehistö koostuukin V-divisioonan YPan pelaajista.
Aikalisän vahvuus on aina ollut sen “telaketjuosasto”, jota on johtanut ikuisuudelta tuntuvan ajan Manu Eskola suvereenilla otteella. Muita nykyisen ison kaartin kärkimiehiä ovat tilastojen valossa isoja kehitysloikkia tehnyt Lassi Salminen, Timo Kosonen ja uusi värväys Virityksestä, Jari Lehtonen. Lisäksi nähtäväksi jää näemmekö vielä Kortteliliigan peruskalustoon kuuluvaa “Pätkä” Päivikettä peleillä. Tällä kaudella mies ei ole esiintynyt, kuten ei ole myöskään sarjan kautta aikojen paras kolmoslinko Jouni Kalliomäki. Molempien panosta kaivattaisiin kipeästi, jos Aikalisä tahtoo uusia viime kauden nappisuorituksensa, jonka avulla he sijoittuivat runkosarjassa kolmen kuivemman kauden jälkeen huikeasti neljänneksi.
Joukkueen elossa pitämisen lisäksi pitää nostaa hattua myös korjausliikkeille, joita ollaan tehty takakentän ja etukentän tasapainon löytämiseksi. Enää Niemen Arin ei tarvitse urakoida yksinäisenä takamiehenä koko peliä, vaan johtavan aseman Aikalisän pelintekijänä on ottanut nuoriso-osastoa edustava Leevi Mäkinen, jolla on varaa tulevina vuosina kehittyä yhdeksi sarjan johtavista takamiehistä. Muutenkin takakentällä on tällä kaudella ollut enemmän optioita, mm. uudet hankinnat Tuomas Levonen ja Eppu Heinonen tuovat sinne kivasti jalkoja. Tämän myötä voimme olettaa Aikalisän puolustuksen pääsevän ainakin lähelle viime kauden 53 päästettyä pistettä per peli. Myös hyökkäyspäässä korjausliikkeet näkyivät viime vuonna, joukkueen palatessa 70 tehdyn pisteen keskiarvon tuntumaan. Aikaisemmassa historiassaan silloiselle Hornetsille ei ollut homma eikä mikään puhkaista 80 pisteen rajaa. Niihin aikoihin tuskin ollaan palaamassa kovempitasoisessa sarjassa, mutta vähempikin voi riittää Top4:n haastamisessa.
Isoin kysymysmerkki on mielestäni löytää se johtava pelaaja, joka voittaa tiukat pelit Aikalisälle. 3. kierroksella Lempäälässä joukkue voitti ensimmäisen jakson Universtasta vastaan, mutta ei löytänyt lääkkeitä tasaisen pelin voittamiseksi jälkimmäisellä puolikkaalla. Lähinnä tällaisia pelaajia vakituisesti peleihin tulevista voisivat olla Manu Eskola ja Leevi Mäkinen. Eskolan temput suurin osa joukkueista tietää sen verran hyvin, etteivät samat liikkeet enää välttämättä pelin lopussa enää toimi ja Leevin kannattaa vielä tutkia hieman esim. Jäähdyttelijöiden Saken tekemistä ratkaisuhetkillä. Tasaisia pelejä sarjassa varmasti tulee eteen, jopa ennätyspaljon tällä kaudella, joten ratkaisut clutchtilanteisiin voivat hyvinkin näytellä merkittävää roolia loppupistemäärää katsellessa.
Divarijengistä koostuvalle ja paljon vaihtuneelle rungolle ei voi sarjan sympaattisimman jengin leimaa antaa. Lisäksi osalla joukkueen pelaajista on ollut tapana ajautua kentällä aikamoisiin nokkapokkiin ja välienselvittelyihin. Nämä taas eivät kuulu sarjan luonteeseen ja toivon mukaan parempi pelillinen menestys karsii tätä osastoa entisestään. Plussaa Aikalisälle annetaan siitä, että luovuttamisen sijaan joukkue saatiin kasattua uudestaan ja ilmeisen hyvävoimaiseksi.
Arvio: Kokenut, fyysinen ja laaja (ei pelkästään fyysisesti) miehistö takaa tasavarman suorittamisen läpi kauden. Vaikeasti voitettava nippu, mutta riittääkö vääntö Top4 joukkueita tai kovimpia haastajia (Universtaalle jo Loss, Donkki) vastaan? Sijoittuu runkkarissa sijoille 5. – 8., jos Ratiat, Päivikkeet ja Kalliomäet feattaavat ahkerasti, voi uusia viime kauden sijoituksensa nelosena.
Banzai! Morbid
Viimeisen viiden kauden runkosarjasijoitukset: 8. – 6. – 8. – 11., –
Tulleet pelaajat: Toni Heittola (UK-K), Ville Rajamäki (UK-K), Ari-Pekka Pietilä
Lähteneet pelaajat: ?
Paras avaus: Ekqvist-Hakamäki-Ahonen-Mäkinen-Pietilä
Viidettä kauttaan korttelisarjoissa aloitteleva divaridynastia Morbidin Banzai!-joukkue lähtee tähän kauteen suurin toivein. Joukkue on vahvistunut siirtomarkkinoilla merkittävästi, joten odotettavissa voi olla parin kauden takaisin kuudennen sijan kaltainen urotyö suht muuttumattomana pysyneeltä joukkueelta. Banzai! ei ole koskaan ollut mikään korintekomasiina, vaan pistetehtailu on ollut tosi vahvasti muutamien yksittäisten pelaajien sekä vierailevien tähtien (Näppilä, Ahonen, Vaalavuo) harteilla. Puolustuspäässä joukkueen konsepti on ollut hallussa jo pidempään, mutta varsinkin kaksi edellistä kautta (52 OPPG, 55 OPPG) ovat olleet rautaa. Joukkue turvautuu pitkälti miespuolustukseen, jota myös joukkueen vähemmän osaavat pelaajat toteuttavat kovalla asenteella. Tämän kauden jättipotti puolustuksen osalta on ollut sentteri A-P Pietilän värvääminen peleille. Mies vaikutti olevan todellinen “rim protector”, joka tuo mukanaan Banzai!:n oman korin puolustukseen aivan uuden ulottuvuuden. Hyökkäyspäässä Pietilä pystyy myös tuomaan pisteitä korin läheltä ja levypalloista siivoten, joka on tervetullut avu joukkueelle, jonka etukentän pisteet ovat olleet miltei tyystin Juuso Mäkisen hypäreiden varassa. Unohtaa ei pidä myöskään UK-K:sta ja Morbidin divarijengistä värvättyä Ville Rajamäkeä, joka on laadukas ja ennen kaikkea älykäs iso mies rotaatioroolista käsin.
Banzai! on kuitenkin lähtökohtaisesti erittäin perimeter-orientoitunut joukkue, jota johtaa sarjan ehkä paras scoring guard Olli Ekqvist. Hyvää taustatukea tulee ikiliikkuja Sami-Pekka Hakamäeltä sekä todennäköisesti Heittolan Tonilta. Heittola ei kukoistanut UK-K uransa aikana potentiaalinsa mukaisella tavalla, kenties liian suuri pallollinen vastuu ja odotukset pisteidenteosta aiheuttivat liikaa paineita mielialapelaajalle. Banzaissa Heittola saa pelata vapautuneesti off the ball roolia, joka sopii hänen taidoilleen paremmin kuin hyvin. Näiden pelaajien lisäksi isossa roolissa hyvän runkosarjasijoituksen jahtaamisessa ovat VeHU:n Henrik Ahonen sekä Morbidin parhaisiin pelaajiin lukeutuva Janne Sievälä (ei vielä pelejä tällä kaudella). Jos nämä herrat ja satunnaisesti käytössä olevat Vaalavuo sekä Näppilä pääsevät hyvin paikalle, voi Morbid laajentuneella materiaalillaan jyrätä hyvin lähelle Top4-sijoitusta.
Banzai! Morbid koostuu hyvin pitkälti divaripelaajista, joten puulaakiromantiikkaa joukkueesta löytyy suurin piirtein saman verran kuin tehotuotantoon tarkoitetusta jättikanalasta verrattuna lähikanalan luomutuotteisiin. Joukkueen ydinporukka on kuitenkin pysynyt hyvin pitkälti samana ja se toimii myös jossain määrin heikompien pelaajien “kasvatuslaitoksena” NHL-farmin tapaan, joten mitenkään muoviselta viritys ei tunnu vaikka nämä heikoimmat pelaajat eivät mitään isoja minuutteja pelaakaan. Joukkueen pysyvyys on myös hyvällä tasolla emäseuran koon johdosta, joten Banzai! on sarjan paremmasta päästä näistä divariviritelmistä.
Arvio: Hyvin lähellä uusia parhaan runkosarjasijoituksensa tai jopa ideaalitilanteessa parantaa sitä. Runkosarjan sijoille 6. – 9.
Dunkin’ Spartans
Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 9. – 8. – 7. – 10. – 11.
Tulleet pelaajat: Mikko Myllykangas
Lähteneet pelaajat: –
Paras avaus: Bass-Hurskainen-Kananen-Shreck-Myllykangas
Spartans on tehnyt hidasta, mutta vääjäämätöntä nousua sarjan alemman kastin höntsäporukasta uskottavaksi keskikastin koripallojoukkueeksi. Vielä kaudella 2012-2013 sparttalaiset tuskastelivat helmasyntinstä, pisteidenteon, kanssa. Mukaan tuolleckaudelle tulleet Hakola ja Hurskainen hakivat vielä roolejaan, eikä kukaan joukkueen pelaajista tehnyt 7.6 pistettä per peli enempää. Ei siis ihme, että joukkue jäi sillä kaudella todella säälittävään 51 pisteen tehtyjen korien keskiarvoon. Seuraavalla kaudella joukkueen roolituksia saatiin selkiytettyä ja pelitapa otti pieniä askeleita kohti jonkinlaista säännönmukaisuutta. Tuloksena oli hieno 7. sija, joka oli Spartansille siihen aikaan todellinen tasonylitys. Tämän jälkeen joukkuetta on muokattu kaudesta toiseen muutamilla pelaajamuutoksilla, mukaan ovat tulleet mm. Juha Kananen (VeHu), Joonas Shreck (ex-RaPy) ja uusimpana tulokkaana sentteri Mikko Myllykangas. Joukkueen pistekeskiarvo onkin saatu hilattua 60 pisteen paikkeille viimeisen kolmen kauden ajan.
Puolustus on ollut Spartansien perinteinen vahvuus, tosin jostain syystä joka toisella kaudella tunnutaan päästävän yli 60 pojoa, kun taas joka toisella kaudella mennään alle 60:n täpän. Ykkösprioriteetti joukkueen vahvistamisessa on ollut fyysisyyden ja koon kasvattaminen. Tälle kaudelle Spartans lähteekin poikkeuksellisen kookkaalla joukkueella – mukana on 3 luontaista sentteripelaajaa ja useampi isoa laituria heittämällä pelaamaan kykenevä pelaaja. Tälläkin kaudella puolustuspelaamisen pitää olla se kulmakivi, jolle mahdolliset menestystoiveet asetetaan. Jos pakki vuotaa, ei joukkueen rutiini tule hyökkäyspäässä riittämään tämän paikkaamiseksi.
Minkäänlaisen johdonmukaisen pelikonseptin sisäänajaminen on ollut hankalaa, koska kaikki joukkueen pelaajat eivät käy harjoituksissa ja edelleen suurella osalla porukasta ei ole mainittavaa juniori- tai divaritaustaa. Tiettyjä periaatteita ollaan saatu sovittua, mutta suurimmaksi osaksi hyökkääminen on puhdasta freelanseeraamista. Tämä näkyy otteluiden välillä ja usein jopa otteluiden sisällä. Hyökkäyspelaaminen voi lähteä jengoiltaan helposti, tosin aivan aikaisempien vuosien päätön kana tapaista panikointia enää harvemmin nähdään. Aiemmin ongelmana olleeseen kaukoheittovoiman puutteeseen joukkue ei ole selkeää yksittäistä vastausta siirtomarkkinoilta löytänyt, mutta toivon mukaan Myllykankaan mukanaan tuoma sisäpeliosaaminen vapauttaa myös kaarelle lisätilaa ja -aikaa onnistuneiden heittosuoritusten tekemiseksi.
Kauden alku on ollut myönteinen, edellisen kauden vastaaviin peleihin nähden Spartans on kerännyt kaksi pistettä enemmän (Linkomiehet, TP-U molemmilta piste enemmän kuin viime kaudella). Spartans on muutaman lähivuoden aikana pärjännyt verrattain hyvin keskikastin joukkueiden väännöissä, joten uusimalla nuo uroteot ja kenties nappaamalla Viritykseltä tai Pultereilta irtopisteitä, ovat mahdollisuudet parantaa edellisen kauden 9. sijaa. Kovan työn takana tuo kuitenkin on, koska moni muukin samoista sijoista taisteleva yhdistelmä on vahvistunut sitten viime näkemän.
Sympatiaa tälle joukkueelle on helppo jakaa! Spartansilla on riveissään vain muutamia divaripelaajia ja joukkueen ydinporukassa on puhtaita harrastepelaajia vailla aiempaa kokemusta “tosipeleistä”. 5/5 puulaakimeiningistä sparttaneille, eikä mukana ole yhtään kotiinvetolisää!
Arvio: Taistelee kynsin hampain sijoista kärkinelikon takana. Runkosarjan sijoille 7. – 10., nappisuorituksella sijan pari ylemmäs. Neljän sakkiin lento ei riitä.
KOPS
Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 6. – 5. – 11. – 4. – 10.
Tulleet pelaajat: ?
Lähteneet pelaajat: Österlund (III-divari), Filppu ?
Paras avaus: Massoud-Kulmala O.-Tamminen-Paavilainen-Saarela
KOPSin ennakoiminen sarjan häntäpäähän on rohkea veto ottaen huomioon sen sijoitukset neljän viime kauden ajalta. Joukkue ei kuitenkaan enää ole se sama, joka on kahminut mitaleita edellisellä vuosikymmenellä (mm. runkosarjan 2. kaudella 08-09) eikä mielestäni edes sama kuin viime kaudella. Kausisijoituksia katsomalla on myös todennettavissa joukkueen sukeltavan kunnolla silloin kun se sukeltaa.
KOPSin peli on tilastojen perusteella nojautunut aina enemmän tai vielä enemmän kovatasoisten takamiesten varaan. Näitä takamiehiä kuten esimerkiksi Timo Vartiainen tai viime kaudella 18 PPG paukutellutta Konsta Österlundia yhdistää myös isot pistelukemat, joita heidän on täytynyt tehdä pelien voittamiseksi. Nyt tämän hetkisen tiedon mukaan jäljellä ei ole kuin Seif Massoud, jolla on todella kova paikka hilata KOPS viime kauden sijoille. Kun ympäriltä on vielä ottelulistojen perusteella lähtenyt myös muita nimiä kuten Jokinen, Enroos, Kiskonen ja Filppu, on tehtävä nykytasoisessa Kortteliliigassa miltei tekemätön. KOPSin tehtyjen korien pistearvo on vuosien saatossa saattanut heilahdella jopa yli 20 pistettä per kausi. Viimeisin yli 70 pisteen ylitys nähtiin 12-13 kaudella, kun Uzi Karmeli mätti pisteitä joukkueelle. Nyttemmin jopa 60 pisteen raja on tehnyt tiukkaa.
Aliarvioida KOPSin rutiinilla rikastettua joukkuetta ei kuitenkaan pidä. Tästä hyvänä osoituksena edellisen peliviikon sensaatiomainen voitto Virityksestä. Tuossa ottelussa Massoud teki 28 pistettä, yli puolet joukkueensa saldosta, ja johdatti perinteiseen KOPS-tyyliin joukkueensa voittoon sarjan yhdestä voimatalosta. Tokikaan Andrus ei tuossa pelissä pelannut, mutta pirkkalalaisten joukkue oli silti tuollakin porukalla selkeä ennakkosuosikki. Viritys-pelin vastapainona joukkue hävisi selvästi Lempäälän Kori-Hukille, jonka pelillistä tasoa ei vielä täysin tiedetä. Tuota tulokasta tuskin löydetään aivan sarjan 8. parhaan joukkueen joukosta kauden lopussa.
Omat muistikuvani muutaman vuoden takaa kertoivat KOPSin olleen fyysinen joukkue, joka ei kaihtanut koviakaan keinoja vastustajan pysäyttämisessä. Hyökkäyspäässä joukkue tosiaan nojasi vahvasti yksilöihin, mutta paletista löytyi myös tiettyjä settikuvioita, joissa pallottomat pelaajat leikkasivat baselinea pitkin avoimiin tekopaikkoihin ja muutkin roolipelaajat kykenivät upottamaan vapaita heittoja. Nykyinen KOPS ei ole viimeisen kahden kohtaamisen aikana tuota muistikuvaa muistuttanut, joten mielenkiinnolla seuraamme jatkossa mitä työkalupakista on tälle kaudelle kaivettu.
Arvio: Ellei kauden aikana löydy jostain todellista nappivahvistusta, taistelee KOPS sijoista sarjan häntäpäässä. Runkosarjassa 9. – 12. tällä kaudella.
Jäähdyttelijät
Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 11. – 10. – 6. – 5. – 8.
Tulleet pelaajat: ?
Lähteneet pelaajat: ?
Paras avaus: Hakala-Vienola-Ojanen-Ojanen-Viitaniemi
Jos usea joukkue sarjassa on tällä hetkellä nosteessa niin Jäähdyttelijät edustaa vastavoimaa tälle liikkeelle. Edelliset kaksi kautta on mennyt sarjassa kaksinumeroisilla luvuilla, eikä tämän kauden alku lupaa muutosta tilanteeseen. Edellinen hyvin mennyt kausi oli 2013-2014, jolloin mukana oli vielä vahvarakenteinen Olli Jyväsjärvi, joka yhdessä Tommi Vienolan kanssa muodosti varsinaisen Bullvs.Vertti parivaljakon, joka aiheutti tuhoa ympäri pelikenttää. Tätä kaksikkoa suitsimassa oli sarjan tyylikkäin, klassinen pelintekijä Sakke Hakala, joka edustaa pelaajatyyppinä sitä parasta mahdollista – tekee pelaajista ympärillään parempia. Nelikon täydensi Jouni Viitaniemi, joka kykeni ja kykenee edelleen tekemään pisteitä monipuolisin tavoin kaaren sisäpuolelta. Tämän paletin ympärille Jäähdyttelijöillä oli heittää riittävästi kaukoheittovoimaa sekä riittävät minuutit kentällä tasaväkisesti painivia roolipelaajia.
Ilmeisesti Jyväsjärven lähteminen ja joukkueen luonnollinen ikääntyminen yhdistettynä sarjan koventuneeseen tasoon on jäähdyttänyt Jäähdyttelijöiden tason sarjan häntäpäähän. Edelleen tänä päivänä Sakke saa haettua omansa pois peleistä, mutta on usein turhauttavan yksin pelivälineen kanssa. Enää ei ympäriltä tule apuja ja löydy korintekijöitä kuin ennen, jonka johdosta urhea takamiehemme on joutunut tekemään entistä enemmän töitä pitääkseen hämeenkyröläiset kilpailullisina. Aiempien huippuvuosien jälkeen Jäähdyttelijöiden tehtyjen korien saldo on asettunut tasaiselle hieman reilun 60 pisteen tasolle. Ottaen huomioon heikentyneet sarjasijoitukset ja poistuneet pelaajat, se on hyvä suoritus heiltä ja kertoo jotain joukkueen yhteispelistä. Puolustuspäässä hämeenkyröläisporukka ei ole kyennyt neljään viime kauteen pitämään vastustajien korikeskiarvoa alle 60, mikä ei ole ihme tietäen heidän etukenttänsä puutteet oman korin puolustamisesssa.
Hakala-Vienola-Viitaniemi ja kunnossa ollessaan Ojanen (P.) voivat vieläkin tehdä magiikkaa ja voittaa yksittäisiä kovia vastustajia, mutta sarjamuotoisessa kilpailussa pärjätäkseen he kaipaisivat kipeästi muutamaa pelimiestä laajentamaan rinkiä. Nähdäänkö tätä laajennusta tällä tai ensi kaudella vai odotetaanko pyörien lopullista irtoamista? Kenties Oinonen tai jompi kumpi (tai molemmat) Jyväsjärvistä tekee paluun? Toivon mukaan Jäähdyttelijät palaavat vielä takaisin kärkikamppailuihin, siinä määrin omalaatuinen joukkue on kysymyksessä. Toki runko koostuu V-divisioonan pelaajista, mutta silti kentällä oleva nippu vaihtopenkkeineen ei voisi enempää kuvastaa puulaakiurheilun syvintä olemusta.
Arvio: Hakalan varassa, joka takaa onneksi vähimmäistason. Runkosarjassa 10. – 11. kauden päätteeksi ellei Nakkelijoista tai muualta kaiveta lisäapuja.
UK-K
Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 12. – 11. – 12. – 12. – 12.
Tulleet pelaajat: Antti Akonniemi, Kimmo Lehtinen
Lähteneet pelaajat: Toni Heittola (Banzai Morbid), Ville Rajamäki (Banzai Morbid)
Paras avaus: Kurlin-Kahila-Akonniemi-Huhtelin-Toiminen
UK-K:n matalapaine on kestänyt nyt viisi vuotta ja käännettä parempaan ei näillä näkymin aivan lähitulevaisuudessa tulossa. Joukkue on menettänyt Morbidista värväämiään pelaajia Morbidin omaan farmijoukkueeseen. Sievälä lähti viime vuonna, Heittola ja Rajamäki tällä kaudella. Kausina 09-10 ja 10-11 loistaneen joukkueen pelaajista on vielä nimiä jäljellä, mutta yksi kantavista voimista, Petri Huhtelin, on kärsinyt loukkaantumisista eikä ole enää aivan samalla tasolla kuin tuolloin. Uusia pelaajia on tullut sisään ja harjoituksissa näkyy jos jonkinmoista uutta naamaa viikosta toiseen. Uutta pohjaa nousulle on luotu ja nimet kuten Oskar Kahila, Jere Marjokivi, Antti Akonniemi ja Kimmo Lehtinen ovat kaikki heittämällä korttelitason pelaajia. Käynnissä on kuitenkin murrosvaihe, jossa uusi ja vanha hakevat kemioita keskenään. Hyökkäyspään tekemisessä tämä on näkynyt vahvasti harjoituksissa kuin peleissä. Joukkueen roolitukset eivät natsaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja vaikka pelaaja-valmentaja Ari Kurlin kovasti systeemiä pyrkii rakentamaan, ei pelaaja-aines ole kyennyt tuota sapluunaa vielä hedelmällisesti toteuttamaan.
On UK-K kuitenkin myös kehittynyt. Spartansien otettua kehitysaskeleita muutama kausi takaperin, näkyi se myös joukkueiden yhteisissä harkoissa. Aiemmin aikamoista härväämistä ja tasaista sekasortoa olleissa treeneissä nähtiin useamman kuukauden, jos ei jopa yli vuoden ajan kaksi eri tasolla olevaa joukkuetta. Spartans vei ja UK-K vikisi. Nyttemmin UK-K on saanut suunnitelmallisuutta pelaamiseensa ja tämä on näkynyt puolustuspään organisoitumisena sekä tiivistymisenä. Myös sarjan puolella tämä ryhdistäytyminen on näkynyt kolmen avointen ovien kauden jälkeen UK-K päästi viime kaudella vain 62 pistettä per peli.
Tulevan kauden osalta UK-K:n päätähtäin on pitää selän takanaan viime kauden aikanakin siellä olleet yhdistelmät, haastaa Jäähdyttelijät sarjan 11. sijasta ja pitää uudet tulokkaat ruodussa keskinäisissä kohtaamisissa. Toivon mukaan joukkue saa mahdollisimman pian mukaansa Kahilan, jonka loukkaantuminen heti ensimmäisen ottelun jälkeen laittoi läpimurtokauden jäihin hetkeksi. Heittolan lähdettyä joukkueesta, tarvitsee UK-K kipeästi heittovoimaa ja skooraajaa, eikä rosterista oikein tähän rooliin muita ykköskoiria löydy. Myös Akonniemen ja Lehtisen tulee löytyää jalansija liigassa ja tottua Korttelin kovaan tempoon sekä fyysisyyteen. Molemmilla pelaajilla on taitopaletti auttaa joukkuettaan isosti heti tulokaskausillaan.
Arvio: Uudistumisesta huolimatta tiukkaa tekee pitää haastajat selän takana. UK-K:lla on normaalisti hyvä osallistumisprosentti peleihin ja tämä voi muutaman pelin kääntää heidän edukseen vrt. esim. Linkomiehiin. Runkosarjassa sijat 12. – 14. realismia. 11. sija myös mahdollinen hyvän kauden päätteeksi, samoin 15. jos oikein vihkoon menee.
Linkomiehet
Viimeisen viiden vuoden runkosarjasijoitukset: 13. – 12. – 9. – 9. – 7.
Tulleet pelaajat: ?
Lähteneet pelaajat: –
Ikä ei tule yksin. Sen kera tulevat myös turpajaiset Kortteliliigassa. Linkomiehet sijoittui huimasti 2. kaudella 2010-2011, jolloin joukkueen koriero oli hulppeat 16 pistettä plussalla. Tuon jälkeen sijoitukset ovat tippuneet tasaisesti kaudesta toiseen ja jälleen tällä kaudella kauden alku on näyttänyt suunnan olevan sama. Pelityyliltään Linkomiehet on minulle sarjan suosikkijoukkue. Jos nykykoriksen virtauksia hallitsee Golden State Warriorsin kovatempoinen kolkkitehtailu ja sen oppi-isänä toimi Mike D’Antonin Phoenix Suns “7 Seconds Or Less” pelitavallaan, on Linkomiehet tämän pelisuuntauksen osalta nykykoripallon esi-isä. Jo korintekolukemista sen näkee. Linkomiehet ovat vielä ennen kahta viime kautta hakanneet palloa pussiin yli 65 pisteen tahdilla ja samaan aikaan päästäneet uloisesti nappikauttaan lukuunottamatta 70 pistettä per peli. Joukkueen pelityyli on kärkkyä ja juosta nopeita, heittää vapaat heitot välittömästi kun niitä tulee ja puolen kentän seteissä antaa pallon tehdä töitä miesten sijaan. Pallottomat pelaajat osaavat Linkomiesten porukassa liikkua kuin vanhasta tottumuksesta ja joukkueen pelaaminen on parhaimmillaan todella jouhevaa.
Linkomiehet ovat joutuneet jo pitkään antamaan tasoitusta fyysisyyden ja koon puolella. Joukkue on osannut pelata kovaa ja vastata isompikokoisten fyysisyyteen hyvin, mutta kokoa ei ikävä kyllä tässä lajissa voi opettaa. Joukkueen parhaan sentterin Sami Karin hajottua atomeiksi, on Linkomiehet joutunut antamaan tällä osastolla entistä enemmän tasoitusta. Kun samaan aikaan monet punapaitojen avainpelaajiin kuuluvista pelimiehistä on vähentänyt viikonloppuaktiivisuuttaan, näkyy tulos sarjataulukossa. Joukkueen tason romahtamisesta ei ole kysymys. Maanantain treenivuorolla muutaman vuoden käyneenä voin todeta tuon vuoron pelillisen tason olevan paria astetta kovempaa kuin omissa treeneissä Spartansin ja UK-K:n kanssa – ainakin silloin kun pelimiehet päättävät saapua paikalla runsain joukoin.
Oman arvioni mukaan Linkomiehet voisivat yhä tänä päivänäkin haastaa helposti sijoista 8 parhaan joukkueen sakissa. Pointeiksi heillä on heittää kokenut kolmoslinko ja namupassien jakelija Vaka Telemäki sekä Pyrintö-taustaa omaava Tommi Nieminen, molemmat erittäin laadukkaita pointteja tähän sarjaan. Heittävän takamiehen paikalle löytyy Ville “Rehtori” Raatikainen, joka ei ole nähnyt heittoa josta ei pitäisi. Ja pistää myös niitä sisään hyvällä prosentilla aina IV-divarissa saakka. Heittävän takamiehen tai pienen laiturin paikkaa voivat toimittaa myös nopeiden hyökkäysten spesialisti Marco Oey, kaikenlainen Kalle Laine, Universtaasta siirtynyt kaukoheittospesialistit Lauri Tolonen ja Mika Haavisto, atleettinen Antti Huttunen… Muutamia vain mainitakseni. Etukentän puolella voivat operoida nelospaikalla täysin Korttelisarjassa vertailun kestävät Hannu Hiipakka ja Arto Malinen. Ainoastaan sentteriosasto huutaa apua, koska Sami Karin takana kehitystyötä tekevä Rami Jokinen on vielä projektivaiheessa lyhyen koristaustansa vuoksi. Näiden nimien lisäksi joukkueesta löytyy vielä ainakin puolentusinaa pelimiestä, jotka pystyvät helposti pelaamaan sen 15-20 minuuttia pelissä haittaamatta joukkuetta pelillisesti.
Joukkue on pyrkinyt uusiutumaan, mutta kauheasti uusia tulokkaita ei ole ollut tarjolla. Viime kauden aikana saatiin kuitenkin tärkeät nuoret, perheettömät miehet Nieminen ja Tolonen mukaan. Myös muutamia muita nuorempia kasvoja on pyörinyt mukana, vaikka peleihin asti eivät ole päässeet. Sinänsä arvostettavaa, ettei Linkomiehet ole lähtenyt väkisin kilpavarusteluun mukaan ja pitävät perinteistään kiinni. Joukkue on ensisijaisesti opettajien joukkue, johon voi päästä myös ulkopuoleltakin mukaan, tosin enemmän namaakertoimella kuin pelitaitojen perusteella. Joukkueesta löytyy sen verran laajaa verkostoa, että halutessaan Linkomiehet voisi marssittaa vaikka ensi viikonloppuna paikalle Top6 jengin. Siihen ei kuitenkaan ole sorruttu ja hyvä niin. Perinteet kunniaan.
Erikseen on mainittava Korttelikoris- ja koripallolegenda Ari Lavikko, joka on ansiokkaasti toiminut Linkomiesten pelaaja-valmentajana käytännössä koko joukkueen olemassaolon ajan. Tämän lisäksi hän on pelannut ja tuomaroinut useita satoja, todennäköisesti tuhansia pelejä mittavan uransa aikana. Muutama puhalletuista otteluista matkan varrella on saattanut päättyä joidenkin pelaajien mielensä pahoittamiseen. Kaikki pelit on kuitenkin hoidettu tinkimättömällä ammattitaidolla sekä järkähtämättömällä puolueettomuudella, aina oppikirjan mukaisesti tai sitä nerokkaasti soveltaen. Saamieni tietojen mukaan Legendan peli- ja mahdollisesti tuomarointiura saattaa olla loppusuoralla, joten itse haluan henkilökohtaisesti kiittää Aria hänen ohjauksestaan, kannustustuksestaan sekä esimerkistään näiden muutamien yhteisten vuosiemme ajalta. En osaa kuvitella kuinka suuri piikki perseessä hän on ollut niille pelaajille, jotka ovat saaneet kunnian tuntea hänet vuosikymmeniä!
Joten arvostakaa sitä hetkeä, jos vielä näette Lavikon kanssanne yhtä aikaa kentälle astuvan. Ja jos hän Korttelipelejä viheltää – älkää jättäkö käyttämättä tilaisuuttanne ottaa vielä yhtä teknistä virhettä mussuttamalla paskasta vihellyksestä.
Hattu. Päästä.
Arvio: Jos ja jos. Kykyjä riittää, joukkueella on omintakeinen ja ihailtava pelitapa. Se vaan ei riitä, jos pelaajat eivät tule peleille. Runkosarjan sijat 12. – 14. LaKo ja jompi kumpi rookieporukoista jäätävä selän taakse.
Lamminpään Korpi
LaKo on sarjan perustajajoukkueita ja ansaitsee paikkansa kiistattomasti Korttelikoriksessa. Ymmärrän kuitenkin miten joillekin pelaajille LaKo-pelit voivat tuntua turhauttavilta kokemuksilta. Ottelut LaKoa vastaan harvemmin tarjoavat urheilullista haastetta, enemmänkin kysymyksessä on Fair Play -taitojen harjoittelu ja ylläpitäminen. Välttämättä lauantaiaamupäivänä voi olla muutakin tekemistä kuin käydä hakemassa Hämeenkyrössä pisteet kotiin LaKolta yksipuolisessa näytöksessä.
Toisaalta kysymyksessä on puulaakiurheilu ja mikään joukkue ei ole enempää puulaakijoukkue kuin LaKo. Henkilökohtaisesti ehkä toivoisin, että myös LaKo:ssa olisi halua kehittää joukkuetta vallitsevan olotilan sijasta. Tampereelta löytyy paljon innokkaita ja kehityskelpoisia pelaajia, jotka mielellään lähtisivät testaamaan kykyjään Kortteliliigaan. Jos tahtoa riittää, niin nämä pelaajat ovat löydettävissä.
Mutta kukin joukkue tavallaan ja LaKo on ansainnut oikeuden vetää itselleen sopivalla tavalla.
Arvio: Sijoittuu 16. tilalle.
Kori-Hukat
Oma tietämykseni lempääläisen LeNMKY:n raunioille perustetun Kori-Hukkien depth charteista on siinä määrin puutteellinen, etten uskalla lähteä arpomaan heille parasta avauskokoonpanoa. Muutenkaan joukkueen sijoittumisesta tämän sarjan porukoiden seassa ei voi täsmällistä arviota tehdä. Kahden ottelun tulokset ovat olleet kaksijakoiset. Toisaalta he voittivat leikitellen viime kauden sarjakutosen KOPSin, toisaalta he ottivat todella pahasti käkeen Donkilta kolmannen kierroksen kohtaamisessa. KOPSia vastaan Hukat olivat todennäköisesti peleillä miltei parhaalla kokoonpanollaan. Samaan aikaan KoPSilta puuttui Seif Massoud, joten käytännössä heiltä puuttui täysin heidän menestymiselleen pakollinen keihäänkärki. Donkkia vastaan Hukilta itseltään puuttuivat Tuur, Niiniharju, Kaartoluoma sekä Jäämaa – neljä viidestä parhaasta pisteidentekijästä. Molemmat ottelut pelattiin Kori-Hukkien kotikentällä, joten heillä oli myös selkeä kotietu. Ellei jatkossakin joka toista kierrosta pelata Lempäälässä, niin Kori-Hukat menettävät tässä suuren edun.
Viitosdivarissa joukkue oli heittopussin roolissa, eikä voittanut juurikaan otteluita kauden aikana. Tämä tausta ei tiedä hyvää myöskään Kortteliin, joka on tasoltaan kirjavampi, mutta keskiarvolta varmasti vähintään samoilla leveleillä. Yksi huolestuttava piirre joukkueen pelaamisessa Donkkia vastaan oli se, ettei ryhmästä löytynyt ainoatakaan pallonkäsittelijää, joka olisi kyennyt laittamaan pelivälinettä maahan ja tekemään peliä joukkueelle. Ellei poissaollut nelikko tuo tähän sektoriin merkittävää parannusta, voi Kori-Hukilla tulla tiukkaa vastustajien puolustusten puhkomisessa. Toki Donkki on sarjan paras miespuolustusjoukkue ja he ovat saaneet kovemmatkin jengit näyttämään puppeleilta ahdistavalla prässillään.
Koska en ole näitä neljää puuttunutta kaveria nähnyt, en voi kauheasti analysoida pelaajiston vahvuuksia ja heikkouksia. Lehtisen veljembojot Harri ja Ilari olivat molemmat pelimiehiä. Ilari joutui pelaamaan todennäköisesti pakotettuna liikaa kolmen pisteen viivan ulkopuolella, mutta osoitti pelimiehen visiota sen mitä tuossa pelissä pystyi. Harri on todistettu scooraaja, joka on laittanut munkkia pussiin LaKon riveissä aiemmin. Vastustaja joutuu kunnioittamaan häntä puolustuksessa ja sellaisia pelaajia ei ole koskaan liikaa. Kolmas Lehtinen, Lauri, oli tässä ottelussa erittäin vaisu, mutta on aiemmin V-divarissa ollut joukkueen johtavia pisteidentekijöitä. Katsotaan miten mies jatkossa vertyy.
Joka tapauksessa Kori-Hukkien paikka on ehdottomasti Korttelissa, ja jos vaikka heistä ei alkuvaiheessa ole aivan keskikastin joukkueeksi, niin jälkipään joukkueille Hukat tulee tarjoamaan kaivattua varianssia ottelutapahtumiin. Eikä Kori-Hukkien voittaminen täysi läpihuutojuttu ole sijojen 7. – 10. jengeillekään. Upgrade Playsaukoista. Tervetuloa liigaan!
Arvio: Sijat 12. – 15. haarukassa. UK-K, Linkomiehet, Pakkostiili kovimmat kilpailijat. KOPS-pelin tapaan pystyvät myös haastamaan Jäähdyttelijöitä, Spartansia yms. ja jopa viemään pisteitä, jos vastustajilla huono päivä / parhaat pelaajat pois.
Pakkostiili
Toinen uusi tulokas yhdistää Hämeenlinnan katukorisskenen Vammalan IV-divarijengin pelaajistoon. Tutkimustyöni perusteella joukkueen yhdistäviä voimia ovat Kortelahden veljembojkat Lauri ja Eero, joilla on ollut vaikutusvaltaa molemmissa joukkueissa. Kai sieltä vielä joku kolmaskin veljes tai serkku löytyy. Saamieni tietojen mukaan joukkueen runko koostuu Pakkostiilistä ja tarpeen mukaan paikalle saapuu myös Vammalan divarijengin vähemmän peliaikaa saanutta väkeä. Tämän kauden osalta Lauri K. on ainoa, jonka nimi on näkynyt molemmilla listoilla.
Tarkkailtuani joukkueen pelaamista Jäähdyttelijöitä vastaan näin Pakkostiilin pelaamisessa paljon hyviä piirteitä. Joukkue on energinen, innokas ja selvästi nauttii mahdollisuudesta päästä pelaamaan organisoitua koripalloa virallistettuun sarjamuotoiseen kilpailuformaattiin. Pelaajisto on värikästä ja mukaan mahtuu kaikennäköistä, -taitoista ja -kokoista porukkaa. Kyseessä ei ole mikään heittopussijoukkue, joka ei tietäisi koripallon alkeita. Joukkueen pelaaminen on erittäin takamiesorientoitunutta ja Kortelahden veljekset ovat selkeästi isoimmassa pelillisessä vastuuroolissa, niin tekemisen kuin minuuttienkin osalta. Vahvuuksiksi voisin ylipäätään sanoa takamiesten liikkeen ja energisyyden, voivat aiheuttaa vikkelyydellään harmeja monille joukkueille.
Joukkue vaikuttaa aika perinteiseltä katukorisjengiltä, jolla on hakemista yhteispelissä ja 5v5 koripallon saloissa. On mielenkiintoista seurata tulevien kausien aikana miten joukkue kehittyy. Innokkuutta ja motivaatiota ainakin tuntuisi olevan, joka on hyvä asia. Yksi heikkous saattaa myös olla koko, jota Pakkostiilillä ei kovin paljoa ole. Korttelikoris on yllättävän fyysinen sarja ja tähän tottumisessa tai tuohon kokoon/fyysisyyteen vastaamisessa Pakkostiilillä voi olla vaikeuksia vastata tällä miehistöllä kehityksenkään myötä. Toivon mukaan yhteistyösopimus Vammalan kanssa toimii, eikä mitään peliaikaan ja -rooleihin kohdistuvaa ristiriitaa synny “faktioiden” välillä. Voittaminen ei nähdyn perusteella tulisi olla joukkueen agendalla ykkösenä, vaan kehittyminen pelistä ja kaudesta toiseen.
Ensi viikonloppuna onkin tarjolla todellinen herkkupala näiden tulokasjoukkueiden iskiessä yhteen. Pakkostiili on ainakin tulossa paikalle vahvalla miehistöllä – jo 12 ilmoittautunutta tässä vaiheessa viikkoa! Toivottavati kaikki ehtivät lämpimäksi pelin aikana…
Arvio: Arvioni mukaan aika lailla samalla tasolla Kori-Hukkien kanssa, mutta ilman vastaavaa kokemusta 5v5-koripallosta. Taistelee samoista sijoista 12. – 15. Laittakaapa pojat kutsua peleille kesällä, pyörin aina silloin tällöin Hämeenlinnan seudulla.
Yhteenveto:
Odotan tästä kaudesta mielenkiintoisinta aikoihin. Kaikki kärkipään joukkueet ovat edelleen iskussa, mutta ero haastajiin on kaventunut. Niin Morbid, Universtas, Donkki kuin Aikalisäkin ovat vahvistuneet viime vuodesta, joten ristiinpelaamista ja altavaastajien voittoja on luvassa myös jatkossa. Kärkikahdeksikon takana Spartans haluaa myös laittaa lusikkansa soppaan ja parantaa viime kaudesta. Kauden suurimmaksi putoajaksi on povattu KOPSia, mutta kuten viime kierroksella Viritystä nähtiin, ei heitäkään voi lukea pois laskuista. Olisin yllättänyt, jos Top10 ulkopuolelle rankatuista joukkueista joku muu kuin Jäähdyttelijät pystyisi kärkikympin järjestystä sekoittamaan. Siitä huolimatta myös jälkipään taso on uusien tulokkaiden myötä ilahduttavasti noussut. Tällä kaudella tullaan näkemään entistä tasaisempia pelejä kummassakin päässä sarjataulukkoa.
Sarjataulukkoveikkaus:
1. PYRPA
2. TP-U
3. Universtas
4. Pulterit
5. Donkki
6. Viritys
7. Morbid
8. Aikalisä
9. Spartans
10. KOPS
11. Jäähdyttelijät
12. UK-K
13. Kori-Hukat
14. Linkomiehet
15. Pakkostiili
16. LaKo
Antoisaa koripallokautta!
Korttelikoris Blogi 