Onko tullut aika uudistaa Korttelikoriksen sarjasysteemiä?

Huomenta.

Korttelikorista nyt useamman kauden pelanneena ja vastikään joukkueeni vastuuhenkilöksi siirtyneenä koin ajan olevan kypsä tuoda mietinnän ja keskustelun alaiseksi ajatuksen Korttelikoriksen sarjasysteemin muutoksesta.

Korttelikoris on peruslähtökohdiltaan toimiva ja suorastaan erinomainen ajatus. Halpaa, mutta tavoitteellista (muttei liian) liikuntaa, jolle on selkeä tilaus koripalloilevien pirkanmaalaisten segmentissä. Loistavan perusajatuksen takaa paljastuu kuitenkin muutama mahdollisesti hienosäätöä kaipaava osa-alue, joiden korjaamisen myötä sarja saattaisi olla entistä mielekkäämpi kokonaisuus. Alla listaan tekemiäni huomioita näistä Korttelikorista leimaavista ominaispiirteistä, joihin voisi olla tarvetta hakea muutoksia:

1. Sarjan kärkipään ja peräpään ero on merkittävän suuri. Tätä se on toki useissa muissakin lajeissa mitä puulaakiin tulee, mutta Korttelissa tuo ero koskee suurempaa osaa joukkueita molemmissa päissä spektriä ja pelillisesti ero on myös keskimääräistä puulaakisarjaa suurempi.
2. Muutokset voimasuhteissa tapahtuvat sarjan sisällä todella hitaalla tai jopa olemattomalla vauhdilla. Kärkipään joukkueet ovat olleet vuodesta toiseen täysin samat, lukuunottamatta satunnaisia poikkeuksia vuosien varrelta (Linkomiehet, KOPS yksittäiset kaudet) sekä Universtaan pitkäjänteisempää kehittymistä (joka toki seurausta joukkueen hioutumisesta miltei pelkästään divisioona-pelaajista koostuvaksi nipuksi). Samoin häntäpäässä vaikuttavat edelleen samat joukkueet (+ nippu uusia ensivaikutelmaltaan samalla tasolla myös tulevina vuosina pysyviä joukkueita), joten sarja on luonteeltaan hyvin staattinen.
3. Uusien pelaajien rekrytointi ei myöskään ole ainakaan auttanut peräpään joukkueiden mahdollisuutta kuroa etumatkaa umpeen. Kärkipään joukkueet ovat saaneet riveihinsä säännöllisesti parhaat uudet pelaajat. Toki myös keskikastin joukkueissa on kyetty rekrytoimaan yksittäisiä hyviä uusia pelaajia, mutta mitään voimasuhteita muuttavia hankintoja ei olla nähty, pl. Donkki, joka toi sarjaan “uuden sukupolven” koristaustaa omaavia pelimiehiä. Rekrytoinnin osalta toiminee logiikka, jossa pärjääminen nostaa houkuttavuutta, kovat pelimiehet tuntevat kovia pelimiehiä ja tämän kaltaisten lainalaisuuksien myötä rakentuvat seikat ylläpitävät nykyisiä voimasuhteita.

 

Mitä sarjasysteemiuudistuksella siis haettaisiin takaa? Lähtökohtaisesti ajatus on saada joukkueille enemmän mielekkäitä ja merkityksellisiä pelejä, joissa molemmilla joukkueilla on mahdollisuus haastaa voitosta. Enemmän pelejä, joissa samalla tasolla pelaavat pelaajat sekä joukkueet kohtaisivat toisensa. Mitä enemmän sarjassa on pelejä, joilla on osallistujille merkitystä, sitä sitouttavampaa se on teoriani mukaan osallistumiseen. Odotettavissa oleva härski selkäsauna tai helppo voitto Hämeenkyrössä tai Sastamalassa ei ole omiaan nostamaan ainakaan allekirjoittaneen intoa lähteä maakuntaretkille viikonloppuisin, kun muutakin tekemistä tuolla ajalla olisi. Sen sijaan etukäteen tasainen matsi, jonka voitolla on erityistä merkitystä sarjasijoituksen kannalta saa aina liikkeelle, vaikka alla olisi raskaampikin perjantai-ilta tai lievä loukkaantuminen.

Onko ajatus siis tehdä sarjasta keinotekoisella muurilla jaoteltu kokonaisuus, jossa paskat pelaa paskoja vastaan ja supertiimit supertiimejä vastaan? No ei. Tai on sekin mahdollista, jos poliittinen tahto vie siihen suuntaan, mutta oma ajatukseni ei ole erottaa sarjan ääripäitä täysin toisistaan. Avain kaikkeen on tasapainottaminen. Tuota segregaatio-mallia voidaan pohtia erikseen, jos niin halutaan. En käytä aikaa sellaisen mallin luomiseen nyt.

Ennen sarjasysteemiä koskevaa uudistusehdotusta haluan korostaa, että ko. idea toimii nimenomaan 16 joukkueen sarjassa ja se on mielestäni joukkuemäärä, josta Korttelikoriksen olisi hyvä pitää kiinni. 15 tai alle joukkueella systeemi ei toimi samalla tavalla, jolloin vaihtoehdoksi jäisi todennäköisesti vain alempi ja ylempi sarja.

Tässä tasapainottamista hakevassa mallissa joukkueet jaettaisiin neljään tasoklusteriin nykyisten (kausi 2016-2017 viimeinen tarkasteluajanjakso), suht pysyviltä vaikuttavien voimasuhteiden pohjalta. Jako neljään tulee seuraavasta huomiosta:

• Sarjassa on pitkään ollut “Big Four”, johon ovat kuuluneet kahtena tasaisimpana kärkitiiminä TP-U ja Pyrpa. Näiden lisäksi nelikon ovat täydentäneet säännöllisesti kärkikahinoissa olevat Pulterit ja Viritys.
• Nyttemmin Universtas näyttäisi tehneen pysyvämmältä tuntuvan askeleen kärkikastiin, tarjoten kärkinelikolle eli Klusteri A:lle potentiaalisen haastajan (hyvä asia, koska tuo muutosta voimasuhteiden dynamiikkaan).
• Klusteri B olisi nimeltään “Haastajat”, eli joukkueet joilla on ollut nouseva trendi joukkueensa tasossa pelillisesti sekä selkeä tavoite kehittää tekemistä. Näihin laskisin ym. Universtaan ennen kautta 2016-2017 sekä Morbidin, Aikalisän että tervetulleen uuden tulokkaan Donkin.
• Klusteri C olisi nimeltään “Keskikasti”. Nämä joukkueet kykenevät pelillisesti haastamaan Klusteri B:n ja satunnaisesti myös Klusteri A:n joukkueet näiden heikompina päivinä. Keskikastin joukkueita leimaa tietynlainen kyvyttömyys nostaa pelaamistaan seuraavalle tasolle, syyt hieman joukkueesta riippuen varioivat. Tämän klusterin joukkueita ovat Spartans, KOPS, Jäähdyttelijät sekä Linkomiehet.
• Klusteri D nimettäköön “Peränpitäjiksi”. Täältä löytyvät pitkäaikaiset osallistujat UK-K ja LaKo, jotka määrittävät tämän spektrin kärkeä ja peräpäätä. Väliin tulevat uudet joukkueet Kori-Hukat ja Pakkostiili. Tästä klusterista ei yksittäisen kauden aikana todennäköisesti voida odottaa yllätyksiä Klusteri A:n joukkueita vastaan, eikä myöskään kovin montaa Klusteri B:tä vastaan, pl. poikkeusolosuhteet.

 

Kauden 2016-2017 jälkeen klusterit menisivät näin:

Klusteri A: Pyrpa, Universtas, TP-U, Pulterit

Klusteri B: Viritys, Donkki, Banzai!, Aikalisä

Klusteri C: Spartans, Kops, Jäähdyttelijät, Linkomiehet

Klusteri D: UK-K, Kori-Hukat, Pakkostiili, LaKo

Idea olisi painottaa pelejä klusterien välillä. Kunkin yksittäisen klusterin sisällä pelattaisiin kaksinkertainen sarja (yht. 6 peliä per joukkue). Lisäksi Klusteri A ja Klusteri B pelaisivat toisiaan vastaan yksinkertaisen sarjan (yht. 4 peliä per joukkue). Sama koskee Klusteria C ja Klusteria D keskenään. Näiden pelien lisäksi A ja B pelaisivat neljä peliä (2+2) Klustereiden C ja D joukkueita vastaan (yht. 4 peliä per joukkue). Ja tietenkin sama toisinpäin.

Näin päästäisiin yhteensä 14 pelin runkosarjaan. Tasapuolisuuden vuoksi luotaisiin myös kaksi erillistä sarjataulukkoa, joista toinen A+B Klustereille ja toinen C+D Klustereille. Näin pidettäisiin huoli siitä, etteivät otteluohjelman voimasuhteita painottavat ominaisuudet anna “heikompien” klustereiden “vahvimmille” joukkueille liian selkeää etua vrt. “vahvempien” klustereiden “heikot” joukkueet. Tätä pointtia ja sen sisäistä logiikkaa voin avata vielä tarkemmin myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

Pudotuspelit sisältäisivät kolme kierrosta, jolloin kokonaispelimäärä olisi edelleen sama kuin kaudella 2016-2017. Pudotuspelien osalta mallia voisi soveltaa muutamallakin eri tavalla. Tässä oma ajatukseni:

Ylemmän A+B klusterin 6 parasta joukkuetta etenee sarjan mestaruutta tavoittelevien pudotuspeleihin sekä nousukarsintoihin. Lukumäärä voi olla myös 7, jos halutaan painottaa vielä vahvemmin ylempää klusteria. Alemmasta C+D klusterista pudotuspeleihin etenisi kaksi parasta joukkuetta.

A+B 1. vs. C+D 2. / A+B 2. vs. C+D 1. / A+B 3. vs. A+B 6. / A+B 4. vs. A+B 5.

Voittajat välieriin. Häviäjät putoamiskarsintoihin!

C+D 1. vs. C+D 8. / C+D 2. vs. C+D 7. / A+B 7. vs. C+D 4. / A+B 8. vs. C+D 3.

Voittajat nousukarsintoihin. Häviäjät jatkavat sijoitusotteluita.

Ylemmässä kaaviossa edettäisiin välieristä mitalipeleihin. Puolivälierien häviäjät ratkaisevat keskenään kaksi karsintoihin joutuvaa joukkuetta.

Alemmassa kaavassa neljä voittajajoukkuetta ratkaisevat nousukarsintoihin menevän kaksikon. Hävinneet pelaavat sijoitusotteluita.

Grande Finale sisältäisi finaalin, pronssipelin, sijoitusottelun sijoista 5. – 6., nousukarsinnat (2 peliä, sijat 7. – 10.), sekä sijoitusottelut sijoista 11. – 16. (3 peliä tai lyhennetyn peliajan ottelut).

Kaikilla joukkueilla on tällöin lähtökohtaisesti mahdollisuus päästä mitalipeleihin sekä tavoittelemaan pelipaikkaa seuraavalle kaudelle ylemmistä klustereista. Puhtaasti pelillisen mallin vaihtoehtona voi tietenkin olla myös joukkueiden toiveiden kuunteleminen pelillisen sarjarumban jälkeen, jolloin yhteisymmärryksessä voidaan klusterien välisiä paikkoja vaihdellakin.

Systeemin hyvät puolet selittävät mielestäni itse itsensä. Suurempi määrä kilpailullisia pelejä ilman raakaa sarjan jakamista kahteen tasosegmenttiin. Looginen ja myös pudotuspeleihin panosta lisäävä systeemi.

Huonona puolena näen lähinnä joukkueiden kausien välillä mahdollisesti tapahtuvat dramaattiset voimasuhteiden muutokset, jolloin erityisesti klustereiden rajapinnoilla operoivat joukkueet voivat saada selkeää kilpailullista etua tai päinvastoin liian kovan otteluohjelman. Esimerkkeinä heitetään hatusta vaikkapa seuraavat kaksi:

• KOPS pelaa Klusterissa C ja värvää tulevalle kaudelle suhteidensa avulla 4 erittäin vahvaa pelimiestä, joilla tuoretta kokemusta divisioonapalloilusta. KOPS nuohoaa kaikki Klusteri C:n joukkueet mennen, tullen ja palatessa, kuten myös Klusteri D:n. KOPS:n uudelle tasolle sopivampia pelejä kertyy kauden ajalta A ja B Klustereita vastaan vain 4, kun vanhassa mallissa niitä olisi tullut 8.
• Donkki pelaa Klusterissa A nappiin menneen kauden jälkeen, mutta seuraavalle kaudelle miehistöstä katoaa interreilaamaan ja Hesan työkuvioihin 5 pelimiestä. Muutenkin suht kapealla miehistöllä operoiva Donkki ei saa mitat täyttäviä pelimiehiä tilalle ja koko kausi tulee vastapalloon niin maan perusteellisesti.

Ja näin etiäpäin. Normisarjaa pelatessa tällaiset poikkeukselliset muutokset eivät kertaannu sarjaohjelman “yksinkertaisuuden” johdosta, vaan mielekkäät pelit vaihtavat vain vastustajan nimeä. Toki pitää huomioida aikaisempi pointti siitä, etteivät voimasuhteet sarjassa ole vuosien varrella muuttuneet kovin nopeaan tahtiin eikä isoja romahduksia ole nähty kovin montaa kertaa.

Toinen Klusteri-mallin haasteista on joukkuemäärä. Jos se muuttuu kausien välissä tuosta maagisesta numerosta 16, on seuraavalle kaudelle haettava uusi malli sarjasysteemiksi.

Näillä ajatuksilla alkavaan kauteen. Ennakkoa ei luultavasti tälle kaudelle ole tulossa, jos sitä joku mielessään on pohtinut. Toki älä koskaan sano ei koskaan…

 

Terv,

JH

 

 

 

 

Advertisement