Taas on menty muutama kierros kauden alkua, joten voidaan tehdä jonkinlaisia teksti-tv analyyseja joukkueiden muuttuneista tai muuttumattomista voimasuhteista.

Viime kauden blogissani ennakoin muutoksia kärkipään nokkimisjärjestyksiin ja voi pojat kuinka oikeassa olinkaan! Muutokset olivat jopa voimakkaampia kuin uskalsin povata ja uusi näköala ei enää näyttäydy Top4 vs. Haastajat, vaan nyt teemana on…

KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ

11061450015_819665d93a_o-550x236

Viime kaudelle ennustin Universtasin ja Donkin nousua kärkinelikon haastajiksi. Universtas tekikin sen mitä heiltä tuolla kokoonpanolla odotettiin, mutta vielä vahvemmin. Koko runkosarjan ykkössija ja taipuminen vasta finaalipelissä Pyrpalle. Donkki aloitti myös kautensa vahvasti, mutta ilmeisesti ainakin osittain helpon otteluohjelman johdosta. Kevätpuolella vastustajat olivat toistuvasti kärkipään poppoita, eikä Donkin rutiini/taitotaso vielä viime kaudella riittänyt haastamaan terävintä kärkeä.

Donkin sijaan kuuden kärkeen kiilasi lopulta nousujohteisesti pelaamistaan vuodesta toiseen kehittävä Morbid, jonka kevätkierrokseen ei mahtunut kuin yksi tappio ja sekin vasta jatkoajalla KOPSia vastaan.

Ennustuksieni mukaisesti aiemmasta “Big Fourista” heikoimmin esiintyi Viritys ja syy tähän oli ilmeinen. Peleissä, joihin he saivat sarjan parhaan pelaajan Andrus Aleknavitsjusin, Virityksen rekordi oli 10-1. Peleissä, joihin he eivät saaneet sarjan parasta pelaajaa Andrus Aleknavitsjusia, Virityksen rekordi oli 0-4. Tämä ei kaivanne sen enempää analyysia. Armoton sarjasysteemi jätti näin ollen potentiaalisen mestariehdokkaan mitalipelien ulkopuolelle.

Aikalisä täydensi odotetun kärkikahdeksikon, joskaan kauden aikana merkittävästi yksilötasolla vahvistunut KOPS ei jäänyt kuin pisteen päähän. Tulevaa kautta katsellessa näyttäisi tässä vaiheessa vahvasti siltä, että aiemmin sarjaa hallinnut “Big Four” on liudentumassa “Big Eight”iksi. Tämä on tietysti positiivinen suuntaus, tarkoittaen kärkipään jengeille yhä enemmän merkityksellisiä ja kovia pelejä.

Kärkipään takana iso kysymys onkin muiden joukkueiden kyky haastaa edellä oleviaan sekä se onko kuilu sarjataulukon ylä- ja alapään välillä yhä syvenemässä vai ei. Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia seuraavassa ennakossa. Sarjataulukon alemman kastin suoriutumisessa ei suurempia yllätyksiä nähty.

UNIVERSTAS – “Repeating Is Always Tougher”

Olin paikan päällä todistamassa Universtasin tappiota uudistuneelle Donkille. Tuon pelin perusteella sekä aiempien otteluiden box scoresta päättelemällä joukkue on lähtenyt uuteen kauteen vanhoin kujein. Ja mikäs siinä on lähtiessä, kun takataskussa on Pälkäneen Luja-Lukon edustuksen kermasta koostuva kokoonpano, jota avittavat divarikokemuksella pippuroidut rutinoituneet pelimiehet. Kauden kolmannessa pelissä Donkki oli kuitenkin liikaa Universtasille, jolta ei löytynyt  vastinetta vastustajiensa armottoman fyysiseen vääntöön ja kääntöön.

Hieman yllättäenkin runkosarjan jopa näytöstyyliin voittanut Universtas on todella kovan haasteen edessä tänä vuonna. Viime kaudella monien haastajien peli köhi paikka paikoin sen verran, että Universtas pääsi ikään kuin hyppäämään haastajiensa selän takaa alasti, yllättäen vastustajansa täydellisesti. Tällä kaudella tähtäin on tiukasti universtaslaisten otsissa, eikä mikään kärkipään joukkue halua tiputtaa pisteitä heitä vastaan saapumalla paikalle vajaalla pakalla. Sarjan moninkertainen MVP Jaakko Saukkonen on ison haasteen edessä, jos haluaa johdattaa joukkueensa samalle tasolle kuin edellisenä vuonna.

Yksi valttikortti Universtasilla on takataskussaan. Pälkäneen junnutuotanto tekee tällä hetkellä hyvää työtä ja joukkueen edustusjoukkuekin on saanut näistä hedelmistä nauttia. Onko seuraava askel marssittaa tulevat “yliopistolupaukset” kentälle myös Korttelissa ja hypätä mukaan sarjassa tilaa ottaneelle junioripeluutukselle? Korttelihan on mitä erinomaisin kasvatussarja nuorten poikien karaistamiseksi miesten peleihin ilman pelkoa pistemenetyksistä tiukoissa divariväännöissä.

Ennustus: Muut joukkueet ovat vahvistuneet, Universtas ei. Ei pysty yllättämään tällä kaudella koko pakkaa, mutta taistelee silti paikasta mitalipeleissä. Arvio: 3. – 5. sija.

PYRPA – “Vielä sadannen kerran pojat…ja sitten uudestaan”

geezers
“Sata vuotta mittarissa eikä tunnu missään”

Pyrpassa ei ole paljoa ennakoimista. Viime kaudella “rutiininomaisesti” runkosarjan toiseksi ja pudotuspeleissä hassuttelutyyliin mestariksi. Jyrän alle jäivät TP-U ja Universtas, enkä ole varma tuliko giisereillä edes hiki. Näillä jätkillä duunit on tehty pari vuosikymmentä sitten siihen malliin, että samoilla höyryillä saatetaan mennä aina hautaan saakka ilman suurempaa hidastumista.

Sarjan kiistattomasti meritoitunein pelaaja Tero Minetti ei ole alkukauden kahdessa ensimmäisessä pelissä featuroinut, ja nykysarjassa jopa Pyrpan pitää ottaa tietyt pelit vakavissaan pärjätäkseen. Jos syystä tai toisesta Minetti ei ilmesty lähtöviivalle kärkipään matseihin, voi Pyrpan sijoitus valahtaa pari sijaa alemmas.

Ennustus: Ilman force majeure -tason muutoksia sijoilla 1. – 3.

TP-U – “A.C.A.B. – All Cops Are Ballers”

cops-n-ballers-4.gif
Droppin’ Dimes

En tiedä TP-U:n nykyisestä poliisivahvuudesta, onko laimenemista aineksen osalta tapahtunut siviilipuolen suuntaan kuinka paljon Toisaalta ihan ymmärrettävää olisi, jos poliisien määrä joukkueessa on vähentynyt. Onhan poliisien määrä yhteiskunnassa vähentynyt myös jopa siinä määrin, että tutkintakynnys on tavan kansalaisen silmissä noussut rikosten osalta hämmentävän korkealle. Mutta ei siitä sen enempää.

Toissa kaudella oltiin hyvin huolissaan TP-U:n tilanteesta kokoonpanon kuihtuessa käsiin. Joihinkin peleihin paikalle saatiin alle viisikon verran pelaajia ja johonkin peliin ei tainnut paikalle tulla tarpeeksi pelureita ottelun läpisaamiseksikaan. Sanktioita langetettiin ja sääntöjäkin muutettiin, mutta onneksi TP-U:n (pysyvämpi) resepti tilanteeseen oli kokoonpanorenesanssi. Vastaus ongelmiin löytyi Korttelikoriksen keskeisimpiin farmiseuroihin kuuluvasta VeHu:sta. Joukkueen absoluuttinen taso notkahti hieman, mutta pelit saatiin pelattua. Ja sehän on tässä sarjassa se tärkein asia.

Tälle kaudelle kokoonpanoa on yhä edelleen laajennettu. Ilmeisesti VeHun laaria on jälleen kaivettu lisävahvistusten toivossa.  Kauden kahdessa ensimmäisessä pelissä paikalla on ollut 9 ja 7 pelaajaa, joka on TP-U:n historian tietäen poikkeuksellinen tilanne.

Ennustus: Jos Tatu “Beast” Pekkarinen ottaa tavoitteekseen saapua paikalle mahdollisimman usein MVP-kandidaatiksi päästäkseen, niin TP-U:lla on kaikki mahdollisuudet kirkastaa viime kauden sijoitustaan. Arvio: 1. – 3.

Pulterit – “Taipuu ennen kuin katkeaa”

Hattua päästä veteraanipitoisen Pulteri-poppoon edessä. Joukkueen keski-ikä sen kuin jatkaa nousemistaan, mutta niin vain Pispalan äijät grindasivat viime kauden lopuksi itselleen paikan mitalipeleistä sijoittumalla upeasti neljännelle sijalle. Pultereiden ehdoton vahvuus on heidän tasaisuutensa sekä kokemuksensa. Siinä missä muiden joukkueiden taso jonkin verran ailahtelee etukäteen heikompia riitapukareita vastaan, ei Pulterit viime kaudellakaan antaneet alemmas ennakoiduille opponenteilleen juurikaan armoa. Niin Aikalisä kuin Morbid kaatuivat, ja ainoa kauneusvirhe tuli pikaisella silmäyksellä katsottuna Jäähdyttelijöitä vastaan. Toki myös Spartansille menetettiin jaksopiste.

Toisaalta Pulterit ei myöskään erityisemmin venynyt, kun vastassa oli samaa tasoa tai kovempia vastustajia. Virityksen he voittivat, mutta Andrus ei pelannut kyseisessä ottelussa. Universtasia, Donkkia, TP-U:ta ja Pyrsaa vastaan turpaan tuli niin, että tukka lähti. Eiku se on jo lähtenyt vuosia sitten, mutta kuitenkin.

Tulevalla kaudella Pulterit on jälleen vuotta vanhempi ja ilmeisesti kokoonpano pysyy myös muuttumattomana. Tämä on toisaalta myös vahvuus ja ihailenkin Pultereiden ehkä sarjan saumattominta yhteispeliä hyökkäyspäässä sekä heidän “Old Man Moves”-tyylisiä veteraaniratkaisuja pitkin kenttää. Pientä filunkia ja käsikoukkua tulee, mutta vain sen verran etteivät tuomarit ehdi puhaltaa pilliinsä. Ja iästään huolimatta Pulterit ovat pystyneet vielä vastaamaan suurimman osan joukkueista fyysisyyteen.

Ilmassa on kuitenkin muutoksen tuntua. Pyrpaa Pulterit ei ole voittanut runkosarjassa sitten vuoden 2013, eikä mikään indikoi voimasuhteiden muutosta. Neljä edellistä PELATTUA peliä Poliiseja vastaan on päättynyt tappioon ja TP-U on vahvistunut tälle kaudelle. Hegemoniamatsit Viritystä vastaan ovat olleet tasaisempia, mutta Andruksella vahvistetulle pirkkalalaisviritykselle Pultereiden mahdollisuudet ovat rajalliset. Universtas kylvetti Pultereita viime kaudella kahdesti ja voimasuhteet näiden kahden joukkueen välillä saattavat olla pysyvästi muuttuneet. Fyysinen ja nuorekas Donkki asettaa todellisen haasteen Pultereille ja matsit Morbidia sekä Aikalisää vastaan tulevat olemaan todellisia kuuden pisteen otteluita.

Tämä kausi on lähtenyt Pultereilta helpohkon alkuohjelman ansiosta lentäen käyntiin, mutta todelliset koitokset ovat vielä edessä. Joukkueen ratkaisijarintama on hyvin laaja, eikä kaadu yksittäisten pelaajien poissaoloihin, mutta pärjätäkseen kehittyville vastustajilleen on Pultereiden marssitettava näihin peleihin miltei paras kokoonpanonsa. Erityisen merkittäväksi tekijäksi näen heidän osaltaan hyökkäyspelaamisessa Sami Petäsen kaukoheittouhan sekä kokonaisvaltaisesti molemmissa päissä kenttää Tuomas Hollin operoinnin. Manu Myllymäki sekä Miikka Taponen antavat vahvaa taustatukea unohtamatta muita kehäkettuja.

 

Ennustus: Old Yellerin on aika levähtää.

72858bc3-9dc7-4b44-a76c-abdb6c2f8acc.gif

Isommat, nopeammat, nuoremmat ja komeammat ottavat paikkansa sarjan kärjessä. Pulterit nuohoaa edelleen sarjan peräpään mennen, tullen ja palatessa, mutta ratkoo omat sijoituksensa matseissa Aikalisää ja Morbidia vastaan. Arvio: 5. – 7.

Viritys – Definition of a One Man Team?

lebrone-all-face

Kuten jo aiemmin “analysoitiin”, Virityksen menestystoiveet nivoutuvat hyvin vahvasti yhden miehen ympärille. Jos Andrus saapuu paikalle voi joukkue voittaa kenet hyvänsä sarjassa. Jos Andrus ei saavu paikalle voi joukkue hävitä noin 2/3 sarjan joukkueista. Tämä ei tietenkään ole mitenkään pois joukkueen muulta miehitykseltä, jonka pitää olla tietyllä (kovalla) tasolla, jotta joukkue voisi Andruksenkaan avulla tässä sarjassa pärjätä kärjen tahdissa. Ilmeisesti joukkueen identiteetti ja pelityyli muuttuu niin paljon ison sentterin ollessa pois, ettei vaihtoehtoista toimivaa pelikirjaa ole saatu luotua. Olettaisin, että luontaisten korintekijöiden puute Andruksen takana on myös suuri syy viime kauden konttaamiselle ilman ykköstähteä, koska kovuudesta ja kokemuksesta se ei ainakaan ole kiinni.

Tälle kaudelle ollaan saatu mukaan ainakin paluumuuttaja Aikalisästä. Yhden kauden hairahduksen tehnyt Jari Lehtonen on tullut takaisin tuomaan vielä lisää kovuutta ja kokoa joukkueen etukentälle. Muilta osin joukkue näyttäisi olevan muuttumaton.

Ennustus: Montako peliä Andrus missaa? Luultavasti tarpeeksi, ettemme näe Viritystä runkosarjan ykkösenä, johon Andruksen kanssakin saisi tehdä jonkin verran töitä. Arvio: 2. – 4.

Banzai! Morbid – Nousujohteisella uralla

Viime kauden ennakkoni meni Banzain osalta aika nappiin, tosin joukkue saavutti jopa ne villeimmät unelmat tasolla liikkuneet odotukseni. Kuudes sija runkosarjassa oli lopulta jopa epäonninen, koska kauden ratkaisuhetkillä Morbid lipsautti ratkaisevan pisteen KOPSille ja menetti näin ollen paikan neljän joukossa (lyhyellä matematiikalla, en jaksa tarkastaa asiaa keskinäisten osalta).  Morbidin kaudella tunnusomaista oli miltei kaikkien kärkipään joukkueiden tasainen haastaminen, jonka ansiosta he veivät pisteitä monilta etukäteen kovimmilta nipuilta. Iso kysymys tälle kaudelle onkin se, pystyykö joukkue kääntämään nuo pienten marginaalien pelit omaksi edukseen? Periaatteessa mikään ei ole esteenä “jättiyllätykselle” ja sijoittumiselle neljän kärkeen.

Muut kärkipään joukkueet ovat monilta osin kuitenkin vahvistuneet, joten pystyykö Morbid vastaamaan tähän “kilpavarusteluun”? Viime kaudelle joukkue sai tärkeän palasen nippuunsa sentteri Ari-Pekka Pietilän nimissä. Pietilä olikin keskeisiä tekijöitä yhdessä Olli Ekqvistin sekä kaudesta toiseen peliään kehittävän Juuso Mäkisen ohella. Tällä kaudella joukkue on pelannut kaksi ottelua, joista harmillisesti Pyrpaa vastaan Ekqvist ei ollut paikalla. Ilmeisesti pisteitä olisi voinut olla saatavilla, koska Pyrpa sai niistettyä ensimmäisen jakson niukasti pisteellä. Nyt ensimmäinen ottelupallo Top4:n joukkoon murtautumiseksi missattiin.

Uusia nimiä kahdessa ensimmäisessä ottelussa ei ole ollut bongattavissa, joten kehityksen tullee tapahtua joukkueen sisällä. Tämä ei tietenkään ole poissuljettu vaihtoehto ja ainakin Toni Heittola on aloittanut toisen kautensa joukkueessa lupauksia herätellen. Pietilän ja Mäkisen ollessa sisäpelin takuumiehet, voisi Heittolan kaukoheittouhka tuoda Ekqvistille tarvittavaa tukea kaaren taakse.

Ennustus: En epäile hetkeäkään eikö joukkue kykenisi parantamaan viime kaudesta, mutta liian moni kärkipään jengi on joko liikaa edellä tai vahvistunut mitalipeleihin pääsemiseksi. Arvio: 5. – 7.

Donkki – “The New Generation Cometh”

la-chino-hills-high-school-ball-brothers-20160317.jpg
Pois alta, täältä tulee nuoret kundit!

Ennen kauden alkua liikenteessä oli paljon huhua Donkin hajoamisesta. Tarinoiden mukaan moni joukkueen kantavista voimista olisi vaihtamassa maisemia, eikä kasaan oltaisi saamassa kilpailukykyistä nippua. Kuittasin nämä huhut välittömästi potaskana, koska Donkki operoi alueilla, joille muilla joukkueilla ei ole asiaa. Heillä on käytössään niin yliopiston “junantuomat”, joille ei nykymuotoisessa Universtasissa ole tilaa JA sen lisäksi joukkueen jäsenillä on kontaktiverkosto 20-30-vuotiaisiin ex-pallisteihin (ja vähän nykyisiinkin), jota suurimmalla osalla nestorijoukkueista ei ole.

Ja niinhän siinä kävikin – Donkki on aloittanut kauden ennennäkemättömän laajalla rintamalla. Peleissä paikalla on ollut 9, 9 ja 12 pelaajaa. Joukkueen runko on säilynyt aika lailla ennallaan, mutta mukaan on saatu yksi todellinen tähtiluokan vahvistus ryyditettynä penkinlaajentajilla. Kasaan keitetty soppa pelaa Donkin vahvuuksien puolesta erinomaisella tavalla. Eetu Närhi on täydellinen korvaaja (?) Robert Penttilälle, paitsi vielä jokaisella osa-alueella hieman parempi. Pelaajan tähtihetki tähän mennessä tuli viime kauden runkosarjan ykköstä Universtasta vastaan. Donkki nappasi Närhen johdolla voiton, Närhi itse latoi taululle ratkaisevat 27 pistettä, jakoi vajaan kymmenkunta koriinjohtanutta ja vaiensi miespuolustuksellaan vuosittaisen MVP-suosikin Jaakko Saukkosen todennäköisesti alle .300 heittoprosenttiin.

Tähän kun ympätään erinomaisesesti roolitetut “Aasian miehet”, jotka antavat vaihtopenkiltä kieltämättä hieman kapealle materiaalille elintärkeitä hengähdysminuutteja sen 10-15 per peli ja aikaisemmasta tutun tukahduttavan fyysisen miespuolustuksen => Donkilla on kaikki eväät haastaa tällä kaudella runkosarjan kärkisijoituksista. Paikan mitalipeleissä pitäisi olla itsestäänselvyys – olettaen Närhen pelaavan suurimman osan tärkeistä peleistä.

Ennustus: Sarjan paras puolustus + mahdollisesti sarjan paras pelaaja => 2. – 5.

Aikalisä – Nuoruuden voimalla

Aikalisä lähti hakemaan viime kaudella apuja takakentälle, johon se todella kipeästi apua tarvitsikin. Joukkueen jalkanopeus ja talent level saivat boostia nuoriso-osastolta, jonka johdosta Aikalisän yleisilme on ollut entistä paremmin. Joukkue on myös pelannut leveällä ringillä, joka on auttanut heitä intensiteetin nostamisessa kaksinkamppailuväännöissä kuin puolustuksessakin.

Nyt kun perustason korjaukset on tehty ja joukkueen jatkuvuus sekä pelillinen identiteetti on selkiytynyt kuuluukin kysymys seuraavaksi… “Mitäs sitten?”

Uusia nimiä ei kauheasti kokoonpanosta löydy ja ehkä hyvä niin. Aikaisemman vaihtuvuuden jälkeen on hyvä pyrkiä löytämään yhteispeli sekä tasaisuus otteisiin. Jari Lehtonen vaihtoi takaisin Virityksen  väreihin, mutta tämä ei ole ratkaiseva heikennys kokoonpanolle. Alkukausi on ollut hieman kahtiajakoinen. Andruksen johdattama Viritys oli liian kova, mutta toisaalta Poliiseilta saatiin jaksopiste likistettyä. Tämä taas nollaantui ylättävään toisen jakson häviöön PakkoStiiliä vastaan.

Ennustus: Suht turvallisilla vesillä takaa-ajajien osalta, mutta riittävätkö paukut säännönmukaiseen haastamiseen kärkikaartin osalta? Arvio: 6. – 9.

KOPS – Korttelikoriksen Oklahoma City Thunder

flat,800x800,070,f.u2
Vasemmalta oikealle: Kotajärvi-Massoud-Hankasalo

Taustoitin edellisessä ennakossani KOPSin mielenkiintoista historiaa olla vahvojen yksilöiden varassa. Samoin ennustin heille vaikeaa kautta, jos eivät saa haalittua joukkueeseen näitä perinteilleen tyypillisiä tähtipelaajia. Ja kuinka kävikään? Heti kohta ennakon julkistamisen jälkeen KOPSin manageriporras vetäisi takataskustaan Pälkäneellä pelaavan takamiehen Jesse Hankasalon SEKÄ Tampereen Blake Griffinin, Joonas Kotajärven, sopimukset. Tilanne muistuttaa hieman NBA-joukkue Oklahoman tilannetta. Thunderin tähtipelaaja Russell Westbrook (Massoud) kaipasi lisätukea käytännössä olemattomalla talentilla pelaavaan rosteriin ja GM-porras repäisi kuin tyhjästä Paul Georgen ja Carmelo Anthonyn sopimukset.

Harmillisesti Joonas ei viime kaudella pelannut kuin 4 peliä ja Massoudkin vain 7, joten aivan tuota parempaa puoliskoa joukkueista KOPS ei kyennyt haastamaan. Helminä joukkueen potentiaalista viime kaudelta poimittakoon voitto Pyrpaa vs. (Massoud 41, Kotajärvi 25, muut 18), voitto Spartans vs. (Hankasalo 32, Massoud 30, muut 8), voitto Donkkia vs. (Hankasalo 21), pisteen tappio Universtasille ( Hankasalo 20, Kotajärvi 13), voitto Viritys vs. (Massoud 28, muut 25)… Vastapainona tälle pistemenetyksiä tuli ainakin UK-K:ta sekä Kori-Hukkia vastaan.

Tämä kausi on lähtenyt käyntiin LaKon ja Jäähdyttelijöiden totaalisella kylvettämisellä, jonka lisäksi tappion karvasta kalkkia on saatu maistaa TP-U:ta vastaan. Hankasalo ja Kotajärvi ovat olleet peleillä, mutta Massoud ei vielä. Jos kaikki kolme pelaavat tällä kaudella paljon voidaan joukkueelta odottaa vaikka mitä. Viime kaudella mukana ollut Virityksestäkin kai tuttu Enroos ei ole vielä peleillä esiintynyt ja paluumuuttajana on nähty Pasi Tulonen, joka pelasi Korttelia viimeksi vuosikymmenen vaihteessa.

Ennustus: Ennusmerkit kauden osalta ovat hyvät, mutta riippuvaisuus yksittäisistä pelaajista niin suuri ettei sijoitusta voi luotettavasti arvioida. Aikaisemmalla starojen aktiivisuudella 8. – 10., paremmalla jopa mitalipelien tuntumaan.

Dunkin’ Spartans – Blueprint Of Mediocrity

330973_14574748122989_rId13

Korttelilegenda Juha Mankisen jäätyä määräämättömän pituiselle sapattivapaalle, siirtyivät joukkueen vastuuhenkilön tehtävät eteenpäin allekirjoittaneelle. Samalla allekirjoitettiin vastuuvapausklausuuli ja annettiin blogistille vapaat kädet joukkueen kehittämisessä. Visio oli selkeä – tuoda sisään tavalla tai toisella 1-3 uutta pelaajaa, jotka A) vastaisivat joukkueen pelillisiin tarpeisiin B) olisivat valmiita sitoutumaan niin yhdessä harjoitteluun kuin peleissä käymiseen.

Nimilistalta löytyi useampikin nimi ja yksi nimistä jopa päätyi allekirjoittamaan sopimuspaperin. Junioriosastoa edustava Elwin Rosario tuo joukkueeseen ja sen pelilliseen identiteettiin kaivattua osaamista. Samoin toisesta junioriosaston pelaajasta, Eetu Murtomäestä, voidaan puhua “ikään kuin uutena hankintana” tämän lupauduttua tänä vuonna osallistumaan joukkueen toimintaan aikaisempaa tiiviimmin.

Harmillisesti kovista pyrkimyksistä ja pitkästä nimilistasta huolimatta joukkueen etukentälle ei uusia pelaajia saatu värvättyä lukuun ottamatta Ossi “Power Guard” Sireniä.

spice-adams-1507226506
Ossi ensimmäisellä tryoutillaan Spartansien treeneissä

Mankisen lähdettyä ulos voi Spartansin pojilla tulla äitiä ikävä tietyissä peleissä kauden mittaan. Joka tapauksessa tilanne tähän kauteen lähdettäessä on se, että joukkueen materiaali ja sisäinen yhteisymmärrys toivotunlaisesta pelityylistä on aiempaa lähempänä realistisesti toteutettavissa olevaa todellisuutta. Nähtäväksi jää pystyykö Spartans tekemään miniloikan ja haastamaan hajurakoa ottanutta bättre folkia toden teolla, vai jääkö kohtaloksi jatkaa tarpomista kellarikerroksen kärkipaikoilla.
Ennustus: Yritys kehittyä on kova, mutta jokaista eteenpäin otettua askelta vastaan tuntuvat edellä olevat ottavan kaksi. Arvio: 8. – 10.

Linkomiehet – Vanhuuden voimalla

Viime vuoden ennakossa oltiin jo huolissaan Linkomiesten pelaajatilanteesta viikonloppujen osalta. Opettajakaarti sai kuitenkin kauden aikana useammin paikalle kohtuullisen määrän ukkoja, eikä vähämiehisiä pelejä tullut kourallista enempää. Palkintona tästä noin suurin piirtein tason mukainen sijoitus sarjan yhdentenätoista.

Tämä kausi ei aivan samalla tavalla ole lähtenyt liikenteeseen. Raporttien mukaan harjoituksissa on tunkua riittämiin ja aika koviakin pelimanneja, joilla ei edes olisi edustusoikeutta Korttelissa. Mutta kahteen ensimmäiseen otteluun joukkue saapui hyvin varamiehisenä. Kolmannessa matsissa Spartanseja vastaan penkilläkin oli jo äijiä, vaikkakin muutama pelaajista taisi esiintyä ns. “valenimellä”.

Laulu on vanha sama. Parhaat paikalle ja jos muutama niistä tarjolla olevista vahvistuksista vaihtaisi divaripelit Linkomiesten peleihin => taistelu ylemmän keskikastin, jopa mitalipelien, osalta olisi tosiasia. Mutta pääasia on tietenkin se, että pelit tulevat pelatuksi nyt ja jatkossa. Edelleen minulla on pehmeä paikka sydämessä linkomiesmäiselle pelityylille, jossa on haikuja Steve Nashin Phoenix Sunsista.

Ennustus: Voi kammeta Jäähdyttelijöiden edelle, mutta ylemmäs tällä osallistumisaktiivisuudella ei asiaa. Arvio: 11. – 14.

Jäähdyttelijät – Hiekka tiimalasissa käy vähiin…

Puhutaan paljon uudistumisesta. Isä aika ei anna kenellekään armoa. Jäähdyttelijöiden kokoonpanon prime time oli joitain kausia takaperin, jolloin sarjan paras pelintekijä Sakke pyöritti peliä, mörssärit Vienola & Jyväsjärvi juoksivat kenttää päästä päähän ja Viitaniemi vastasi sisäpelin vaarallisuudesta. Siihen päälle nippu kyvykkäitä levittäviä pelaajia, jotka saattoivat latoa helposti +10 kolmosta per peli saadessaan heittotilaa. Ja sitähän näiden neljän pelimiehen rinnalla tuli mielin määrin.

Tällä hetkellä Sakke on sivussa ilmeisen loukkaantumisen (?) johdosta, joka ei voi olla vaikuttamatta joukkueen pelitapaan ja -tasoon. Kun Jyväsjärveä, Viitaniemeä ja Vienolaakaan ei ole näkynyt kuin yhteensä yden pelin verran, on Jäähdyttelijät todellisella tuuliajolla. Uusia pelaajia ei ole ajettu aikoihin sisään ja vanhat alkavat olemaan todellakin sitä, vanhoja. Pahin tapahtui kauden toisessa ottelussa, jossa paikalle ei päässyt omia vihreänuttuja kuin nimen vuoksi.

Onko Jäähdyttelijöiden aika ohitse vai vieläkö Hämeenkyrön lakeuksilta kajahtaa? Uusi uljas alku tai viimeinen sotahuuto… Kykeneekö pienen paikkakunnan joukkue vielä uudistumaan?

Ennustus: Huolestuttavalta näyttää. Nimimiesten tai uusien operaattoreiden tulee aktivoitua pian, jos Jäähdyttelijät haluaa tosissaan taistella kymppisijasta. Arvio: 11. – 14.

UK-K – Tuloksiaan parempi joukkue?

[DISCLAIMER]En halua millään tavalla lähteä neuvomaan tai kertomaan “Ukille” miten joukkueen pelaamista tulisi kehittää, mutta koripalloentustiaatikkona en voi olla sukeltamatta syvemmälle läheltä useamman vuoden seuraamani joukkueen kiehtovaan paradoksiin. Tuleva kirjoitus on siis vain aidosta kiinnostuksesta syntyvää pohdintaa, jolla en pyri mitenkään vaikuttamaan joukkueen suuntaan tai olemukseen.[/DISCLAIMER]

pass-the-ball-Kobe
Huhtelinin Pete viittoilemassa syöttöä vapaaseen paikkaan

Sarjan kestojumboihin lukeutuva UK-K on syvimmältä olemukseltaan mielestäni tuloksiaan parempi joukkue. UK-K:n ja Spartansin yhteisissä harjoituksissa viikoittain käyneenä voin todeta, että UK-K:lla on aitoa halua kehittyä joukkueena. He sopivat asioista niin puolustus- kuin hyökkäyspään osalta pyrkien näitä periaatteita myös harjoittelussaan toteuttamaan. Käytännössä tekeminen on kuitenkin erittäin vaihtelevaa ja ailahtelevaa. Välillä UK-K puolustaa todella hyvin erityisesti paikkamuodostelmassa. Ryhmittymä liikkuu saumattomasti, tekeminen on intensiivistä ja vie tilaa vastustajalta, alas tullaan hyökkäyspäästä hyvin estäen vastustajan nopeat hyökkäykset. Välillä taas meno on täysin letargista. Tuntuu, että hyökkäyksessä on helppo saada kaikki mitä halutaan, tilaa on valtavia määriä ja puolustushalukkuus on jo omiin palaamisen osalta täysin nollissa.

Hyökkäyksessä on nähtävissä sama ilmiö. Osan aikaa pallo liikkuu erinomaisesti ja heittopaikkoja saadaan luotua pelaajille heidän omimpiin sektoreihin, joista he kykenevät myös koreja tekemään. Välillä joukkueen parhaan korintekijän, Osku Kahilan, johdolla joukkue juoksee nopeita tehokkaasti ja ylipäätään pelaaminen pyörii Oskun kautta kuin unelma. Ja taas välillä yksinkertaisen syötön saaminen viereiselle pelikaverille tuottaa ylivertaisia ongelmia, pelaajat hakevat väkisin omaa ratkaisua huonoista heittopaikoista ja yhteispelistä ei ole tietoakaan. Ja sama on toistuu myös peleissä. Ero hyvän ja huonon UK-K:n välillä on suurempi kuin millään muulla joukkueella, vaikka ailahtelevuutta toki tällä tasolla ilmenee miltei kaikilla nipuilla.

Usein huomaan jääväni iltapäiväruuhkissa pohtimaan tätä UK-K:n dilemmaa ja hakemaan siihen ratkaisuja virtuaalimanagerin ominaisuudessa. Tässä omat näkökulmani siihen miten UK-K voisi nykyisellä materiaalillaan ottaa askeleen seuraavalle tasolle ja päästä haastamaan säännöllisesti Top8-tason joukkueita. Uskon jengistä nimittäin löytyvän potentiaalia siihen.

1) Pelaajien oikeanlainen roolittaminen

Minulle UK-K on kuin Ruotsi. Kaikilta odotetaan toimimista joukkueen parhaan edun eteen, mutta heidän omilla ehdoillaan itseohjautuvasti. Kaikilla on oikeus toteuttaa itseään parhaaksi näkemällään tavalla, jokaisella on yhdenmukainen oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja koetuksi. Minä uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti onnellisimmillaan, kun hän löytää itselleen tai hänelle osoitetaan selkeä paikka/rooli kokonaisuudessa. UK-K:ssa roolit, odotukset ja toiminta on vailla selkeästi osoitettua suuntaa. Tämä johtaa ristiriitoihin, epävarmuuteen ja tätä kautta pelaamisen ailahtelevuuteen. Korttelikorista kun pelataan mitään kauheita hierarkioita ei ole syytä lähteä rakentamaan. On silti edullista tunnistaa ja nimetä joukkueen kantavat voimat, ns. “parhaat pelaajat”. Heidän ei välttämättä tarvitse pelata paljoa enempää kuin muiden, mutta heidän on syytä olla kentällä pelin alkaessa ja sen ratkaisuhetkillä.

UK-K:n parhaat pelaajat ovat Jani Toiminen ja Oskar Kahila. Oskar on pelaajatyypiltään kuin tuli on luonnon elementtinä. Elintärkeä, ratkaiseva osa pärjäämiseksi kutsuttavassa taistelussa. Oskarin kyky tehdä pisteitä on ehdoton vahvuus, jota UK-K:n on syytä käyttää hyväkseen. Mutta kuten tunnettu sanonta tulesta kuuluu – “Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Samaan tapaan Oskarin kyky tehdä pisteitä tulisi valjastaa UK-K:n pelaamisen rengiksi, ei missään nimessä sen isännäksi. Joukkueen tulisi entistä enemmän keskittyä siihen, että Oskarille saataisiin luotua tilanteita, joissa hän pääsee hyvään korintekopositioon ilman pallonhallintaa. Off the ball screenit, tehokkaat pick and roll kuviot ja shot management. Ottaisin Oskulta paljon mieluummin 15 heittoa pelissä, joista 12 on hyviä kuin 25 heittoa, joista 15 on huonoja. Oskulla on myös kykyä tehdä peliä ja häntä tulisi saada ohjattua myös enemmän siihen suuntaan.

Jani on kokemukseni perusteella yksi sarjan johtavista sisäpelaajista taitopalettinsa puolesta. Selkeä puolustuksen selkäranka ja hyökkäyspäässä monipuolinen pelaaja, joka pystyy korintekoon läheltä ja kaukaa. Sen lisäksi hän kykenee tekemään peliä sisältä käsin, joka on arvokas ominaisuus jota “Ukin” tulisi hyödyntää enemmän. Näkisin, että suurimman osan hyökkäyksistä tulisi kulkea Toimisen kautta hänen ollessaan kentällä.

Oskun ja Janin ympärille laittaisin Antti Akonniemen ja Kimmo Lehtisen, joilla on riittävästi kokoa pelata paikassa alemma kolmikon sivuilla. Heillä on myös liikkuvuutta, fyysisyyttä ja jalkoja pelata intensiivistä puolustusta, josta joukkueen on hyvä irrota nopeisiin hyökkäyksiin. Näiden neljän kanssa peluuttaisin pelistä riippuen joko Kalle Österdahila, joka olisi loistava yläkaksikon täydennys Oskun viereen tai Jere Marjokiveä, jolla on luonnollista “peppuenergiaa” Oskun kanssa. Tämän nipun suurin haaste on hyökkäyspään pelikuri. Liiallinen street ball meininki voi tehdä hyökkäämisestä sähläämistä. Kokonaisuudessaan viisikossa olisi kuitenkin kaikkia niitä elementtejä, joita plusmerkkistä koripalloa pelaava joukkue tarvitsee.

Toisen viisikon rakentaisin taktiikkatietokone Ari Kurlinin ympärille, jonka käsialaa joukkueen nykyinen pelimalli taitaa olla. Ari olisi luontainen pelintekijä tuohon viisikkoon ja hänen vierelleen kaaripuolustajaksi nostaisin Pete Huhtelinin, jonka prässäävä puolustusote yhdistettynä hyvään nopeiden hyökkäysten hajuun toimisi paremmin joukkueen eduksi kaarella kuin korinedustalla. Toiselle puolelle Aria sitten Kalle tai toinen Pentin veljeksistä. Korin alle itseoikeutetusti yksi sarjan parhaista rim protectoreista, Mikko Ronkainen sekä kookkaat Jyrki Lehtiniemi tai Matti Alasuvanto. Tälle yksilölle scooraaminen voi olla suurempi haaste, mutta Arin johdolla tuotakin osa-aluetta saataisiin varmasti kehitettyä.

Joukkueeseen kuuluu toki muitakin pelaajia, mutta nämä yllä mainitut näen selkeinä aktiiveina. Aina paikalle ei tietystikään tule se ideaali kokoonpano, mutta näistä lähtökohdista kuitenkin rakentelisin nippuja, joiden pelityyli ja -filosofia voisivat jopa poiketa toisistaan.

2) Intensiteetti

UK-K on parhaimmillaan, kun se pelaa hieman ylikovaa ja hieman ilkeästi. Tietynlainen taistelutahdon puute leimaa joukkuetta aika ajoin, kun taas hyvän draivin saadessaan tuo esiin nouseva taistelutahto paljonkin hyvää joukkueen tekemiseen. Lähtisin liikkeelle siitä, että joukkue työskentelisi yhdessä tuon tietynlaisen kovan asenteen säännöllisemmäksi ylläpitämiseksi. Jo ihan harjoituksissa saisi Spartanseille antaa enemmän runtua ja ottaa sitä myös vastaan. Se edistäisi molempien joukkueiden kehittymistä. Tämä kantaisi myös peleihin, joissa kuitenkin HHH-hengestä huolimatta suuri osa joukkueista pelaa aika säälimättömällä asenteella sen 50 minuuttia.

3) ???

4) Profit

Ennustus: UK-K ei ole värvännyt tälle kaudelle ketään käänteentekeviä pelaajia. Eikä ratkaisu joukkueen tilanteeseen uusista pelaajista löydy vaan joukkueen sisältä. Nykyisellään taistelee edelleen maksimissaan 11. sijasta. Arvio: 11. – 14.

 

Kori-Hukat – Kausi taputeltu

Kori-Hukkien päämatsi käytiin viikolla kolme, jolloin PakkoStiili kellisti Lempäälän ylpeyden ja osoitti kehityskäyränsä suunnan olevan vahvasti ylöspäin. Kori-Hukat näyttää olevan liikenteessä samalla nipulla kuin edellisenä vuotena, jolloin he kykenivät pitämään PakkoStiilin selkänsä takana. En näe tällä kaudella vastaavaa menestystä, vaan joukkue voi olla tiukoilla jopa miehistöään laajentanutta Lakoa vastaan.

Ennustus: Ei muutoksia. Arvio: 15.

PakkoStiili – Best coached team in Korttelikoris?

popsigns
“Sakset…sakset! Etkö helvetti tiedä mikä sakset on?!?”

Ennusmerkit kauteen eivät olleet parhaat mahdolliset. Vammalan Seudun Voima nousi viime kauden päätteeksi kolmosdivariin, joka tarkoitti PakkoStiilin osalta toimivan farmisopimuksen päättymistä toistaiseksi. Ainakin yksi joukkueen kantaviin voimiin kuulunut pelaaja, Lauri Kortelahti, jäi näin ollen pois kokoonpanosta.

Mutta eipä hätiä mitiä, koska tästä huolimatta hämeenlinnalaisten kausi on lähtenyt vauhtiin varsin mallikkaasti. Epäilemättä tälle sarjatasolle poikkeuksellinen aktiivinen valmennus sekä ylipäätään joukkueen innostunut ja sitoutunut asenne on auttanut pelaamisen kehittämisessä. Näin ollen yksilöiden rooli ei korostu niin paljoa, vaan leveällä ja vielä tässä vaiheessa koripallotaitojen osalta hieman vaatimattomalla materiaalilla pystytään toteuttamaan tuttua sanontaa “joukkue on enemmän kuin yksilöden summa”.

Jokainen koripallojoukkue tarvitsee tästä huolimatta vastuunkantajia ja PakkoStiilissä tuota Lauri Koon jättämää tyhjiötä ovat nousseet täyttämään Eero Kortelahti sekä Joonas Viita, joilta odotetaan ehdottomasti tasaista suorittamista pelistä toiseen. Ensimmäisen kolmen pelin perusteella myös Jesse Poltinoja on valmis haasteeseen, 20 ja 10 pistettä ryyditettynä tukulla kolmosia on ollut tervetullut lisä Stiilereiden hyökkäysarsenaaliin.

PakkoStiili otti elintärkeän voiton Kori-Hukista kolmannella kierroksella, mutta on sen lisäksi väläytellyt myös todella ansioituneita joukkueitakin vastaan. Aikalisältä ryövättiin jaksopiste ja Universtasia vastaan oltiin todella lähellä jaksoyllätystä myöskin. Tämä kaikki kertoo siitä, että PakkoStiili on kauden 2017-2018 todellinen musta hevonen, joka tulee vielä yllättämään useammankin joukkueen omalla sapluunallaan. Nappikausi voisi viedä jopa kymmenen sakkiin.

Ennustus: 11. – 14.

LaKo – Askeleita oikeaan suuntaan

Kauden 1. pelin osallistujamäärä: 5

Kauden 2. pelin osallistujamäärä: 5

Kauden 3. pelin osallistujamäärä: 9

En tiedä montako uutta pelaajaa LaKoon on värvätty, mutta jokainen on plussaa. LaKon uudelleenjärjestäytyminen olisi toivottava asia, jottei perinteisen joukkueen jatko sarjassa olisi varamiespelaajasysteemin varassa. Kolmannessa pelissä nähtiin jo 9 pelaajaa, ehkä trendi on pysyvä?

Ennustus: 16.

Ja näin. Lähtökohdat sarjaan ovat ehkä parhaat aikoihin. Kärkinelikko on muuttunut selkeästi kärkikuusikoksi. Heti sen perässä Morbid vaikuttaa erittäin varteenotettavalta haastajalta, eikä Aikalisä tulee liikaa perässä. Alemman kellarikerroksen väestä Spartans ja KOPS haaveilevat ainakin semirealistisesti paikasta kahdeksan joukossa, kun taas heidän alapuoleltaan odotetaan yllätyksiä ainakin PakkoStiililtä. Linkomiesten ja Jäähdyttelijöiden tilanne on tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki Kortteliporukoiden keskuudessa. Aiemmin keskikastin taisteluissa mukana olleet perinteikkäät seurat ovat nyt vaarassa lipsahtaa vahvasti marginaaliin. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan hyviä uutisia myös näiden joukkueiden osalta!

Hyvää pelikautta kaikille Korttelikoriksen pelaajille. Pidetään tekut vähissä ja golgit huikeina!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s