Ensi viikon viikonloppuna alkavia pudotuspelejä varten on syytä nostaa hieman tunnelmaa käymällä läpi mennyttä runkosarjaa sekä ennakoiden tulevia pudotuspelejä.

Aivan kärkeen tahdon sanoa, että vaikka kausi kulkikin suurin piirtein odotusten ja oletettujen voimasuhteiden mukaan, oli ilo nähdä sijoilla 4. – 10. näinkin kovaa vääntöä keskinäisestä paremmuudesta. Taiston tiukkuuden johdosta nostaisin esiin kysymyksen nykymallin mukaisen neljän joukkueen mitalipelien muuttamisesta takaisin 8 joukkueen välienselvittelyksi. Niin hyvää tekemistä tuolla Top3-joukkueiden takana nähtiin, että näkisin sarjan kannalta rakentavaksi miettiä mahdollisuuksia tehdä pudotuspeleistä kolmen kierroksen spektaakkeli. Tämä ei nostaisi pelkästään jatkopelien mielenkiintoa, vaan antaisi myös monille keskikastin jengeille lisäpanosta loppukauteen. Nythän osalla mahdollisuutensa neljän sakkiin menettäneistä joukkueista ei  ollut kovin suurta draivia loppukauden peleissä.

1) Viritys

Ei tarvetta isommalle analyysille. Andrus kävi tällä kaudella peleillä aktiivisesti ja Viritys on taas siellä mihin Andrus heidät tavanomaisesti vie eli sarjan kärjessä. Muulle joukkueelle pitää kuitenkin antaa propsit äärimmäisen korkealla tasolla olevasta puolustuspelaamisesta, koska ilman sitä ei runkosarjan kärkitilaa olisi valloitettu Andruksenkaan avulla. Mielestäni pirkkalalaiset ovat tällä sektorilla sarjan paras joukkue ainakin mitä tulee koko kauden mittaiseen tarkasteluun. Äärimmäisen johdonmukaista ja ennakoitavaa muurin pystyttämistä pelistä toiseen.

Make Pirkkala Great Again! Build a Wall!

VS.

4) UNIVERSTAS

Universtaan kausi ei tuonut mitään uutta mukanaan. Aivan viime kauden tapaiseen nousukiitoon joukkue ei tällä kertaa noussut. Syitä voi olla monia, mutta itse uumoilen nimenomaan keskikastin joukkueiden tasonnousun olevan merkittävin tekijä taustalla. Universtas menetti pisteitä vielä alkukaudesta kovalla kokoonpanolla operoineelle Donkille, läpimurtokautta pelanneelle Spartansille sekä toiselle mitalipeleihin tyrkyllä olleelle joukkueelle, KOPSille. Vastapainoksi näille tappioille Universtas kuitenkin voitti Virityksen ja PYRPAn, joten se on oikeassa seurassa kärkikolmikon täydentäjänä.

Joukkueen rosterissa ei alkukaudesta näkynyt suuria muutoksia. Merkittävin tekijä on ollut peluutuksen tiivistyminen entisestään veteraanipelaajien jäätyä pois pelaavasta kokoonpanosta miltei tyystin. Penkkiosaston kapeutta on kuitenkin loppukaudesta täytetty blogin scouttiosastolle ennestään tuntemattomilla nuorilla miehillä.

Joukkueen kiistaton ykköstähti ja koko sarjan MVP-ehdokkaisiin lukeutuva Jaakko Saukkonen pelasi tälläkin kaudella täydet minuutit ja viimeisteli lähes 30 pistettä per peli. Saukkosen täytyy pelata aivan taitojensa äärirajoilla, jos Universtas mielii viime kauden tapaan finaaliin hakemaan kirkkainta mitalia.

Ennustus:

Universtas on voittanut joukkueiden kaksi edellistä kohtaamista, mutta näissä peleissä Viritys ei ole peluuttanut Andrusta. Ei myöskään sitä aiemmin sitten vuoden 2012, mutta tästä huolimatta voitot ovat irronneet näistä peleistä. Vaikka Viritys on hävinnyt kaksi edellistä ottelua, täytyy heidän kokea olonsa luottavaisiksi välierän suhteen. Ottelut ovat olleet todellisia puolustusvääntöjä ja Viritys on kyennyt pitämään Jaakko Saukkosen tiukoissa pihdeissä. Mikäli he onnistuvat tässä jälleen kerran ja samaan aikaan Andrus tuo oman panoksensa hyökkäyspäähän – Viritys marssii vastustamattomasti finaaliin.

Epäilen, ettei Universtaalta löydy samanlaista varmuutta Andruksen pysäyttämisen osalta. Edellisen kerran joukkueiden kohdatessa tähtisentteri tiputti 41 pistettä. Universtas olisi todennäköisesti pelannut mieluummin Poliiseja tai Pyrintöä vastaan. Molemmat ovat kovia joukkueita, mutta joukkueiden puolustuksista löytyy enemmän heikkouksia eikä aivan vastaavanlaista 2 metrin ongelmaa pysäytettäväksi hyökkäyspäässä.

Viritys menee finaaliin.

2) PYRPA

Pyrinnön veteraanit eivät jättäneet tällä kaudella mitään sattuman varaan. Punapaidat saapuivat riittävällä miehistöllä paikalle viikonlopusta toiseen ja parin aikaisemman kauden kaltaista verenvähyyttä ei tällä kertaa nähty. Tulokset puhuvat karua kieltään siitä kuinka paljon etua kokemus ja pelitaidot antavat, vaikka aivan viimeisen päälle jalka ei enää liikkuisikaan.

PYRPA hävisi kauden aikana vain kahdesti. Huolestuttavasti nämä tappiot tulivat kahta kärkinelikon joukkuetta vastaan. Hyvät uutiset tulevat siitä, että välierävastustaja on se kolmas kärkinelikon joukkue eli Poliisit. Tämän kohtaamisen PYRPA vei nimiinsä selkeällä erolla.

PYRPAn tämän kauden MVP on ollut Panu Hämäläinen, joka on huolehtinut niistä harvoista jaloista pyrintöläisten joukkueessa juosten tukuittain nopeita. 18.0 PPG on yksi sarjan parhaista keskiarvoista ja ylittää hänen aikaisemman kortteliennätyksensä 13.9 PPG selkeällä marginaalilla. Keski-iän kriisistä johtuva elämäntaparemontti ja itsetodistelun tarve taustalla vai pelkästään sopivampi roolitus? Aivan ei tasaisemman joukkueen tämän kauden parhaana pelaajana näytöt riitä MVP-keskusteluun, mutta All Stars -viisikosta löytynee tilaa.

VS.

3) TP-U

Poliisit vääntävät edelleen tavoilleen tutusti hieman hitaammalla temmolla, mutta nyt penkiltä löytyy lepuuttajia joka peliin ja matsit eivät ole vaarassa jäädä pelaamatta. Joukkueen sisäisessä hierarkiassa on tullut pientä muutosta. Aikaisempi ”Big Three” on muuttunut Pekkarisen veljesten (vai serkusten vai isä-poika, en tiedä) ”Big Two”:ksi, jota Koivusalo ja Iso-Tuisku komppaavat. Muu miehistö omaa joko kokoa, kovuutta, atletiikkaa, rumuutta tai jotain kombinaatiota näistä.
cb54836b58333d20ebd9987911b295da
Pekkarinen Brothers – Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset…


Vähemmän karvoitusta näkyvillä alueilla omaava Pekkarinen on tuonut myös juoksuelementin peliin ilmeisen kovakuntoisena kaverina. Näkemissäni peleissä tätä ominaisuutta ei kuitenkaan täydellä potentiaalilla ole käytetty hyväksi. Ilmeisesti menee hetken päästä toteutuksen tasolla irti totutusta ”15 sek ennen hyökkäysalueelle siirtymistä” pelitavasta? Ehkä penkiltä tuleva lepoapu on auttanut myös muita joukkueen pelaajia siinä, ettei jokaista hyökkäystä tarvitse käynnistellä 10-15 sekuntia. Ainakin runkosarjan päättäneessä pelissä Donkkia vastaan joukkue nosti paikkapuolustukseen siirtymisen jälkeen tempoa merkittävästi.

Ennustus: Jostain syystä Pyrintö saa nimenomaan Poliiseja vastaan AINA paikalle absoluuttisesti parhaan kokoonpanonsa. Eiköhän näin käy nytkin ja useimmiten kyyti on silloin ollut kylmää. Pyrintöläisille sopii hyvin TP-U:n hieman hitaampi tempo ja kärkijengien mittapuulla seisovampi/puskevampi hyökkäystyyli. Poliisit ei juurikaan juokse kuvioita, joissa esim. pallottomalle tehdään skriinejä tai pallo ylipäätään liikkuisi kovin aktiivisesti. Puolustuspäässä TP-U:lla on pahaa tapa joskus nostaa jalkaa kaasulta, jolloin Pyrinnön kyky pyörittää palloa vapaisiin heittopaikkoihin pääsee oikeuksiinsa.

Jos TP-U haluaa voittaa tämän kohtaamisen, täytyy sen joukkueena löytää uusia elementtejä pelaamiseensa. Hyvä malliesimerkki erinomaisesta reagoinnista nähtiin Donkkia vastaan ottelun toisella jaksolla. PYRPAa vastaan tuo reagointi pitää tapahtua jo ennen peliä, koska peruspelaamisen keskinäisen vertailun punapaidat vievät kotiin.

PYRPA finaaliin.

Finaaliennustus:

Viritys on voittanut joukkueiden edellisistä runkosarjakohtaamisista neljä peräkkäin. PYRPA on kuitenkin voittanut edelliset kaksi pudotuspelikohtaamista – molemmat finaaleja. Pelillisesti Viritys on aiemman historian perusteella ennakkosuosikki, mutta henkinen yliote voi silti olla PYRPAn suunnalla. PYRPA kaivaa jälleen kerran jostain ylimääräisen vaihteen ja keksii keinot Andruksen hidastamiseksi. PYRPA mestarit 2017-2018.

 

5) KOPS

Kauden suurimman yllätyksen minulle järjesti KOPS, joka nosti sijoitustaan neljä pykälää viime vuodesta. Joukkueesta poistuivat ehkä joukkueen kovin pelimies Seif Massoud ja sarjajyrä Henri Enroos. Ulkopuolisista paikkaajista Pasi Tulonen on mallia hyvä roolipelaaja ja muita mainittavia paljon pelanneita vahvistuksia en bongannut. Joukkueen sisältä pelin sielu ja ruumiillistuma Jesse Hankosalo nosti pelimääränsä yhdeksästä täyteen viiteentoista ja loukkaantumisista kärsinyt Mika Filppu sai tällä kaudella aikaiseksi tulla paikalle yhden pelin sijasta kuuteen. Nämä kaksi lisäystä olivat todennäköisesti tärkeimmät palasten loksahtamisessa kohdalleen.

 

Joukkueen pelaaminen on perustunut nähdyn perusteella totaalisesti pelintekijänsä Hankosalon ympärille. Vastaavaa pallonhallintaprosenttia ei näe edes sarjan parhaiden joukkueiden huippuyksilöiden osalta, joten KOPS:n pelityylin luulisi olevan yksi helpoimmista pelisuunnitelman tekemisen osalta. Tästä huolimatta harva joukkue löysi konsteja ”yhden miehen näytöksen” pysäyttämiseksi ja nekkuun tuli lopulta vain Korttelin Top3-jengeiltä sekä hyvin valmistautuneelta Spartansilta.

air-structure-triax-space-jam
KOPS:n vaihtopenkki ottaa vähe lepiä ku MJ eiku JH operoi full minutes.


Jo pelkästään tämä joukkueen materiaaliin nähden huikea sarjasijoitus yhdistettynä täydet minuutit pelanneen Hankosalon ympärille rakennettuun pelisapluunaan oikeuttaa hänen osaltaan keskustelun MVP-ansioista. Kaverista ja joukkueelle optimaalisesta pelitavasta voi olla montaa mieltä, mutta menestystä tämän kauden sarjassa tällä tyylillä ei voi kiistää.

VS.

8) Donkki

Donkki aloitti kauden räväkästi ja oli sarjan vahvimpia joukkueita peitoten Universtaan kolmannella kierroksella näytöstyyliin. Joukkueen tavaramerkiksi muodostunut tukahduttava miespuolustus oli saanut kylkeen pelaajaosaston vahvistusta Eetu Närhen muodossa. Universtasta vastaan Närhi kikkaili helpon triplatuplan ja laittoi Saukkosen takataskuun puolustuspäässä. Näytti vahvasti siltä, ettei Donkille löytyisi montaa pysäyttäjää tämän kauden sarjasta.

Harmillisesti kausi otti tuon pelin jälkeen vahvan käännöksen huonompaan suuntaan. Kokoonpano-ongelmat ja Närhen poisjäänti peleistä johtivat kovan luokan kyntämiseen, jonka seurauksena edes loppukauden piristysruiske ei auttanut joukkuetta kahdeksatta sijaa korkeammalle. Donkki puolustaa edelleen vahvasti vähälukuisesta vaihtopenkistään huolimatta, mutta hyökkäyspäässä vääntö ei enää riittänyt. Loppukaudesta pelaajia löytyi jälleen paremmin ja Robert Perttilän comeback teki höpöä. Poliiseja vastaan nähdyllä esityksellä ja kokoonpanolla Donkki olisi taistellut jopa mitalipeleistä.

Ennustus: Jos Donkki marssittaa saman miehistön paikalle kuin TP-U:ta vastaan, en näe syytä miksei Jesse Hankosaloa saataisi vaiennettua. Jo runkosarjan kohtaamisessa joukkue tuntui löytävän pelin edetessä konsteja pelintekijää vastaan ja nyt paikalla olisi selkeästi parempi materiaali. Ennustan, ettei KOPS voita tätä peliä Hankosalon koreilla vaan tukea täytyy löytyä laajemmalta rintamalta. Ja se vaatii myös Hankosalolta oikeita valintoja puolustuksen lukemisessa sekä luottoa joukkuekavereihin.

Donkin puolustusexpertiisi ratkaisee tämän ottelun heidän hyväkseen. Donkki jatkoon.

starting5_800_140616
Tervetuloa helvettiin Jesse!

6) Spartans

Spartansin kausi oli ennakko-odotuksiin ja materiaaliin nähden erinomainen. Joukkueeseen saatiin värvättyä täsmähankintana Elwin Rosario, jonka taidot molemmissa päissä kenttää tukivat ihanteellisesti Spartansin painottamia pelillisiä uudistuksia. Lisäksi joukkueen sisäisiä roolituksia saatiin selkiytettyä entisestään ja pelillinen identiteetti oli aikaisempaa ehyempi.

Allen-Crabbe
MONEY!

Vaikka suurin osa muutoksista kohdennettiin hyökkäykseen, oli puolustus osa-alue jolla joukkue otti suurimmat askeleensa eteenpäin. Syy puolustuksen tämän kauden parannukselle on hienoinen mysteeri. Luultavimmin kyseessä oli usean tekijän summa. Peleihin valmistauduttiin paremmin ja vastustajien vahvuuksia sekä heikkouksia pyrittiin miettimään enemmän. Toisaalta pelaajat sitoutuivat aiempaa paremmin, joka todennäköisesti näkyi parempana asennoitumisena myös puolustuspäässä. Ainakaan vastustajat eivät antaneet materiaalillaan tasoitusta yhtään. Miltei jokainen joukkue tuli jos ei parhaalla niin miltei parhaalla kokoonpanolla paikan päälle. Yhtään voittoa ei saatu annettuna.

Suurimmat haasteet kauden aikana nähtiin pelin sisäisissä vaihteluissa. Tämä ei sinällään ole uutta Spartansille, mutta aiemmin vaihtelut tapahtuivat useammissa sykleissä pelin sisällä. Tällä kaudella joukkue veti rehellisesti vihkoon useamman kokonaisen jakson. Parhaimpana esimerkkinä ottelu KOPSia vastaan, jossa ainoastaan hyvin suunniteltu puolustustaktiikka piti joukkueen mukana ensimmäisellä jaksolla.

Kausi sisälsi monia pelejä, joissa Spartans venyi äärimmilleen ja vei voiton kotiin ohuimmalla mahdollisella marginaalilla. Ensi kaudella saman tason pitäminen tai siitä parantaminen vaatisi yhä enemmän optimointia sekä sitoutumista. Nähtäväksi jää oliko tämä kausi kaunis joutsenlaulu vai ”alku jonkin keskinkertaisemman”, joka Spartansin tapauksessa olisi saavutus sekin.

VS.

7) Pulterit

Ennakoin kauden alussa Pultereille putoamista Top4-joukkueiden listalta enkä seiso runkosarjan lopussa korjattuna tämän ennustuksen osalta. Isä Aika on tullut kylään isolla kädellä eikä seiskasija runkosarjassa yllätä asiantuntijapiirejä. Joukkueella on edelleen reilusti yli viisikollisen verran kovia pelimiehiä, mutta syystä tai toisesta nämä kaverit eivät suoriutuneet paikalle yhtä aikaa kovinkaan montaa kertaa. Entiseen aikaan suorittamisen taso olisi voinut riittää tästä huolimatta, mutta kovatasoisemmaksi kehittyneessä sarjassa tällaista etuoikeutta ei kovin monella joukkueella ole.

 

Pulterit värväsivät tälle kaudelle uutta naamaakin, mutta loppupeleissä paikalla olivat pääpiirteissään ne tutut vanhat äijät. Jukka Etu-Seppälän aktivoituminen loppukaudesta otettiin varmasti ilolla vastaan. Joukkueen kuntokäyrä on myös nousujohdanteinen neljän peräkkäisen voiton myötä, joten pudotuspeleistä haettaneen vahvaa lopetusta kaudelle.

Ennustus: Spartansin tavoite on saada paikalle tällä kertaa kilpailukykyinen joukkue ja haastaa tosissaan konkarit paikasta ”pikkufinaalissa”. Pulterit ei ole Spartansille koskaan hävinnyt, joten lähtevät tähän otteluun kokemuksen ja historian suomalla ennakkosuosikin asemalla. Pulterit jatkoon.

9) Banzai! Morbid

Ei nyt oikein lähtenyt tällä kaudella Morbidilla. Aiempi nousujohteisuus menestyksessä taittui tällä kaudella odotuksiin nähden heikohkoon ysisijaan. Merkittävin syy tähän ulkopuolisen silmiin oli muutamien avainpelaajien poissaolot. Erityisesti Olli Ekqvistin tuskailu loukkaantumisten kanssa näkyi joukkueen otteissa. Kunnossa ollessaan Ekqvist on joukkueen suvereeni pelillinen johtaja ja ennen kaikkea pistelinko. Nyt hänestä saatiin irti vain 6 peliä ja nekin ainakin osittain ilmeisen puolikuntoisina. Puolustuspäässä sentteri A-P Pietilän vähäinen pelimäärä saattoi vaikuttaa myös jonkin verran Morbidin iskukykyyn. Henrik Ahoselta ei kai odoteta joukkueen sisällä täysiä pelimääriä, mutta myös hänen jäämisensä 8 peliin Ekqvistin ”floppikaudella” korosti entisestään Morbidin suurta ongelmakohtaa eli luonnollisten skooraajien puutetta.

Juuso Mäkinen ja Toni Heittola paikkasivat miehekkäästi, mutta eivät siltikään riittävästi. Useat tiukat pelit keskikastin jengejä vastaan päättyivät pienellä erolla vastustajien hyväksi. Näiden pelien ratkaisuhetkillä olisi varmasti mieluusti nähty täysissä voimissaan ollut Ekqvist tekemässä voittavia päätöksiä. Toisaalta voidaan ajatella, että tämän kauden ansiosta joukkueen roolipelaajat saivat enemmän vastuuta ja kokemusta joukkueen pelaamisesta. Kenties se kantaa hedelmää tulevaisuudessa Morbidin jatkaessa kärsivällistä rakennusprojektiaan.

VS.

12) Pakkostiili

Pakkostiili otti askeleen eteenpäin toisella kaudellaan Korttelikoriksessa. 4 pistettä enemmän ja kolme sijoitusta korkeammalla kuin viime vuonna. Suorituksen arvoa nostaa se, että joukosta puuttui viime vuoden ykköspelaaja Lauri Kortelahti. Oletettavasti parannusta otteisiin on siis tapahtunut kollektiivina, ei yksittäisten pelaajien merkittävinä tasonnostoina. Myönnettäköön, että Pakkostiilin osalta minun on edelleen näkemistäni peleistä huolimatta bongata joukosta yksilöitä. Muistan pari isoa kaveria, jotka erottuvat muuten lyhyestä joukkueesta selkeästi jo pituutensa johdosta (osaavat toki hieman pelatakin). Lisäksi silmään käyvät ”Cheezy” ja Eero ”Se Paskempi” Kortelahti, joilla on eniten koripalloilullisia taitoelementtejä tekemisessään. Toki Myös Antti ”0/0/0” Kojo herättää huomiota kentällä, mutta lähinnä kielteisissä merkeissä.

 

Pakkostiili jatkaa varmasti sitoutuneella tiukan duunin linjallaan ja tähtää hiljalleen ylöspäin. Suuri haaste tulee vastaan nykyisillä voimasuhteilla mitattuna sijoista kymmenen ylöspäin. Ja toki myös takaa voivat vanhat haastajat UK-K ja Jäähdyttelijät nostaa profiiliaan any given season.

Ennustus: Ei tässä pitäisi olla mitään spekuloitavaa, varsinkaan jos Morbid kiinnostuu tuomaan pelimiehiä paikalle. Motivaatioetu on toki pakkostiilaajilla, mutta materiaalietu on Morbidilla. Tämän lisäksi Pakkostiili ei omalla hienoisella vahvuusalueellaan, taktisella puolella, pärjää sarjan johtaviin taktiikkajoukkueisiin lukeutuvalle Morbidille.

Morbid helppo W.

 

10) Aikalisä

Uskon Aikalisän lähteneen kauteen korkein odotuksin. Junioriosastolle oli värväilty vahvistuksia ja mitalipeleihin oikeuttava nelossija oli 2016-2017 kauden sarjataulukon perusteella vain muutaman lisäpisteen päässä. Kausi lähti käyntiin vähintäänkin odotusten mukaisesti. Pakkostiili ja LaKo kaadettiin kierroksilla 1. ja 5. Näiden pelien välissä kohdattiin ennakolta kovimmat kolme joukkuetta ja niistä peleistä tuliaisina oli yksi jaksopiste. Vaikka enempää varmaan toivottiin, niin ottelut olivat ainakin tilastojen perusteella verrattain tasaisia.

Alkukauden jälkeen hieman heikentyneellä kokoonpanolla liikkeellä ollut Donkki kaatui murskalukemin, kuten myös Kori-Hukat. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin jyrkkä alamäki. Kauden päävastustajiin lukeutunut Spartans kylvetti Aikalisää näytöstyyliin 20 pisteellä ottelussa, jossa Spartan pojat onnistuivat likipitäen täydellisesti. Liekö tuon pelin vaikutus joukkueen moraaliin ollut kuolettava, koska heti perään etukäteen selkeästä altavastaajan asemasta peliin lähtenyt Linkomiehet linkosi Aikalisän kumoon 68-61. Ja kirsikkana kakun päälle joukkue hävisi myös KOPS:lle tiukan taistelun yhdellä pisteellä. Tuosta eteenpäin loppukausi olikin saamani tiedon mukaan lähinnä pelailua eikä ynnä muut sijojen tavoittelu motivoinut joukkuetta parhaimpaansa.

Näkemäni perusteella joukkueen materiaali oli nimellisesti kunnossa, mutta syystä tai toisesta pelaaminen ei klikannut kuten parhaimpina päivinä. Aikalisälle tyypillinen fyysisyys ja intensiteetti ei paistanut läpi tekemisestä, jonka lisäksi hyökkäyspäästä puuttuivat ratkaisijat. Edes sarjan kaikkien aikojen kolmoskuningas Jouni Kalliomäki ei päässyt tutulle tasolleen. Ehkä pelit nelosdirressä veivät mehuja? Toisaalta menossa oleva nuorennusleikkaus ei välttämättä antanut omalta osaltaan vielä mahdollisuuksia tavoitella parempaa menestystä. Kortteli on sarjana fyysinen ja säälimätön, vertautuen helposti nykyisen nelosdivarin parempaan puoliskoon mitä tulee sijoista 10 ylöspäin. Taistelu on kovaa ja vielä fyysisessä kehityksessään vaiheessa olevat pelaajat eivät kykene kantamaan joukkueiden menestysodotuksia. Muutama vuosi eteenpäin ja tilanne voi olla hyvinkin erilainen, joten kenties Aikalisän parhaat vuodet ovat vielä edessä.

VS.

 

11) Linkomiehet

Sama stoori kuin aina:

  • Materiaali kestää nimilistan perusteella vertailun ylempänä oleviin joukkueisiin (sijat 5. – 10.)
  • Paikan päälle tulee sakkia vaihtelevasti
  • Joukkueella ei ole tarpeeksi etukentän pelaajia riveissään
  • Ikä painaa jaloissa, joten vanha kunnon run and gun taktiikka ei ole niin tehokas

Näistä huolimatta Linkomiehet on jatkuvasti vain muutaman täsmävahvistuksen päässä paremmasta menestyksestä. Mukaan on saatu värvättyä jo uutta sukupolvea (Nieminen, Hytönen, Tolonen) ja useampi opettajasmies pelaa III-divarissa tai korkeammalla. Jo pelkästään Kaukajärven koulussa opettavista janareista saisi sellaisen täsmävahvistusten nipun kasaan, että Linkomiehet löytäisi itsensä heittämällä neljän kärjestä. Enkä liioittele lainkaan. Kysymys ei siis ole siitä räjähtääkö vaan siitä milloin räjähtää.

Ennustus: Linkomiehet nuohosi runkosarjassa ja jos Aikalisä ei ole kaivanut motivaatiota jostain runkosarjan päättymisen jälkeen, nuohoaa Linkomiehet jälleen. Toki Linkomiehet pelasivat tuon ottelun lähes tulkoon parhaalla miehistöllään ja sen toistuminen ei ole kovin todennäköistä. Ennustetaan Aikalisä jatkoon, mutta yllätys ei olisi toinenkaan lopputulos.

13) Jäähdyttelijät

Jäähdyttelijöillä on ollut kokoonpanohuolia läpi kauden, joten mikään sijoitus yhdennentoista yläpuolella ei ollut realistista. Joukkueella on edelleen kohtalaisen hyvä avausviisikko pelaajia (paikalle saapuessaan), omintakeinen pelityyli ja pelillisiä ”ässiä hihassa” joilla horjuttaa vastustajia. Positiivista oli myös se, että tälle kaudelle oli saatu värvättyä mukaan uusia nimiä. Ilman näitä värväyksiä kautta ei välttämättä olisi saatu edes pelattua läpi, vaan luovutuksia olisi voinut tulla enemmänkin.

Vaikka joukkueella on nimilistassa ihan hyviä pelaajia, niin tärkeintä on kuitenkin aina saapua paikalle. Sitä ei tällä kaudella tehty. Joukkueen pelin sielu Sakke Hakala jäi kuuteen peliin ollen ilmiselvästi vailla pelikuntoa näissä pelaamissaan peleissään. Hattua nostaa kuitenkin siitä, että tuli tuossa kunnossa auttamaan joukkuettaan, vaikka ei pystynyt parastaan antamaan. Virityksestä värvätty Pekka Elomaa oli elementissään joukkueessa, jossa yleisin otettu heitto on kolmen pisteen heitto. Modernin koripallon ihannepelaaja Elomaa ei säästellyt kättään, vaan antoi laulaa kolkkiviivan takaa jatkuvalla sarjatulella. Enemmän kuin 9 peliä olisi varmasti kelvannut joukkueelle, jolla ei muita mitat täyttäviä isoja pelaajia juurikaan peleillä käynyt. Viitaniemeä lienee jo kova ikävä. Joukkueen bodarikolmikko Oinonen-Vienola-Jyväsjärvi olisi todella mielenkiintoinen pelipaikkojen 2-3-4 muuri, mutta yhteenlaskettujen pelien määrän ollessa 12 ei tuosta lihasfantasiasta juurikaan iloa saatu revittyä. Pistetilastoissa hyvää jälkeä tehnyt Juha Pyykkö on ex-Pulterit ja pelasikin kiitettävät 10 peliä.

8177763378_fcea93fd5a.jpg
Oisko se pojat uutta harrastusta, jos vaikka korista kokeiltais?

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Etukentän kaksikko Elomaa-Viitaniemi yhdistettynä bodarikolmikkoon sekä täysikuntoiseen Sakkeen yhdistettynä jokaisen +10 peliin olisi yhdistelmänä varsin mielenkiintoinen. Jäämme odottamaan saako Jäähdyttelijät ryhtiliikkeen aikaiseksi jo ensi kaudeksi.

 

VS.

16) LaKo

Ennustus: Jäähdyttelijät voittaa.

14) UK-K

UK-K:n kausi pelastautui tyydyttävän puolelle kiitos viimeisen ottelun ”pakkovoiton” Kori-Hukista. Jäähdyttelijöitä ja Linkomiehiä ei ole vieläkään saatu kiinni näiden vaikeuksista huolimatta ja nyt Pakkostiilikin nousi jo ohitse keskinäisessä vertailussa. UK-K:ta ei voi kuitenkaan syyttää yrityksen puutteesta. Harjoituksissa on jopa nähty keskenään kuvioita treenaava joukkue, jolla on yritystä yhtenäistää pelaamistaan ja löytää heille toimivaa pelitapaa. Ajoittain tämä jopa onnistuu ja mielestäni UK-K:n pelitapa tällä materiaalilla olisi selkeä:

Pointti 1: Kaikki lähtee puolustuksesta. Joukkueen koko ei välttämättä auta hyökkäyspäässä, mutta puolustuksessa sitä voi käyttää hyväkseen. Koko joukkueen peli-ilmeen pitää puolustuksessa olla aggressiivinen ja hieman ilkeäkin. HHH-hengessä mennään toki, mutta useat joukkueet pelaavat silti hyvin kovaa ja jopa joskus sääntöjen rajamailla. Viritys, Donkki, Morbid… Joukkueilta löytyy ”mean streak” ja sitä samaa pitää myös UK-K:n toteuttaa. Joukkueelta löytyy kovuutta antavia sisäpelaajia ja jalkoja myös kaaripuolustukseen. Parhaimmillaan UK-K pelaa treeneissä hyvin ja fiksusti liikkuvaa paikkaa, joka myös tuntuu luissa ja ytimissä. Ei sillä kavereita saa, mutta pelillisesti se vie joukkuetta eteenpäin. Tietenkin aggressiivinen puolustus vie mehuja hyökkäyksestä ja siksi toimivat vaihtorotaatiot pitää saada myös pyörimään pelitavalle sopivasti.

Puolustuspään onnistumiset tuovat joukkueen hyökkäyspeliin tärkeän elementin – nopeat vastahyökkäykset. Pallonriistot ja vastustajan huonot heitot tarjoavat irtautumismahdollisuuksia Oskarille, Jerelle, Petelle, Arille ja muillekin. UK-K:n paras toivo hyökkäyksen osalta on luoda helppoja pisteitä puolustuksen kautta.

Pointti 2: Hyökkäyspelaamisen osalta joukkue on valinnut kollektiivisen pallonsiirtelyn johtoajatuksekseen. Tämän lisäksi mennään Oskarin isolaatiopallolla. “Pallo tekee työt” ei ole huono ajatus, mutta onko joukkueella kykyä toteuttaa tätä sapluunaa? Silloin tällöin tämä onnistuu ja vapaita heittopaikkoja syntyy hyvällä syklillä. Ajoittain homma menee täysin puihin ja menetyksiä tulee liukuhihnalta. Tämä syö joukkueen psyykettä todella helposti, jolloin kentällä nähdään enemmän suoria selkiä kuin luurankotehtaalla. UK-K:n henkinen vahvuus on haurasta kuin nykyajan maskuliinisuus. Epäonnistumisten ei saisi antaa syödä miestä.

Joukkue voisi ehkä miettiä olisiko Poliisien yksinkertaistetussa pelitavassa jotain annettavaa heille. Jospa heittopaikkoja ei yritettäisi luoda 10 syötön taktiikalla, vaan haettaisiin tehokkaampia ja yksinkertaisia metodeja joilla vapautetaan heittäjät.

UK-K:n hyökkäyspelaaminen on pitkälti kiinni myös siitä miten heitot uppoavat. Jostain kumman syystä harjoituksissa näyttää siltä, että heitto uppoaa heti paremmin kun puolustuspäässä tapahtuvat onnistumiset ruokkivat itseluottamusta. Ja päinvastoin, kun hyökkäyspään menetykset syövät sitä, eivät heitotkaan enää onnistu ja joukkue ei edes saavu puolustusalueelle riittävän ajoissa estääkseen vastustajan helpot kupit. UK-K ei ole sarjan parhaita heittojoukkueita ja korin läheisyydestä ei viimeistelijöitä löydy sen vertaa, joten tämä jo entisestään korostaa vahvuuksien kautta pelaamista. Popovichmainen palloliike on jalo idea, mutta vaatii taustalle itseluottamusta ruokkivia onnistumisia helpommilta osa-alueilta.

Jäämme odottamaan UK-K:n seuraavaa transformaatiota. Muuttuuko kissanpentu vihdoin kissapedoksi?

giphy.gif
Ronkais-Mixun Three Point Swagger

VS.

15) Kori-Hukat

Kori-Hukat 2017-2018 oli hyvin paljon samannäköinen joukkue kuin Kori-Hukat 2016-2017. Tekeminen muistuttaa koripalloa, mutta mikään ei tällä hetkellä indikoi parannusta sarjasijoitukseen lähitulevaisuudessa.

Ennuste: UK-K vie kuten runkosarjan viimeiselläkin kierroksella. Isompi kenttä toimii vielä UK-K:n eduksi, joten kotietu jää Kori-Hukilta tässä ottelussa pelipaikasta huolimatta saavuttamatta.

 

MVP-KESKUSTELU

Sarjan tämän kauden parasta pelaajaa miettiessä omat kriteerini ovat seuraavat:

  • Joukkueen menestys ja pelaajan merkitys joukkueen menestykselle
  • Pelaajan absoluuttinen taso ja tilastot
  • Pelatut ottelut (vähintään 2/3 pitää olla pelattuna, ts. 10 peliä)

Ehdokkaat: Andrus Aleknavitsjus (Viritys), Tatu Pekkarinen (TP-U), Jaakko Saukkonen (Universtas), Jesse Hankosalo (KOPS)

(PYRPAsta ei pelaajaa listalla, koska joukkueen paras ja kategoriaan sopivin ehdokas Tero Minetti jäi tällä kaudella 6 peliin)

Menestyksen osalta pelaajat ovat paremmuusjärjestyksessä. Tästä johtuen Jesse Hankosalo menettää asemiaan, koska ei kyennyt viemään joukkuettaan mitalipeleihin. Toisaalta hänellä on minun näkemykseni mukaan ollut vähiten tukea ympärillään ja hänen merkityksensä joukkueen pelaamiselle on ollut keskeisin kaikista ehdokkaista. Pistetilastoissa hän ei pärjää muille ehdokkaille, mutta Hankosalolla on todennäköisesti eniten koriinjohtavia syöttöjä. Määrää on hankala arvioida, mutta olettaisin sen liikkuvan jossain 6-7 syötön paikkeilla. Puolustuspelaajana Hankosalo on kokonsa takia vaikeuksissa monia hyviä pelaajia vastaan ja hän pyrkii usein valitsemaan kentältä vähemmän haastavan vastuksen. Toki myös täysien minuuttien pelaamisen johdosta on perusteltua levätä puolustuksessa, mutta parhaan pelaajan arvioinnissa tätä ei voida ottaa huomioon.

Jos katsoo pelaajien ympärillä olevaa pelaajamateriaalia, on Tatu Pekkarisella eniten kovatasoisia yksilöitä ympärillään. Tästä huolimatta hän on joukkueensa pelaamisen ehdoton kulmakivi ja keskipiste, mutta ilman Tatuakin joukkue kykenee erittäin korkeatasoiseen pelaamiseen. Mies häviää pistevertailun selkeästi kahdelle edellä olevalleen, eikä todennäköisesti myöskään ota levypalloja samaa määrää kuin nämä kaksi. Syötöissä hän on varmuudella edellä, mutta ei kuitenkaan yllä Hankosalon tehoihin. Pekkarinen on luunkova puolustaja ja ottaa vastaan mielellään haasteen parhaan pelaajan vartioinnista. Hän pystyy myös vaivatta puolustamaan pelipaikkoja 1-4, todennäköisesti myös miltei kaikkia sarjan senttereistä.

Loppujen lopuksi tämän kauden parhaan pelaajan valinta tapahtuu kaikki pelit pelanneen sarjan pistekuninkaan Jaakko Saukkosen sekä Andruksen välillä. Andruksen puolesta puhuu joukkueen ottama runkosarjan ykköstila sekä vielä Saukkostakin selkeämpi ykköspelaajan mantteli. Molemmat joukkueet kärsisivät merkittävästi tähtipelaajiensa poissaoloista, mutta Andruksen poissaolo muuttaa Virityksen käytännössä eri joukkueeksi. Puolustuksessa Andruksella on valtavan kokonsa antama etu kolmen sekunnin alueen puolustamisessa, mutta mano to mano Saukkonen on parempi pakki.

Kauden 2017-2018 MVP on Virityksen Andrus Aleknavitsjus. Runkosarjan voitto ja pelaajan elintärkeä rooli joukkueelleen ratkaisi tämän kisan tornin hyväksi.

All Stars Viisikko:

1: PG Hankosalo – SG Hämäläinen SF Pekkarinen, Tatu PF Saukkonen, Jaakko C Andrus

Hyviä pudotuspelejä ja tulevaa kesää kaikille korttelipelaajille!

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s