nazi

Terveiset kaikille korttelikoriksen pelaajille ja seuraajille täältä lockdownista, syvältä bunkkerin uumenista. Vain Hämeenkadun remonttityömaalta ryöstämäni neonkeltainen kyltti tuo hieman valoa synkkään luolaani, jonka sähköntuotanto on täysin riippuvainen puolikuolleen aggregaatin toimivuudesta sekä Näkötornin Munkkikahvilan vielä vapaana olevasta ulkoisesta virtalähteestä.

Alkuperäinen aikomukseni oli jälleen kerran jättää kirjoittamatta tämän kauden osalta mitään, mutta muuttuneen tilanteen johdosta päädyin toisiin ajatuksiin. Olen antanut koronalle työrauhan istuen kirjoitukseni päällä, mutta nyt lienee näin kärsimyspyhien kunniaksi syytä laittaa jotain eetteriin. Samalla olemme saaneet hieman perspektiiviä koronatilanteeseen ja sen tämän hetken sekä tulevaisuuden vaikutuksiin. Mitään varmaa ei ikävä kyllä vieläkään voi sanoa, mutta voimme kuitenkin hieman selkeämmällä visiolla pyrkiä ennustamaan tulevaa.

Haluan korostaa, että miltei jokaisella korttelipelaajalla on epäilemättä 99 muuta Korttelikoriksen kesken jäämistä suurempaa ongelmaa mielen päällä näinä aikoina. Siitä ei ole epäilystäkään. Silti Korttelikoris instituutiona ja erityisesti tämä kausi otsikon mukaisena “kaikkien aikojen kautena” ansaitsee myös oman korvamerkintänsä historian lehdille.

Useampi lukija varmaan yhtyy ikävääni koripalloa kohtaan ylipäätään. NBA-pelien seuraaminen, Euroliiga, kotoiset sarjat Korisliigasta alaspäin… Ja ennen kaikkea ne omat treenit ja höntsät, sosiaaliset kontaktit pelikavereihin ja ystäviin. Sopeutuminen uuteen arkeen on ottanut aikansa, mutta korvaavia tapoja on löytynyt. Eivät ne silti täytä koripallon jälkeensä jättämää tyhjiötä, vaan kaipuu oman lajin äärelle on kova.

Paluuta menneeseen ei välttämättä ole luvassa vielä pitkään aikaan jos koskaan. Vielä jokin aika sitten haaveilin vielä ensi syksystä, mutta palasivat sarjat ja treenivuorot tauolta siihen mennessä tai eivät niin ilmassa on silti useita kysymyksiä. Huippu-urheilu löytää varmasti paikkansa jollain aikataululla. Ensi syksynä tai vuonna 2021… Urheilu palaa vielä. Siitä ei ole kysymystäkään. Mutta entä jokaisen henkilökohtaiset valinnat ennen laajamittaiseen levitykseen tulevaa rokotetta tai toimivia lääkehoitoja? Kuinka moni keski-iältään kiitettävän vanhan Korttelikoriksen pelaajista kantaa mukanaan riskiryhmäläisen leimaa? Kuinka moni heistä on valmis aukaisemaan ovensa sosiaalisille kontakteille tämän vuoden puolella vaikka jumppasalit avaisivat ovet Korttelikorikselle? Kuinka moni pelaaja joutuu tekemään valinnan Korttelikoriksen tai vaikkapa vain oman höntsävuoronsa sekä lähipiiriin kuuluvien rakkaiden ihmisten välillä? Ihmisten, jotka joutuvat varjelemaan omaa terveyttään pitkälle hamaan tulevaisuuteen. Jokainen meistä joutuu miettimään omalla henkilökohtaisella tasollaan valintansa jatkossa tarkemmin. Priorisoimaan asiat toistensa edelle. Kestääkö perse merivettä yhden tai kahden viikottaisen vuoron ja noin 20 ylimääräisen ihmisen kohtaamisen hyvin intiimillä tavalla? Kestääkö takamus urheilusarjan ja 15-16 joukkueen pelaajiston kanssa keskenään altistumisen tulevan vuoden aikana? Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä, mutta niihin meidän jokaisen pitää löytää tulevina kuukausina vastauksia (ellei päätöstä oteta pois meidän käsistämme ylempien tahojen toimesta).

Mutta se koronasta tähän hätään. Keskitytään siihen mitä menetimme. Annetaan huomio menneelle kaudelle, kaikille sitä mukana tekemässä oleville joukkueille ja pelaajille.

Otetaan alkuun nopea vilaus HYVIN POIKKEUKSELLISEEN sarjataulukkoon:

sarjataulukko

Ennen viimeistä kierrosta sarjassa on ain yksi täysi heittopussi. Tämän jälkeen UK-K ja Kori-Hukat pitävät selkeää omaa kastiaan. Kori-Hukkien tekeminen tällä kaudella oli hyvin pitkälle samaa kuin aiemmin.

UK-K uudistui isolla kädellä. Paljon vanhaa kaartia siivoutui pois ja rekrypuolella tehtiin selvästi töitä kellon ympäri uusien pelaajien haalimiseksi. Tässä onnistuttiin toisaalta hyvin, jos mittariksi otetaan joukkueen aikaisempi identiteetti kookkaana, työteliäänä ja yritteliäänä joukkueena. Useat pelaajista vahvistivat näitä sektoreita entisestään. Voidaan sanoa, että joukkueella on valtava määrä kokoa, joka ei lopu kesken pariin poissaoloon. Ei ehkä edesvkokonaiseen kentälliseen senttereiden poissaoloja. Yhdessä pelissä näin pelikentän puolella neljä sentterikelpoista pelaajaa kokonsa puolesta, jonka lisäksi penkillä istui vielä kaksi lisää. Joukkueen pelaajat ovat ykkösestä kahteentoista myös kovia tekemään töitä. Uudet pelaajat, erityisesti nuoremmat, toivat mukanaan lisää jalkoja, lisää energiaa, lisää yrittämistä. Eli kaikin puolin sopivat jo vallitsevaan sapluunaan.

Mitä sitten jäi puuttumaan? Joukkue kaipaa edelleen rutkasti lisää heittovoimaa, varsinkin kaaren takaa. Joukkue kaipaa selkeää pelintekijää, roolittajaa ja pelin rytmittäjää. Jo kaksi pelillistä nappihankintaa tämän ytimen ympärille nostaisi UK-K:n tasoa ylemmäksi sarjassa. Mutta jo tällaisenaan UK-K tarjoaa uniikin pelillisen haasteen, jota vastaan pelatessa saa varmasti hien pintaan. Oikealla tiellä ollaan.

Bottom3:n yläpuolella pyörivät Pulterit ja Universtas. Universtas näistä tällä kaudella heikompi, mutta edelleen vain muutaman kolmosdirrejätkän lopettamispäätöksen päässä noususta kirkkaampiin valoihin.

Pultereilta odotin suurempaa tasonlaskua tälle kaudelle. Holli keskittyy enemmän valmennushommiin ja P.Taubert lähti hakemaan uusia haasteita Linkomiehistä. Haistelin syksyllä joukkueen hajoamista, mutta konkarijengi saapuikin peleille uudistuneella ilmeellä. Ei uusilla pelaajilla, mutta syystä tai toisesta matseissa kävikin porukkaa pelaamassa entistä sitoutuneemmalla otteella. Mistä johtuu, sitä tiedä en. Silti erinomainen ryhtiliike kovien menetysten jälkeisellä kaudella.

Tästä siirrytäänkin sitten Top 10 osastolle. Ja nimenomaan ensimmäistä kertaa oman pelihistoriani aikana tässä ei tarvitse enää erikseen tehdä mitään jaottelua minkäänlaiseen eliittikastiin. Joku pidempään pelannut voi ehkä menneisyydestä löytää kausia jolloin edellisen kerran kymmenen joukkuetta voi haastaa toisensa täysin tasaväkisesti päivän kunnosta riippuen.

Pudotuspeliviivan alapuolelta, mutta ei vielä automaattisesti pudotuspelien ulkopuolelta, ponnistavat ennen viimeistä kierrosta Jäähdyttelijät sekä viime kauden pronssimitalistit Mahti.

Kertoo jotain sarjan nykyisestä tasosta se, että Jäähdyttelijät olivat tällä kaudella liikenteessä vähintään yhtä kovalla jengillä kuin viime vuosikymmenen alkupuolella. Tuolloin Jäähdyttelijät kolkuttelivat Top4:n portteja. Nykyään sama taso ei riitä edes pudotuspeleihin.

Mahdin kautta on ollut mielenkiintoista seurata vierestä. Odotukset olivat varmasti hyvin onnistuneen viime vuoden jälkeen korkealla, mutta lieneekö menestyskrapulaa vai mitä huonosti menneiden pelien taustalla? Joukkueen GM Otto Vainio on paiskonut peliasuja ja pukuhuoneen penkkejä kesken pelin miettiessään syitä takelteluun. Omaan silmään vastaus on lopulta aika helppo. On aina hankalaa pelata koripalloa yli 10 pelaajan rotaatiolla ja Mahdilla on useissa peleissä ollut paikalla tusinan verran jos ei enemmänkin populaa. Vaikka kuinka urheilullista ja lahjakasta kaveria olisi kyseessä niin eipä tuollaisella völjyllä pelaajat pääse rytmiin tai saada yhteispeliä sujumaan. Toisena syynä voi spekuloida todellisten hyökkäyspään vastuunkantajien poisjääntejä. Mahti on aina perustanut pelinsä tiukkaan puolustuspeliin ja usein hyökissä onnistumiset kumuloituvat tietyille pelaajille. Näiden puuttuessa muusta porukasta ei välttämättä löydy sitä tiiminä yksilöiden summan yläpuolelle nousemisen kulttuuria.

Kahdeksan sakista eli pudotuspeleihin sarjan keskeytymisen hetkellä menossa olevista joukkueista ei heikkoa lenkkiä löydy. Morbidin alkukausi kangerteli poissaolojen ja loukkaantumisten takia. Mukaan oli silti saatu värvättyä uutta nuorta verta. Loppukaudesta näkyi peleillä sitten jo viime kauden seppiä ja kuntoutuneita pelaajia. Morbid olisi pudotuspeleihin päästessään ollut varmasti valmis kaatamaan minkä tahansa edessään olevista joukkueista.

Seiskana majailleen Linkomiesten tämän kauden tekemistä on ollut ilo seurata vierestä. Joukkueen GM Lauri Tolonen sai värvättyä pitkällisen ja sinnikkään yrittämisen päätteeksi opettajien riveihin Tomi “Divari” Koppon sekä Pultereiden kantavan voiman Petri Taubertin. Uuden kulttuurin sisäänajo oli nähtävissä ensimmäisistä harjoituksista lähtien. Kuten aina tällaisissa projekteissa, joissa pitkään tutulla sapluunalla mukavuudenhaluista porukkaa harjataan vastakarvaan uuden mentaliteetin tullessa karmeista sisään, oli Linkomiestenkin kauden alku hakemista. Homma klikkasi kuitenkin kohdilleen muutaman kuukauden jälkeen ja siitä eteenpäin jälki on ollut vakuuttavaa. Linkomiesten pelaamisesta löytyvät edelleen tutut elementit, mutta nyt heillä on käytettävissään sitoutunut ja laajempi ydinjoukko. Tämä mahdollistaa pelaamisen kovempaa, väsymisen myöhemmin ja vauhdin ylläpitämisen pidempään. Voisi sanoa kolmosvaihteella ajetun Ladan vaihtuneen viitosvaihteella huristeltuun Skodaan. Eron huomaa! Harjoituksissa on myös tekemisen meininki ja peli-ilon aistii kaikista. Linkomiehet on vihdoin ottanut konkreettisen askeleen eteenpäin.

PakkoStiili ja Aikalisä ovat seuraavana listalla. Molemmissa joukkueissa on edistytty viime kauteen nähtynä. Aikalisä on edistynyt värväämällä kaksi äärimmäisen kovaa pelimiestä lisää joukkueeseen. On nuorta korintekovoimaa ja “ulkomaan apua” yleispelaamiseen. Lisähankintojen myötä joukkueen muutkin osaajat pääsevät oikeuksiinsa, kun eivät joudu kantamaan yksin liian suurta vastuuta joukkueen hyökkäyspelaamisesta. Samaan aikaan Aikalisän heikkous eli hitaat jalat ja niistä johtuvat puolustuspään vaikeudet eivät näyttele enää niin suurta roolia.

PakkoStiili lähestyi omaa kehitystehtäväänsä vastakkaisella tavalla – pudottamalla joukosta pois heikot lenkit. Rennolla otteella pelannut katukorisposse on siirretty sivurajoille ja tilalle on värvätty tarkan harkitusti tekijämiestä lähinnä isoon päähän. Joskus “less is more” ja PakkoStiili on yllätysvalmis joukkue siinä missä mikä tahansa muukin. Sarjan uhrautuvaisin, yhteen hiileen puhaltavin paketti sekä toiseksi toimivin paikkapuolustus yhdistettynä MVP Määtän ympärillä pyörivään hyökkäykseen ei ole mestarisuosikkien Top5:ssä, mutta kykenee voittamaan yksittäisessä pudotuspeliottelussa melkein kaikki mukana olevat vastustajat. Hyökkäyspään ratkaisijoiden kapeus on se suurin syy miksi näen heillä vähiten potentiaalia voittaa kolmea peliä putkeen. “Most Improved” Cheesykään ei ole tarpeeksi ja sarjasta löytyy tarpeeksi puolustuspään osaamista Määtän pysäyttämiseen yhdessä kolmesta pelistä.

Neljän sakissa on kaksi odotettua joukkuetta ja kaksi ykköshaastajien positioilla pyörinyttä joukkuetta viime kausilta. Virityksen ja Pyrpan kaudet ovat olleet odotuksiin nähtynä hieman vaisuja. Virityksen tekeminen on ailahdellut välillä jopa Andruksen kanssa. Toki mies on myös ollut pois peleistä ja loppukaudesta tulokset alkoivat jo näyttää tutuilta. Hieman heikompi runkosarja ei olisi vienyt heiltä pois lainkaan ennakkosuosikin viittaa pudotuspeleissä. Pyrpan “alle odotusten kausi” väittämän perustelen sillä, että siellä on selvästi tultu tänä vuonna peleille aiempia vuosia sitoutuneemmin. Toki Minetti on joukosta puuttunut, mutta silti pelistä toiseen äijää on ollut riittävästi ja asenne on ollut kova. Siitä huolimatta jaksoja on menetetty ja runkosarjan ykkössija olisi jäänyt haaveeksi.

Spartansin tie tämän kauden kärkisijoille on ollut odottamaton. Joukkueen riveistä poistui täksi kaudeksi valtava määrä pelaajia. Eetu Murtomäki kolmosdirreen, Thomas Nynäs Jenkkeihin (pelasi yhden pelin), Elwin Rosario ja Samuli Hurskainen loukkaantumisiin (1 peli molemmat), Juha Mankinen UK-K:n riveihin, Timi Talliniemi lopetti uransa (2 peliä reservilistalta), kuten myös Ville Tammi… Todella kovia pelimiehiä ja samalla moni näistä kavereista oli joukkueen pelitavan ydinosaajia. Tilalle saatiin toki HoF Point Guard Timsi ja sentterihirmu Antti Hirvonen, mutta kumpikin on pelaajatyypiltä nykykunnossaan täysin lähteneiden pelaajien vastakohtia.

Samaan aikaan solmittu yhteistyö sarjakärki KOPS:n kanssa ei toiminut lainkaan. KOPS:n tämän kauden menestyksen takana ei nimittäin ole treenaaminen kovaa vaan nimenomaan tyystin treenaamatta jättäminen. Joten myöskään Spartans ei ole treenannut. Tästä huolimatta tuloksia ollaan kaavittu milloin milläkin tavalla. Kenties se on testamentti joukkueen kyvylle sopeutua, venyä ja asettua tarvittaviin rooleihin kussakin pelissä. Team basketball par excellence. Pudotuspeleihin joukkue olisi lähtenyt terveenä ja sarjan parhaan pelaajan Kristaps Stilven huhuttiin myös olevan hurjassa kunnossa SEKÄ käytettävissä jokaisessa pelissä. En tiedä mihin paukut olisivat riittäneet, mutta ikävän vastustajan Spartans olisi tarjonnut jokaiselle vastaantulijalle. Se on varma.

Runkosarjan voittajaksi kruunautumassa ollutta KOPSia luonnehtisin ennen kaikkea opportunistiseksi, kaikki kikat ja jekut käyttäväksi, jokaisen oikoreitin tuntevaksi veteraanipoppooksi. He toden teolla saivat irrotettua omasta käytettävissä olevasta materiaalistaan kaiken irti tällä kaudella. Jesse Hankosalo on luonnollisesti aivot joukkueen toiminnan takana. Hän vastaa hyökkäyspelin pyörittämisestä, ratkaisujen ottamisesta ja pelitemmon rytmittämisestä. Mitään pois ei pidä ottaa myöskään roolipelaajilta. Joukkueella ei ole rattailla yhtään ylimääräistä ja jokaisella pelaajalla on selkeää osaamista, jota Jesse osaa käyttää hyödyksi pelin aikana maksimaalisella tavalla. Joukkueen konkariosasto osaa pelata yhteen keskenään molemmissa päissä kenttää ja olla juuri oikealla tavalla vittumainen vastustajalleen. Hattua pitää nostaa myös Spartansin treenivahvuudesta varastetun Will Tangin sisäänajamisesta nopealla aikataululla. Erinomainen fyysinen lisä, jolla jalkoja riittää vaikka peliaika huitelee lähempänä 40 minuuttia.

Puolustuksessa KOPS pelasi nihilististä paikkaa, jossa annettiin käytännössä kaikki heitot kaaren ulkopuolelta, mutta korin alusta tukittiin niin hyökkäyksiltä kuin levypalloiltakin. Muutamassa pelissä vihun heiton osuessa siirryttiin miespuolustukseen, joka on aina tehokas tapa sekottaa rytmiin päässeen vastustajan pakkaa.

Niin hyvä joukkue kuin KOPS Jessen johdolla tällä kaudella olikin (selkeästi runkosarjan paras), en silti pidä heitä Top3 mestarisuosikkina. Toki tähänkin pätee se sama viisaus kuin aina eli “olet tasan yhtä hyvä kuin viimeisimmän ottelusi kokoonpano”. Jos pudotuspeleihin olisi ollut tulossa pelaajaryntäys Filpun ja kumppaneiden johdolla olisi KOPS ansainnut ennakkosuosikin viitan. Oletan kuitenkin, että kaikkien parhaiden pelatessa esimerkiksi Virityksen fyysisyys, puolustusosaaminen ja Andruksen tekeminen olisi ollut yksinkertaisesti liikaa 7 pelaajan rotaatiolla pelaavalle KOPS:lle. Mutta tätä emme valitettavasti koskaan pääse toteamaan.

Siinäpä tuo, yhteenveto tämän kauden joukkueista ja ennätystasaisesta sarjasta. Valehtelematta voin sanoa, että sijoilla 1. – 8. olevista joukkueista olisin voinut nähdä teoriassa kaikki voittamassa mestaruuden ja käytännössäkin pakasta olisi lähtenyt pois ainostaan PakkoStiili (haters hate). Kaiken kaikkiaan huikeat pleijarit olivat käsillä. Jokainen peli olisi ollut Must See Basketball.

Nyt siirrymme kesän kautta syksyyn ja uuteen normaaliin. Se, minkälaisena uusi normaali näyttäytyy Korttelikoriksessa, mietityttää minua kovasti. Toivotaan parasta. Voimia tulevaan kaikille liigan jäsenille ja heidän läheisilleen.

kori

 

 

 

 

 

 

 

One thought on “The Greatest Season That Never Was

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s