Korttelikoris 2018 – 2019 Pudotuspeliennakko + Palkinnot

“Liideri laittaa kolmosta pussiin, nuttin’ but net”

Runkosarja on saanut päätöksensä ja menossa oleva “kaikkien aikojen kovin” Korttelikoriksen kausi 2018-2019 huipentuu reilun viikon päästä järjestettäviin pudotuspeleihin. Vannoin viime kauden kirjoitukseni jälkeen etten enää koskaan tarttuisi näppäimistöön näissä merkeissä…

MUTTA!

Dunkin’ Spartansien yllättävä menestys tällä kaudella ei jättänyt vaihtoehtoja. Pakkohan se on kirjoittaa jotakin, kun ensimmäistä kertaa koskaan sitten alakoulun Hippo-hiihtojen olen mukana tavoittelemassa mitalia jossain kilpailullisessa liikuntaa vaativassa aktiviteetissa.

Sen kummemmitta puheita suoraan asiaan. Mitään pitkää sepustusta en jaksa kirjoittaa, mutta suurin osa merkityksellisistäkin asioista voidaan tiivistää aika vähään määrään sanoja.

VIRITYS

 Viritys being Viritys. Jos kasassa on mestaruuskonsepti, miksi vaihtaa settejä ollenkaan? Andrus liidaa ja liigan työteliäin/juonikkain/kyrvikkäin supporting cast raataa. Kun pudotuspeleihin on heittää vielä holsterista JP Männistö tekemään peliä, luomaan omia heittoja ja ajoja niin mestarisuosikki #1 ei ole epäselvyyttä. Jahtaajasta on tullut jahdattu.

Kauden ainoa tahra löytyy ottelusta Mahtia vastaan, mutta tuskinpa näemme pudotuspeleissä sweitsinmiestä nakkaamassa 29 pistettä sarjan parhaan puolustuksen grilliin. Blueprint joukkueen voittamiseen on kuitenkin olemassa sisältäen paljon hikisten miesten fyysistä raatamista ja tuskaista ähkimistä. Ehkä myös vähän nänneistä nipistämistä.

 

SPARTANS

 Kauden todellinen musta hevonen. Useimmiten joukkueet nostavat itseään sarjataulukossa selkeillä tähtipelaajakiinnityksillä, mutta Spartans on tässä mielessä poikkeus normista. Joukkue on toki edellisen ja tämän kauden aikana vahvistunut merkittävästi hyvien pelaajien ansiosta, mutta kaikki on tapahtunut joukkuekonsepti edellä. Projekti ”VISIO: Mitalipelit 2020” eteni maaliinsa edellä aikataulua ja tästä on kiittäminen 15 aikuisen miehen lapsenomaista sitoutumista yhteisen tavoitteen taakse.

Ennen kaikkea Spartans on pärjännyt laajalla materiaalillaan, joka on tullut pelistä toiseen paikalle täydellä kokoonpanolla. Ja jos joku ei ole päässyt niin joukkue on nostanut korvaajat sisältään jokaiseen rooliin. Iso merkitys on myös ollut sillä, että kaikki pelaajat ovat sitoutuneet pelaamaan vahvuuksillaan mieltymystensä sijaan. Ei mikään pikku juttu ottaen huomioon koripallon yksilökeskeisyyden ja tässäkin liigassa rehottavan ”minulla on oikeus” asenteen.

Ennustus: Spartans lähtee peliin valtavalla vauhdilla ja juoksee ennen 10 peliminuutin täyttymistä ruudulle 20-5 lukemat. Tämän jälkeen ilotulitus jatkuu 90% kolmostarkkuudella ja puoliajalle mennään 50-20 lukemissa… Ja sitten heräsin.

Fakta on se, että Virityksellä on riveissään kentän ylivoimaisesti paras pelaaja. He pelaavat paremmin yhteen molemmissa päissä kenttää ja kykenevät vastaamaan Spartansien tarjoamaan kovuuteen vähintään yhtä kovalla fyysisellä pelaamisella. Spartans tulee antamaan kaikkensa eikä jätä mitään spekuloitavaa yrityksensä tasosta, mutta Viritys vääntää lopulta kovemmalla rutiinillaan ja Andruksen johdolla noin 10-15 pisteen voiton edeten ansaitusti finaaliin.

 

MORBID

 Morbid lukeutuu tämän kauden ”positiivisiin yllättäjiin”, tosin mitään yllättävää Morbidin pärjäämisessä ei ole. Erinomaisesti yhteen hitsautunut joukkue kolkutteli mitalipelien portteja jo toissa kaudella jääden vain pisteen päähän ”taivaasta”. Viime vuonna joukkueen MVP-ehdokas Olli Ekqvist kärsi loukkaantumisista ja Morbid sitä myöten sarjasijoituksen romahduksesta. Morbidiin ja sen menestykseen kuitenkin ruumiillistuu liigan hyvinvoinnin kannalta pari oleellista pointtia:

• Sarjassa ei ole enää kysymys siitä mikä joukkue ”Big Fourin” sisältä tällä kaudella vie mestaruuden. Mitään Big Fouria ei enää yksinkertaisesti ole olemassa.
• Ennakkosuosikkirykelmän puuttuessa on täysin perusteltua kyseenalaistaa vain neljän parhaan pääseminen ”tosipeleihin” – vaikka se sitten yhtä ylimääräistä kierrosta ja kustannuserää joukkueille tarkoittaisikin.
• Vain neljä paikkaa mitalipeleissä tarkoittaa kasvavaa panosta ja suurempaa tosissaan ottamisen tarvetta runkosarjan peleissä joukkueilta joilla on minkäänlaisia tavoitteita sarjasijoituksen osalta. Tämä taas johtaa vakavampaan menoon kentällä ja kasvavaan fyysisyyteen. Voidaan kysyä onko HHH-periaatteen mukaan toimivan puulaakisarjan etu ylläpitää tällaista rakennetta sarjasysteeminsä kautta?
• 8 joukkueen loppusarja tarkoittaisi suurempaa määrää merkityksellisiä pelejä myös loppukauteen joukkueille joiden mahdollisuudet neljän kärkeen ovat menneet. Tyypillinen ilmiö keväällä on ollut joidenkin nippujen osalta miehistöpula, johon omalta osaltaan panosten säilyminen pidemmälle toisi ratkaisun.
• Sarjasta löytyy tällä hetkellä ainakin 10 joukkuetta joilla on parhaalla miehistöllään täydet mahdollisuudet haastaa kaikki vastustajansa tästä sarjasta. Lisäksi Universtas saattaa ensi kaudella näyttää hieman erilaiselta kuin nyt ja Linkomiehien reserveistä löytyy 3-4 jätkää joiden mukaan tuleminen tekisi heistä automaattisen runkosarjan voittajan tulevaksi 10 vuodeksi. Ja ai niin, Nakkelijat eli Jäähdyttelijät ovat kirjoitushetkellä IV-divarin viidentenä 10-5 saldolla ja pelin kärkikaksikkoa vähemmän pelanneena.
• Summa summarum, 8 joukkueen mitalipelit toisivat mukanaan ENEMMÄN merkityksellisiä pelejä ja VÄHENTÄISIVÄT kuolemanotteluita joukkueiden kesken. Sarjan tason LAAJENTUMINEN puoltaa myös tätä kehityssuuntaa. Korttelikoris ja sen joukkueet ANSAITSEVAT muutoksen.

Mutta joo, takaisin Morbidiin. Jo ennestään kenties sarjan paras yhteispelaaminen sai rinnalleen paljon kaivattua tulivoimaa Luukas Kuuselan myötä. Nyt Ollin ei tarvitse kannatella pisteidentekovastuuta yksistään ja Morbid on saanut enemmän heille hieman harvinaisempia transitiopisteitä tuulennopean Kuuselan myötä. Tämän lisäksi liigan kehittyneimmän pelaajan palkinnossa tiukasti kiinni olevan Alexandros Tsegenesin esiinmarssi molemmissa päissä kenttää on ollut joukkueen kannalta ilahduttavaa. Pudotuspeleihin voidaan vielä raijata paikalle hieman harvemmin peleissä käyneitä könsikkäitä kuten Ahonen ja Suomala, jotka tekevät Morbidista entistä vaikeamman mätsättävän. Jos harmaapaidat löytäisivät konstit Andruksen edes osittaiseen hidastamiseen kääntyisi jopa mahdollinen finaalipari heidän edukseen.

MAHTI

 Mielestäni on sanomattakin selvää, että Mahti oli sarjan ensimmäiset viisi kierrosta sarjan selkeästi paras joukkue. Voitot Minetin ja Andruksen joukkueista KIISTATTOMILLA peliesityksillä eivät jättäneet selityksille sijaa. Ennen kauden alkua viralliset selitykset antoivat ymmärtää ex-Donkin olevan ”kriisissä” pelaajamenetysten johdosta, mutta täysin päinvastainen tilanne avautui silmiemme eteen pelien alettua. Mukaan oli hankittu, jos edes mahdollista, entistäkin atleettisempia, komeampia ja suoraan sanottuna panomiehen näköisiä Hunkseja. Unelmavävyisyyden lisäksi pojat osasivat myös pelata koripalloa. Vähemmästäkin peruskaljamahalla alkaa masentamaan eikä Kortteli maistu, kun tämmöistä kavalkaadia joutuu katsomaan vetämässä leiappilinjastoa.

Ja tämä oli ennen ”Mr Switzerlandin” elikkäs Antonio Cesaron Florian Reyn värväämistä riveihin. Toki muistettakoon, että kausi on samalla tavalla maraton eikä sprintti kuten myös suoritus vällyjen välissä. Ja lasti kannattaa laukoa vasta lopussa. Mahdin Grand Old Man Otto ”Junnu” Vainio sekä ym. Sweitsin maajoukkuemies lähtivät muille maille ja joukkue itsessään on osoittanut haavoittuvaisuuden merkkejä runkosarjan edetessä. Mahti on edelleen komea, lihaksikas ja vetovoimainen nippu hyvää koripalloa pelaavia nuoria miehiä, mutta iso kysymys pudotuspeleissä on se löytyykö tästä joukosta vastuupelaaja tiukoille hetkille? Vaihtoehtoja on monia Kaivosesta Perttilään, mutta muista jatkossa olevista joukkueista Virityksellä ja Morbidilla nuo vastaukset ovat selvillä jo nyt.

Yllä oleva sillä oletuksella ettei Ryanair lennätä halvalla Sweitsistä Tampereelle. En yllättyisi toki vaikka lennättäisikin. Ja vaikka vähän kalliimmallakin.

Ennustus: Morbid EI saa Ekqvistiä takaisin peleihin täysikuntoisena. Kohtaamisesta tulee painiottelu, joka lähentelee enemmän katutappelua kuin koripallopeliä. Tuomareilla ja liigan päällystöllä hirvittää, mutta yleisöllä on hauskaa. Mahti löytää keinot hidastaakseen Morbidin hyökkäystä juuri ja juuri sen verran, että yliopistojannut kavereineen vievät voiton kotiin hirmuisen väännön jälkeen. Lopputulos 15-13 Mahdille.

 

PYRPA

 Pyrinnön veteraanit sortuivat vihdoin nuorempien tiellä. Sen verran painaa jo ikä, ettei ilman Minettiä kärkitaistelu ollut enää realismia. Sarjan taso on noussut kauttaaltaan. Pelaajien nopeus, kovuus ja taito ovat samalla kasvaneet eikä edes Pyrintö marssi mitalipeleihin ilman parhaita paikalla. Jos totta puhutaan, niin vertaillessa Korttelin 12 parasta jengiä IV-divarin 12 parhaaseen on materiaalietu selkeä Korttelin eduksi. Eli käytännössä voidaan puhua sarjasta, jonka taso liikkuu nykyisen nelosen ja nykyisen kolmosen välimaastossa. Faktoja.

Ensi kaudella PYRPA lähtee liikkeelle ”kerran vielä pojat” asenteella liikkeelle ja ottaa pytty kotiin. Myös Korttelikoris ansaitsee parhaan version PYRPA:sta peleille.

AIKALISÄ

 Aikalisän kausi oli mielenkiintoinen. Ex-Hornets päätti kauden neljän ottelun tyylipuhtaaseen voittoputkeen. He veivät pisteen runkosarjan voittaneelta Viritykseltä. Voitot niin TP-U:sta kuin Mahdistakin (toki kauden heikoin versio) seurasivat toisiaan. Sarjan kärkipäähän sijoittunut Pakkostiili kaatui myös kauden avausottelussa. Tiukkaa kilvoittelua voitoista kaikissa peleissä paitsi Spartansia ja Morbidia vastaan. Käytännössä voidaan puhua hyvin menneestä kaudesta. Silti loppusijoitus oli vasta kahdeksas! Kertoo jälleen paljon sarjan tasaisuudesta, tasosta ja myös epäkohdasta merkityksellisten pelien suhteen. Missään olosuhteissa näin hyvin pärjänneen ja tasokkaan joukkueen kauden ei pitäisi olla tavoitteellisen pelaamisen osalta ohitse ennen joulutaukoa. Nythän Aikalisä oli saanut hyviä tuloksia ennen taukoa ja voitti kaikki pelinsä puhtaasti tauon jälkeen. Silti homma oli paketissa joulupöytään astuessa ja kinkkua sai ahmia naamariin vailla huonoa omatuntoa. Voitto kai sekin?

Joukkue sai tälle kaudelle ison lisän Poliisien Eskolan tultua joukkueeseen. Tämä antoi heille runsaslukuisaan todella isojen miesten osastoon vihdoin pelaajan (kevyempää Eskolaa ei lasketa), joka pystyy säännöllisesti myös tekemään pisteitä. Vahvistumisesta huolimatta Aikalisän aikaisempi vahvuus eli fyysisyys ja koko eivät enää nykypuulaakikoriksessa kanna tämän parempiin lopputuloksiin. Joukkueilta vaaditaan entistä enemmän juoksuvoimaa, heittotaitoa ja myös puolustuspään jalkoja vastustajien takamiesten ja nopeiden laitureiden perässä pysymiseen. Sitä Aikalisältä ei tällä hetkellä pienemmästä kalustosta löydy tarpeeksi. Katsotaan minkälaisia lisäyksiä ensi kaudeksi miehistöön saadaan.

Ennustus: Kumpi haluaa sitä enemmän eli millä miehistöllä paikalle saavutaan. Pyrintöä nämä sijoituspelit tuskin erikseen motivoivat, mutta Aikalisälle luulisi kelpaavan pyrintöläisten päänahka säälipeleissäkin. Ennustetaan kaikesta huolimatta PYRPA:n voittoa, tasoero on lähtökohtaisesti verrattain iso kuitenkin.

 

PAKKOSTIILI

Kauden feel good story. Pakkostiili siisti hieman rivejään, mutta pääosin vanhat pelurit kuitenkin palasivat parketeille. Kortelahden veljemksistä se parempi teki myös paluun ja oli edellisellä stintillä joukkueen kantavia voimia. Nyt rooli oli kuitenkin täysin toissijainen nimittäin ’Stiilin kauden teki yksi mies – Aleksi ”BEAST” Määttä.

30.2 PPG per peli. Neljä peliä 40 pistettä tai enemmän. 8 peliä 30 pistettä tai enemmän. Kauden huonoimmat noteeraukset 17, 17 ja 13 pistettä. Se meni kai sitten ihan hyvin? Heittämällä MVP-spekulaatioihin Andruksen rinnalle.

Ja vaikka tähän se ”One Man Team” mantteli voidaankin liittää, niin täysin ilman tukea ei Korttelissa runkosarjan 6. sijaa oteta. Koko joukkueen uhrautuminen yhteisen edun eteen erityisesti puolustuspäässä on ollut kaunista katsottavaa (olen katsonut ’Stiilin pelejä n. 12 minuuttia tällä kaudella mutta anyways).

Erityismaininta laitetaan menemään sarjan surkeimman lempinimen omistavalle Jesse ”Juuztoinen” Poltinojalle, joka on nyt naulannut kaksi kautta yli kaksi kolmosta ja 12 pistettä per peli. Höyhenenkevyellä rungolla varustetulle pelaajalle, joka ei ole oman joukkueensa ykkösoptio (eli varsinkin tällä kaudella) tuo on kova suoritus. Ei puhuta siitä mitä jengejä vastaan parhaat pelit tulivat vaan juhlitaan onnistumisia.

KOPS

 Mitä tapahtui KOPS:lle joulutauolla? Juuri ennen taukoa kaatui Spartans erittäin tasapainoisen esityksen jälkeen ottelussa, jossa tapojensa vastaisesti KOPS ei nojannut pelkästään Jesse ”Presto” Hankosalon suorituksiin hyökkäyspäässä. Ilmeisesti tähtitakamies loukkaantui tammikuussa, koska kahden kirvelevän tappion jälkeen miestä ei enää peleillä näkynyt. KOPS oli vielä tauolla hyvissä asetelmissa ja alla oli nippu onnistuneita pelejä, mutta armoton sarjasysteemi ei anna mitään anteeksi. TP-U ja Pulterit voittivat joukkueen puhtaasti ja unelma oli sillä ohi. Eniten joukkueen sisällä jossitellaan varmasti Pultereita vastaan käyneestä kömmähdyksestä, mutta myös alkukauden puhtaasta tappiosta Pakkostiilille. Viimeinen tappio Linkomiehille oli tässä vaiheessa kosmetiikkaa.

Alvar Einola oli hyvä, joskin ei ratkaiseva, lisähankinta tälle kaudelle. Filpun pelien jääminen vain viiteen ohensi skoorauskykyisten pelaajien määrää liikaa eikä Tulonen/Leander kaksikon poistuminen parantanut materiaalin leveystilannetta. Sarjan parasta paikkaa pelaava joukkue ei vaan kyennyt näistä poissaoloista toipumaan, vaikka Kotajärven Joonas hieman tasoaan nosti. On tämä armotonta meininkiä.

Ennustus: Motivaatiotekijät puoltavat Pakkostiilin voittoa. KOPS ei pysty vastaamaan Pakkostiilin hustleen ja Määttä viipaloi paikkapuolustuksen kolmosuhallaan. Myös Cheezy osuu kaaren takaa. Pakkostiili etenee Top6-finaaliin.

 

PULTERIT

 Hyvää taistelua papoilta, mutta materiaali on auttamatta liian kapeaa ja saapuu paikalle liian harvoin täysimiehisenä hyvästä yhteispelaamisesta huolimatta. Pakko kuitenkin hehkuttaa Petri Taubertia, joka on nostanut entisestään profiiliaan miesten ympärillä kaatuessa yksi toisensa jälkeen. Pelaa pelistä toiseen ihailtavalla intensiteetillä, tekee oikeita asioita kentällä ja ennen kaikkea tekee pelaajista ympärillään parempia omalla tekemisellään. Vapaana agenttina olisi yksi kuumimmista kohteista kaikkien menestystä tavoittelevien joukkueiden listalla. Absoluuttinen koripalloilullinen helmi. Jos seuraat pudotuspeliviikonloppuina Pultereiden pelejä, niin tee itsellesi palvelus ja keskity tähän yksilöön. Et pety.

JÄÄHDYTTELIJÄT

 Samat pelaajat löytyvät nelosdivarin listalta. Kotikenttä + paikalle tuleminen = Nelosdivarin kärkeä. Vieraat kentät + kotiin jääminen = Korttelikoriksen takapuolta. Ei sillä, en usko Nakkelijoiden parhaalla kokoonpanollakaan ilman kotikenttäetua olevan tämän sarjan Top4 jengi. Lähellä sitä, mutta ei ihan. Hyvä joukkue on kuitenkin kysymyksessä ja jälleen yksi testamentti sarjan koventuneelle tasolle.

Tulevaisuus Jäähdyttelijöiden osalta näyttää kuitenkin aika hyvältä. Sakke on päässyt jo lähemmäs takavuosien virettään pitkän loukkaantumisen ja siitä toipumisen jälkeen. Jyväsjärvi, Vienola, Elomaa + solid roolipelaajia useampia. Pientä manageritoimintaa muutaman lisävahvistuksen merkeissä ja tässä olisi yksi varteenotettava joukkue kärkikahinoihin.

Ennustus: Minkä verran paikalle tuleminen taas näitäkään joukkueita kiinnostaa? Jäähdyttelijöiltä löytyy kaikki aseet pysäyttää Pultereiden tekeminen ja hyökkäyspäässä riittävästi jerkkua päästä ekana 50 pojoon. Kaikkien merkkien peli, mutta toisaalta Jäähdyttelijät käyttivät jo saunailtakorttinsa JA divaripeleissä riittää panosta => vältetään loukkaantumisia jäämällä kotiin katsomaan naisten yhdistetyn parisprintin mäkiosuuden koekierrosta. Pulterit voittoon.

TP-U

 Tämä kausi todisti muutaman asian, joista ensimmäinen toki oli tiedossa jo aiemmin.

• Tatu Pekkarinen = TP-U. Ympärillä on kovatasoinen kaaderi tukipelaajia, mutta TP-U elää ja kuolee Pekkarisen mukana.
• Tatu Pekkarinen & TP-U ei tarkoita enää Korttelikoriksessa automaattista menestystä. Pelikuntoon päässyt Pekkarinen oli mukana ja teki kaikkensa, mutta silti Pakkostiili, Pulterit ja Mahti jyräsivät pollareiden yli.

Poliisit oli ehdottomasti absoluuttiselta tasoltaan nyt saavutettua kymmenettä sijaa parempi yhdistelmä, mutta ei missään nimessä Top4-tasolla. Etanapalloksi tituleerattava hidastempoinen koripallo antaa vastustajille mahdollisuuden ryhmittyä parhaisiin puolustusasetelmiin Pekkarista vastaan eikä Poliiseilla myöskään ole tällä hetkellä riittävästi kaukoheittouhkaa. Korille junnaaminen ja poustista pelaaminen eivät ole tehokkainta mahdollista koripalloa edes puulaakitasolla. Ja kun puolustuksessakin jalka ei aina meinaa riittää vaikka fyysisyys riittääkin => TP-U on toistaiseksi keskikastin joukkue. Katsotaan mitä ensi kausi tuo tullessaan. Kaikki jätkät eivät taida enää virkavaltaakaan edustaa niin ehkä rekrytointia voisi tehdä suoraan kaltereiden takaa? Valavuoren Allu voisi ainakin löytyä listoille pian, onhan kaverilla kokemusta korkeimmalta sarjaportaaltakin…

LINKOMIEHET

 Uusi kausi, vanhat ongelmat. Vaikka Linkomiehet tekikin yhden kauden onnistuneimmista värväyksistä Jukka Talvitien nimissä, ei perusongelma eli vajaa kokoonpano ottanut helpottaakseen. Talvitie ei ole mikään nuori poika, mutta johtaa ”uuden sukupolven” tulemista. Hänen rinnallaan seisovat Lauri Tolonen, Tommi Nieminen ja kausi kaudelta kehitysaskeleita ottavat Tuomas Hautaniemi sekä Henkka Hytönen. Vanha kaaderi menetti ainakin tämän kauden ajaksi Vaka Telemäen, joka olikin iso takaisku pelinteko-osastolle Niemisen ollessa myös paljon sivussa. Sen verran tuntuu muutenkin ”wanhoilla” vaivaa pukkaavaan, että nuorempien esiinmarssi ei tule hetkeäkään liian aikaisin.

Oi jospa saataisiin kauden ensimmäisen pelin pelaamassa käyneet ”Divari”-Tomi Koppo ja Sauli ”sucka” Sukanen myös vakikaartiin ensi kaudesta lähtien… Treeneissä meininkin on laadukasta ja kehittävää, eikä Linkomiesten nopeaan tempoon, iloiseen heittopeliin ja pallon liikuttamiseen nojautuva pelityyli ole kadonnut mihinkään. Linkomiehet ovat persoonallinen joukkue, joka ansaitsee kilpailukykyisen miehistön tähän sarjaan. Nyt äijät viivaimet pois persiistä ja yhteisen tavoitteen taakse koko lössi!

Ennustus: Pekkarinen pamputtaa opettajat ulos salilta kostopelissä ELLEI Linkomiehet tule paikalle 10 äijällä pitämään tempoa. Silloin tulee karttakeppiä sormille toiseen suuntaan. En näe kuitenkaan näiden osallistumisorgioiden tapahtuvan eli TP-U jatkoon.

UK-K

 Uljaissa Kori-Kotkissa on myös menossa myös sukupolvenvaihdos. Suurin osa entisistä pelaajista on jättänyt koripallopelit taakseen ja tilalle on tullut uutta väkeä. Tälle kaudelle uusina niminä paikalle saapuivat Arttu Häkkinen, Paavo Honkanen, Joni Setälä ja vähemmän näkynyt Pasi Voutilainen. Arttu ja Paavo kallistuvat kategoriaan ”potentiaalisia ja ehdottomasti hyödyllisiä, mutta vaativat vahvaa koutsaamista”. Voutilaisella hyvät ominaisuudet, mutta ei UK-K:n kaipaamaa heittovoimaa. Setälä on ollut selkeä vahvistus, jolla on hyvin omintakeinen pelityyli. Toimiva sellainen kuitenkin.

Oskun siirtyminen Mahtiin oli toisaalta kolaus ja toisaalta siunaus. Homma ei näyttänyt aivan unelman lailla pelittävän kummankaan osapuolen (joukkue & Osku) osalta, mutta toisaalta oliko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Mestaruus saattaa tulla, mutta samaa hohtoa Oskun pelaamisessa ei enää Mahdissa ole ollut. Ja UK-K sai myös paljon tilaa uusille yrittäjille ottaa roolia joukkueen hyökkäyspelissä. Paras vaihtoehtohan olisi ollut se, että Osku olisi muokannut hieman pelityyliään joukkueen edun mukaan. Samalla joukkue olisi roolittanut itseään paremmin, ettei Oskun olisi tarvinnut kokea tarvetta laittaa ”paskaa ilmaan” +30 kertaa pelissä.

Aihio hyvälle koripallolle on edelleen olemassa, jos ensi kaudeksi saataisiin Osku takaisin kotiin (make it happen Mikko!) sekä Sievälän Jannen kaltainen fiksu peliä rytmittävä pelaaja völjyyn. Siihen kyytipojaksi tiukempaa roolittamista ja menestysresepti olisi kasassa (Top10). Helppoa ja hauskaa.

LaKo

 ”Jos ei oo hyvää sanottavaa olkaa hiljaa ” – Kalle Kinos

Ennustus: UK-K vie.

UNIVERSTAS

Ei ihan kestänyt Pälkäneen äijien poistumista Universtaan tekemisen taso. ERP toi ilmeisesti omat äijät tilalle paikkaamaan, mutta ei Korttelissa voi pärjätä nelosdivarin loppupään jengin pelaajilla. Ensi kaudeksi Saukkoset ja kumppanit kuitenkin tulevat takaisin, joka nostaa Universtaan automaattisesti kahdeksan sakkiin.

Uudet äijät ovat kuitenkin käyneet ihan kohtuullisen hyvin peleillä, joten mielenkiintoista nähdä muuttaako ’Verstas joukkuerakennettaan demokraattisemman peluuttamisen suuntaan vai tuleeko luonnollista poistumaa vanhojen tähtien palatessa kehiin. Universtas ei kuitenkaan ole immuuni peluutukseensa osalta mitä tulee mitalipeleihin. Parhaiden on pakko pelata Universtaalla ja PALJON mikäli kärkikahinoihin tahdotaan.

KORI-HUKAT

 Samaa settiä kuin aikaisemmillakin kausilla. Kori-Hukat toi kuitenkin mukanaan elintärkeän kilpailuvaltin Lempäälän koulun tilojen myötä. Jos vielä jaksaisivat järjestää puhvettia ja lapsiparkin niin en vaadi sarjasta sulkemista liian heikon tason johdosta. Lehtinen voisi myös pyöräyttää Kortteli-podcastin, kun se kerta työnkuvaan kuuluu.

Ennustus: Universtaalla pitäisi olla riittävästi Hukkien kaatamiseen vaikka vieraskentällä pelaavatkin.

Ja sitten palkintojen jaot…

Toimituksen valinnat

SARJAN MVP: Aleksi Määttä, Pakkostiili

Sarjan kehittynein pelaaja: Alexandros Tsegenes, Morbid

Paras ulkomaalaispelaaja: Rey Florian, Mahti

Paras puolustava pelaaja: Andrus Aleknavitsjus, Viritys

Kuudes pelaaja: Joonas Shreck, Spartans

Vuoden tulokas: Luukas Kuusela, Morbid (ei kahta palkintoa per pelaaja, joten Määttä DQ)

All-Stars valinnoissa ei ole yritetty löytää absoluuttisesti parhaita 15 pelaajaa vaan pyritty huomioimaan niin pelipaikkoja kuin pelaajan merkitystä joukkueelle. Näkemykset perustuvat satunnaiseen katsomiseen ja itse pelattuihin peleihin joten niitä ei pidä ottaa absoluuttisena totena (vaikka ovatkin). Pelaajan pitää myös olla pelannut yli puolet joukkueensa peleistä (8) tullakseen valituksi.

1st Team All-Stars:

PG: Rey Florian, Mahti

SG: Aleksi Määttä, Pakkostiili

SF: Tatu Pekkarinen, TP-U

PF: Panu Hämäläinen, PYRPA

C: Andrus Aleknavitsjus, Viritys

Tämän listan osalta ei ollut kahta sanaa. Siinä on sarjan parhaat pelaajat, jotka ovat pelanneet 8 peliä tai enemmän ja vielä toimivalla roolituksella.

2nd Team All-Stars:

 PG: Elwin Rosario, Spartans

SG: Luukas Kuusela, Morbid

SF: Markus Hiekkamäki, Mahti

PF: Joonas Shreck / Juha Kananen, Spartans

C: Mikko Eskola, TP-U/Aikalisä

Ekqvist olisi ansainnut paikan kakkosmiehistössä, mutta ei päässyt vaadittujen kriteereiden sisälle. Kuusela on tällöin erinomaisesti menestyneen joukkueen paras pelaaja. Elwin pelasi hienon kauden kahden suunnan pelaajana. Eskola urakoi kahdessa jengissä isossa roolissa yhteensä 24 peliä. Hattua päästä. Hiekkamäki ei välttämättä absoluuttisesti Mahdin toiseksi paras pelaaja, mutta oli paikalla runsaasti ja pelasi laadukkaasti. Joukkueen menestys vaatii ehdottomasti toista pelaajaa näihin viisikoihin. Kananen ja Shreck pelaavat pelit käytännössä puokkiin keskenään (epäitsekkyys!), joten toisen valitseminen toisen yli käytännössä mahdoton tehtävä. Molemmat elintärkeitä joukkueen historiallisella menestyskaudella. Molemmille puoli All-Stars valintaa.

3^rd Team All-Stars:

PG: Jesse Hankosalo, KOPS

SG: Jouni Kalliomäki, Aikalisä

SF: Petri Taubert, Pulterit

PF: Jukka Talvitie, Linkomiehet

C: Timi Talliniemi, Spartans

Hankosalo ja Kalliomäki ei välttämättä ideaali pari yhdessä kentälle, mutta molemmat ovat liigan eliittiä pisteidentekijöinä. Timin tekeminen ei näy pistetilastoissa, mutta puolustavana pelaajana hän on kiistattomasti liigan parhaita ja on aliarvostettu pelintekijä ison miehen paikalta hyökkäyspäässä. Taubert palkitaan joukkueen hieman heikommasta menestyksestä huolimatta raatamisestaan tällä valinnalla. Talvitie tervetullut lisä Linkomiesten pelaamiseen ja erottuu edukseen helposti myös peliesitystensä puolesta. Top12 jengeistä Jäähdyttelijät ei saanut miestä listalle, koska paikalla ei käyty tarpeeksi ja pointtiosastolle oli Saken edelle parempia vaihtoehtoja.

Näillä mennään! Hyvää kevättä ja tulevia pudotuspelivääntöjä kaikille lukijoille.